Pikku Rengastiellä
Saariston rengastie - kappale kauneinta Suomea. Siinä slogan, jota lähdettiin pyörällä toteuttamaan. Ilman kunnon suunnitelmaa - tottakai!
Alla tositarina kahden setämiehen extempore variaatio saariston rengastiestä, siitä lyhyestä. Plan: Herää aikaisin, syö hyvä aamiainen, hyppää pyörän selkään kevyin* varustein & hurauta kello kahdeksaksi sovitulle treffipaikalle Raisioon. Siitä treeninomainen, 40 kilometrin, polkaisu Rymättylään Aaslaluodon laiturille. Aja pyörä yhteysalukseen ja nauti tunnin laivamatkasta Nauvoon. Nauvossa kiireetön lounas klo 11.20. Tämän jälkeen 60km retkiajoa Paraisten, Kuusiston ja Kaarinan kautta takaisin kotiin. Sääennuste ehdotteli reilua kahtakymmentä astetta lämmintä & mietoa tuulta, joten odotettavissa oli reilut 110 kilometriä kesäistä nirvanaa. What could possibly go wrong…
Toteutus: Herää aikaisin, syö hyvä aamiainen ja tärvää lähdön valmisteluun liikaa aikaa. Nappaa fillari ja totea että eturengas on tyhjä, aivan littanana. Siis se samainen rengas jonka kanssa ei ole puoleentoista vuoteen ollut mitään ongelmia, ja joka on edellisenä iltana pumpattu täyteen. Uutta ilmaa sisään ja myöhässä pihalle. Oli muuten varsin nopea fix - tubeless renkaan etu. Hurjastelin vastatuulessa ja kesäsateessa sykkeet tapissa kohti Raisiota. Perillä sovitussa tapaamispaikassa klo 08.07, kaveria ei näy missään. Ensimmäinen ajatus: “Nyt siltä on mennyt herrrmot ja on lähtenyt etenemään yksikseen”. Nopea vilkaisu luuriin, siellähän oli useampi viesti ja vastaamaton puhelu. Soitto kaverille takaisin vain kuullakseni että hän kärvisteli toisella puolen Raisiota, kirvelevän rengasrikon kourissa. Varasisuri oli tietty mukana, muttei omaa pumppua, koska minä olin luvannut ottaa pumpun mukaan (*katso ensimmäinen kappale). Polkaisin oman pyöräni Kukkatalon naapuriin, uutta ilmaa matkakumppanin ehjään renkaaseen, todettiin että johan tässä aikaa tärvättiin —> Rymättylään ei ehditä ajoissa sitten millään. Eikun päivittämään pläniä. Plan B oli vaihtaa rengastien kiertosuuntaa vastapäivästä myötäpäivään. Ensin maantien laitaa pyörällä Nauvoon ja sieltä yhteysaluksella Rymättylään, josta matka jatkuisi kohti kotia. Kolmisen kilsaa myöhemmin kaverilta takarengas littana. Häh? Taas? But thou shall not be worried! Nyt pumppu löytyi taskusta. Uutta ilmaa kehiin ja 500 metriä myöhemmin myönsimme rengasrikkopirulaisen palanneen. Kellon ollessa perjantaiaamuna einen verran yli yhdeksän, kaikki pyöräkaupat oli visusti suljettuna. Onni onnettomuudessa, Länsikeskuksen Citymarket oli kuitenkin käden ulottuvilla. Sedät talliin, pyörät halliin ja uutta regastusta hakemaan. 57 minuuttia myöhemmin ilmaa riitti myös vanteen alapuolelle. Toki, sitä ennen oltiin kuunneltu tarinoita kun mummolta, vaarilta, vaarin tädiltä ja kärrypojalta oli mennyt rengas useammankin kerran. Vamos, matka jatkukoon.
