Vuosi Tinderissä

Kaikki siitä puhuu, kukaan ei myönnä käyttävänsä, mutta silti matcheja osuu hyvinkin taajaan. Mikä se on? No kyseessä on tietenkin deittailu appi nimeltä Tinder. Tuo kohuttu, kehuttu ja kiitelty tapa tutustua uusiin ihmisiin. Kävin koittamassa millaista deittailu nykyään on. Luonteeni mukaisesti asiat jotka tehdään, tehdään huolella. Testiin menikin melko tarkkaan vuosi. Isolla kädellä filtteröidyt empiiriset tulokset voit lukea tästä postauksesta.

Jos olet jotenkin mystisesti pystynyt ignooraamaan Tinderin olemassaolon, etkä tunne sen toimintaperiaatteita, seuraavassa perusteet.

Tinder on mobiililaitteeseen asennettava deittisovellus, jossa käyttäjä määrittelee vastapuolelle asetettavat kriteerit. Näitä kriteerejä ovat ainakin sukupuoli, ikä ja etäisyys käyttäjän kotipaikasta.Tietyn logiikan mukaan sovellus alkaa sitten puhelimen ruudulla näyttämään ehdot täyttäviä potentiaalisia kandidaatteja. Mikäli kuvat ja mahdollinen esittelyteksti vaikuttavat kiinnostavalta, kuvaa pyyhkäistään oikealle kiinnostuksen merkiksi. Mikäli ei kiinnosta, pyyhkäise vasemmalle. Piece of cake siis. Homman juju on siinä että etukäteen ei voi tietää kuka on pyyhkäissyt ja ketä, tai mistä suunnasta. Sovellus on siitä mainio, että se poistaa ihmisten välisessä tutustumisessa sen ensimmäisen esteen: "voisiko tuo olla kiinnostunut minusta". Molempien osapuolten tykätätessä toisistaan eli pyyhkäistessä kuvaa oikealle, syntyy match. Tällöin ja vain tällöin on mahdollista viestiä toisen ihmisen kanssa. Kommunikaatio hoidetaan sovelluksen sisäisen chatin kautta luurilla tai padilla näpyttelemällä. Tästä eteenpäin asiat etenevät samoin kuin oikeassa elämässä. Jossain vaiheessa saatetaan vaihtaa puhelinnumeroita, rohkeimmat päätyvät jopa treffeille.

Vuoden 2016 alussa asensin sovelluksen, sain matcheja aikaiseksi ja päädyin jopa tapaamaan uusia ihmisiä.

Muutamia kokemuksia ensitreffeistä: 

• Alkuvuodesta 2016 reilun tunnin kävely lumimyräkässä. Kumpainenkin osapuoli muistutti pukeutumiseltaan Michelin-ukkoa. Tai siis, se toinen oli saman rengasfirman akka. Toimi, nähtiin uudestaan. 
• Toukokuun äkkilähtö Helsinkiin: Aamupäivällä nopea kahvihetki meren äärellä. Iltapäivällä kiireen vilkkaa poimimaan toista treffiseuraa Vallilasta ja nauttimaan mukavasta alkukesän illasta. Molemmat mukavia, etäisyys Turusta liikaa. Ja terveisiä vaan Henkalle ja Ninalle, jollain mystisellä tavalla kaupungista huolimatta osuitte useammalle ensitreffille mukaan.
• 25 kilometrin pyöräretki. Hmnjoo. En tainnut jälkeenpäin viestiä mitään. Pahoitteluni jos satut tätä lukemaan. 
• Puolen tunnin lounastreffi. Kaksi päivää myöhemmin deittiseura ilmoitti ettei halunnut nähdä minua enää koska "en ottanut mitään vakavasti". Lienee riittävän selkeästi todettu? :) 
• Tapaaminen paikallisessa juottolassa jossa innokkaana juoksijana itseään pitävä vasemmalle vahvasti kallellaan ollut ihminen tenttasi minulta valtion tehtäviä. Olisihan siitä virkatusta olkalaukusta pitänyt jotain päätellä. Opinpahan.
• "Stalkkeri" joka oli etukäteen tutkinut tarkasti aiempia tekemisiäni. Imarteli. Äärimmäisen mukava tyttö hänkin. Siis huolellisesta kotiläksyjen teosta huolimatta. Ei kuitenkaan aihetta toisille treffeille.
• Parhaat ensitreffit kestivät kolme päivää. Toki niiden pohjustamiseksi lähetettiin aivan ruokoton määrä viestejä molempiin suuntiin. Vahvasti jatkoon.

It's all about marketing

Kyetäkseni määrittelemään asiakassegmentin tarkemmin, en pitäytynyt pelkässä Tinderissä vaan verkkoja heiteltiin myös juoksuharrastuksen puolelle Sinkkulenkin muodossa. Kyseessä on turkulaisen juoksukoulun lanseeraama konsepti, jossa parijonon toisessa laidassa juoksee miehet ja toisessa naiset. Juttuseuraa vaihdetaan kahden minuutin välein. Tästä ideasta innostui myös iltapäivälehdet ja päädyttiin jopa lehteen. Tässä linkki Ilta-Sanomien juttuun sinkkujuoksusta. Lehtijutun jälkeen sain yhteydenottoja jopa ventovierailta. Ehkä aavistuksen creepy tapa, ainakin jos ei useasta pyynnöstä huolimatta suostu kertomaan itsestään mitään. Esimerkiksi nimeään. 