Väliaikatilanne: Olimme Turun keskustassa, noin kilometrin päässä kotoani. Sykemittari oli käynyt 2.5h ja matkamittarissa reilut 27km. Alkuperäinen ajatus oli ajaa noin 110 kilometriä, mutta kiitos onnahtelevan toteutuksen, kokonaismatka olisi kasvanut lähes 140 kilometriin, josta osana 50 kilometrin vastatuulitempo Rymättylästä Turkuun. Alla cyclocross pyörä nappularenkain.
“Ei kiitos”, jupisin. Sovelletun rengastien etsiessä lopullista muotoaan - suoritettiin välilasku Kupittaan Citymarkettiin ja siinä patongin ohessa viilattiin päivän pläniä taas kerran uusiksi. Eikä tässä vaiheessa edes satanut!
Evästauon jälkeen raati päätyi hylkäämään suunnitelman varhaisemmat iteraatiot. Kolmas revisio - plan C - tuotti ajatuksen lyhyemmästä ajelusta, jonka tavoitteeksi asetettiin kiertää edes jotain. Kakskerranjärvi (rengastie sekin on, eikö?) it is then. Itse olen tuota reittiä tahkonnut jo vuosikausia, mutta Mikko oli ihmeen kaupalla välttynyt kyseiseltä kierrolta. Citymarketin pihassa tehdyn pikaisen laskelmoinnin mukaan tämä tuottaisi päivälenkkiin vajaan 50 kilometrin etapin. Sinne siis.
Palataan siihen sääennusteeseen. Aamun kevyen kuuron lisäksi sadetta ei ollut luvattu koko päivälle, vaan silkkaa poutaa ja aurinkoista oli tuleman. Viitisen kilsaa Kupittaalta lähdön jälkeen mustat pilvet täyttivät taivaan, suustani tulvi kevyttä sadattelua ja tämän jälkeen taivaalta saatiin niskaan yhtä kevyttä sadetta. Vaatteiden kastumisesta huolimatta sydänalaa ei yllättäen kurittanutkaan hirrrmuinen harrrmitus, vaan enemmänkin huvittunut olo. Nyt ei sentään ollut lunta, renkaissa ol ilmaa eikä ollut kiire. Nauttikaamme kesästä. Ja kivaahan meillä oli. Ainakin pääosan matkasta. Reitin etäisimmässä mahdollisessa pisteessä taivas teki vielä kerran itsestään mustan ja hetken näytti siltä että ukkosmyrskyä olisi ollut tarjolla. Kiivaana jatkunut phillarin poljeskelu hajoitti viheliäiset pilvet, eikä salamia (pun intended) nähty. Paluumatkalla päivän viimeinen tauko saatiinkin pitää varsin oivallisessa kelissä Hirvensalon laskettelukeskuksen terassilla. Eikä ollut ruuhkaa.
Silloin kun ei ole kiire ja asiaa on paljon, niin tauotkin tuppaa venymään. Tällä pysäkillä maailmaa parannettiin koko tunnin verran. Aprikoitiin muun muassa sitä miten kymmenen(?) kuukautta vuodessa tyhjillään nököttävää erinomaista harrastuspaikkaa voisi hyödyntää. Sen kuuluisan "jonkun" pitäisi tehdä jotain. Mutta pohdinnat seis, nyt oli aika pureutua viimeisten kilometrien kimppuun ja sen jälkeen tehdä edes joku asia kunnolla. Siis lenkin jälkeinen tankkaus.
Eipä tuo rengastie päästä satunnaista kulkijaa helpolla. Olen useista lähteistä kuullut että sekä lyhyempi, että pidempi rengastie on mahdollista kiertää. Omalla kohdalla kaksi yritystä on tuottanut kaksi epäonnistumista. Ensi kerralla parempi tuuri, tai sitten menen autolla.
Päivän lenkkiä trackattiin sekä Suunnon Spartan Ultralla, että uudella Suunto 9:llä. Tuloksista myöhemmin. Täältä tähän.