Epilogi

Kiitos kaikille jotka ovat istuneet kanssani kahvilassa, piknikillä pimenevässä kesäyössä, rannalla varpaat hiekassa, elokuvissa, tai syömässä jätskiä Förin vieressä laiturilla. Ehkä en kaikkia asioita osannut hoitaa kunnialla päätökseen. Tahto ryhdikkääseen ja oikeamieliseen käytökseen oli olemassa, mutta viimeistely ontui muutamaan otteeseen. Tämän havaitsin itsekin. Haluan siis lausua pahoitteluni heille jotka mahdollisesti kokivat joutuneensa välinpitämättömän kohtelun uhriksi. Kalenteri oli ajoittain täynnä eikä kaikkialle ehtinyt venymään. 

En lähde sen tarkemmin pureutumaan deittien tai tapaamieni ihmisten määriin, mutta toki myönnän että olin yllättynyt siitä miten sujuvasti kaltaiseni hintelä introvertti löysi paikkansa. Jos näppäimistö pysyy käsissä ja pystyy edes auttavasti tuottamaan tekstiä niin Tinder varmasti tarjoaa hyvän tavan uusien tuttavuuksien löytämiseen. Rohkeasti profiilia tekemään ja arvostelemaan ihmisiä silkan ulkonäön perusteella. :) 

Ja vielä jatkoa sillekin

Olin jo tovin kokenut että sarjadeittailu alkoi tuntua työläältä. Tammikuun lopulla täyteen tullut vuosi Tinderissä antoi hyvän tilaisuuden hypätä syrjään ja tehdä asia jota olin pohtinut jo kotvasen. Sovellus meni poistoon ja tili deletoitiin. Olo keveni ja viikkoon tuli lisää aikaa. 

Tinder tiliä itselleni tehdessä olin asettanut tavoitteeksi löytää pinnallisten suhteiden sijaan yksi oikea ihmissuhde, jonka kanssa lähteä rakentamaan uutta. Tehtävä ei ollut helppo, joskaan en sitä odottanutkaan. Vaikka kulunut vuosi ei tuottanutkaan toivottua tulosta, niin elämästä, itsestäni ja ihmissuhteista opin sen ettei määrä korvaa laatua ja sen että sattumalla on iso roolinsa myös tässä lajissa. Ei myöskään pidä unohtaa sitä miten alun perin tärkeältä tuntuneet asiat lopulta menettivät merkityksensä. Status, ura, koulutus tai varallisuus. Vähän tarkemmin kun asiaa katsastaa niin eipä niillä kovin isoa merkitystä ollutkaan. Kahden ihmisen välinen kemia ja tahto edetä samaan suuntaan ratkaisee. Muut esteet ovat vain hidasteita.

Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta tapaamani ihmiset ovat olleet sellaisia, jollaisiksi olin heidät viestien perusteella kuvitellut. Käyty monta mielenkiintoista keskustelua, juotu kymmeniä kuppeja kahvia ja syöty kasapäin pullaa. Lopulta kuitenkin yhteistuumin päädytty tulokseen, että ehkei aineksia ole enempään. Välillä se penseä osapuoli olin minä, välillä se toinen. Kaikista kuluneen vuoden aikana tapaamistani ihmisistä vain yksi oli sellainen jonka kanssa olisin halunnut pohtia jatkoa. Tapailun - Tinder mittakaavassa - pitkähköstä kestosta  huolimatta jutun siivet eivät kuitenkaan kantaneet pidemmälle. Aina puheet ja teot eivät kohtaa. Itsensä ilmaisu ei ole helppoa, mutta ei ne mieltä askarruttavat asiat mihinkään katoa jos niistä ei puhu.

Ihmisten haaveet, tavoitteet ja toiveet eroavat toisistaan. Itselle on näin "aikuistumisen kynnyksellä" tullut ajatuksia perheen perustamisesta. Ehkei se ole kenellekään muulle mikään uutispommi. Siis se miten reilu nelikymppinen alkaa hurjastelun sijaan miettimään niitä perusasioita. Monelle kuvaamani asia on tapahtunut paljon aiemmin. Yksi kolmekymppinen lapsista haaveileva saattaa priorisoida juhlimisen, kun taas toinen on lapsensa tehnyt jo vuosia sitten. Kolmas taasen saa pitkät opintonsa päätökseen tasavuodet saavutettuaan. Vaikka kiusaus on suuri, ei liene minun asiani kertoa mikä on oikea tapa elää. 

Nähdään viimeistään kesäkuussa, siinä kahden koivun välissä. 

Vapailla markkinoilla, 

Jari