#livemore
Alla tositarina kahden setämiehen extempore variaatio saariston rengastiestä, siitä lyhyestä. Plan: Herää aikaisin, syö hyvä aamiainen, hyppää pyörän selkään kevyin* varustein & hurauta kello kahdeksaksi sovitulle treffipaikalle Raisioon. Siitä treeninomainen, 40 kilometrin, polkaisu Rymättylään Aaslaluodon laiturille. Aja pyörä yhteysalukseen ja nauti tunnin laivamatkasta Nauvoon. Nauvossa kiireetön lounas klo 11.20. Tämän jälkeen 60km retkiajoa Paraisten, Kuusiston ja Kaarinan kautta takaisin kotiin. Sääennuste ehdotteli reilua kahtakymmentä astetta lämmintä & mietoa tuulta, joten odotettavissa oli reilut 110 kilometriä kesäistä nirvanaa. What could possibly go wrong…
 |
| Raisiolainen korjausteline & päätön huoltomies |
Toteutus: Herää aikaisin, syö hyvä aamiainen ja tärvää lähdön valmisteluun liikaa aikaa. Nappaa fillari ja totea että eturengas on tyhjä, aivan littanana. Siis se samainen rengas jonka kanssa ei ole puoleentoista vuoteen ollut mitään ongelmia, ja joka on edellisenä iltana pumpattu täyteen. Uutta ilmaa sisään ja myöhässä pihalle. Oli muuten varsin nopea fix - tubeless renkaan etu. Hurjastelin vastatuulessa ja kesäsateessa sykkeet tapissa kohti Raisiota. Perillä sovitussa tapaamispaikassa klo 08.07, kaveria ei näy missään. Ensimmäinen ajatus: “Nyt siltä on mennyt herrrmot ja on lähtenyt etenemään yksikseen”. Nopea vilkaisu luuriin, siellähän oli useampi viesti ja vastaamaton puhelu. Soitto kaverille takaisin vain kuullakseni että hän kärvisteli toisella puolen Raisiota, kirvelevän rengasrikon kourissa. Varasisuri oli tietty mukana, muttei omaa pumppua, koska minä olin luvannut ottaa pumpun mukaan (*katso ensimmäinen kappale). Polkaisin oman pyöräni Kukkatalon naapuriin, uutta ilmaa matkakumppanin ehjään renkaaseen, todettiin että johan tässä aikaa tärvättiin —> Rymättylään ei ehditä ajoissa sitten millään. Eikun päivittämään pläniä. Plan B oli vaihtaa rengastien kiertosuuntaa vastapäivästä myötäpäivään. Ensin maantien laitaa pyörällä Nauvoon ja sieltä yhteysaluksella Rymättylään, josta matka jatkuisi kohti kotia. Kolmisen kilsaa myöhemmin kaverilta takarengas littana. Häh? Taas? But thou shall not be worried! Nyt pumppu löytyi taskusta. Uutta ilmaa kehiin ja 500 metriä myöhemmin myönsimme rengasrikkopirulaisen palanneen. Kellon ollessa perjantaiaamuna einen verran yli yhdeksän, kaikki pyöräkaupat oli visusti suljettuna. Onni onnettomuudessa, Länsikeskuksen Citymarket oli kuitenkin käden ulottuvilla. Sedät talliin, pyörät halliin ja uutta regastusta hakemaan. 57 minuuttia myöhemmin ilmaa riitti myös vanteen alapuolelle. Toki, sitä ennen oltiin kuunneltu tarinoita kun mummolta, vaarilta, vaarin tädiltä ja kärrypojalta oli mennyt rengas useammankin kerran. Vamos, matka jatkukoon.
 |
| Jo ensimmäisen rengasrikon jälkeen Ambit2:n tekoäly vaistosi hankaluuksia. Kuva: Mikko K |
Väliaikatilanne: Olimme Turun keskustassa, noin kilometrin päässä kotoani. Sykemittari oli käynyt 2.5h ja matkamittarissa reilut 27km. Alkuperäinen ajatus oli ajaa noin 110 kilometriä, mutta kiitos onnahtelevan toteutuksen, kokonaismatka olisi kasvanut lähes 140 kilometriin, josta osana 50 kilometrin vastatuulitempo Rymättylästä Turkuun. Alla cyclocross pyörä nappularenkain.
“Ei kiitos”, jupisin. Sovelletun rengastien etsiessä lopullista muotoaan - suoritettiin välilasku Kupittaan Citymarkettiin ja siinä patongin ohessa viilattiin päivän pläniä taas kerran uusiksi. Eikä tässä vaiheessa edes satanut!
Evästauon jälkeen raati päätyi hylkäämään suunnitelman varhaisemmat iteraatiot. Kolmas revisio - plan C - tuotti ajatuksen lyhyemmästä ajelusta, jonka tavoitteeksi asetettiin kiertää edes jotain. Kakskerranjärvi (rengastie sekin on, eikö?) it is then. Itse olen tuota reittiä tahkonnut jo vuosikausia, mutta Mikko oli ihmeen kaupalla välttynyt kyseiseltä kierrolta. Citymarketin pihassa tehdyn pikaisen laskelmoinnin mukaan tämä tuottaisi päivälenkkiin vajaan 50 kilometrin etapin. Sinne siis.
 |
| Pyykkipäivä? Sadetta pitelemässä alikulkutunnelissa. |
Palataan siihen sääennusteeseen. Aamun kevyen kuuron lisäksi sadetta ei ollut luvattu koko päivälle, vaan silkkaa poutaa ja aurinkoista oli tuleman. Viitisen kilsaa Kupittaalta lähdön jälkeen mustat pilvet täyttivät taivaan, suustani tulvi kevyttä sadattelua ja tämän jälkeen taivaalta saatiin niskaan yhtä kevyttä sadetta. Vaatteiden kastumisesta huolimatta sydänalaa ei yllättäen kurittanutkaan hirrrmuinen harrrmitus, vaan enemmänkin huvittunut olo. Nyt ei sentään ollut lunta, renkaissa ol ilmaa eikä ollut kiire. Nauttikaamme kesästä. Ja kivaahan meillä oli. Ainakin pääosan matkasta. Reitin etäisimmässä mahdollisessa pisteessä taivas teki vielä kerran itsestään mustan ja hetken näytti siltä että ukkosmyrskyä olisi ollut tarjolla. Kiivaana jatkunut phillarin poljeskelu hajoitti viheliäiset pilvet, eikä salamia (pun intended) nähty. Paluumatkalla päivän viimeinen tauko saatiinkin pitää varsin oivallisessa kelissä Hirvensalon laskettelukeskuksen terassilla. Eikä ollut ruuhkaa.
 |
| Laskettelukeskus Etelä-Suomessa. Mitäs muuta täällä voisi tehdä kahden kuukauden sesongin ulkopuolella? |
Silloin kun ei ole kiire ja asiaa on paljon, niin tauotkin tuppaa venymään. Tällä pysäkillä maailmaa parannettiin koko tunnin verran. Aprikoitiin muun muassa sitä miten kymmenen(?) kuukautta vuodessa tyhjillään nököttävää erinomaista harrastuspaikkaa voisi hyödyntää. Sen kuuluisan "jonkun" pitäisi tehdä jotain. Mutta pohdinnat seis, nyt oli aika pureutua viimeisten kilometrien kimppuun ja sen jälkeen tehdä edes joku asia kunnolla. Siis lenkin jälkeinen tankkaus.
 |
| Rantakerttu - Hunsvotinburger |
Eipä tuo rengastie päästä satunnaista kulkijaa helpolla. Olen useista lähteistä kuullut että sekä lyhyempi, että pidempi rengastie on mahdollista kiertää. Omalla kohdalla kaksi yritystä on tuottanut kaksi epäonnistumista. Ensi kerralla parempi tuuri, tai sitten menen autolla.
Päivän lenkkiä trackattiin sekä Suunnon Spartan Ultralla, että uudella Suunto 9:llä. Tuloksista myöhemmin. Täältä tähän.
#livemore
Kommentit
Lähetä kommentti