Juoksukoulun puolesta vai vastaan

Viime päivinä Facebookissa on näkynyt kirjoituksia juoksemisesta ja juoksukoulujen tarpeellisuudesta. On lausuttu toisistaan eriäviä ajatuksia, molemmat ääripäät terävästi edustettuna. Kullekin oma mielipiteensä suotakoon, näpyttelen tähän omani. Luonnollisesti kenenkään pyytämättä tai keneltäkään lupaa kysymättä. Blogiteksteille luonteenomaisesti, myös tämä raapustelma on yhden ihmisen omiin kokemuksiin perustuva näkemys vallitsevasta maailmankuvasta.

Kenelle juoksukoulu sopii

Yritykset jotka tarjoavat juoksukoulua palveluna väittävät, ymmärrettävistä syistä että juoksukoulu sopii kaikille. Vaikea sitä on lähteä kiistämään, täten päädyn samaan lopputulemaan: Juoksukoulu sopii kaikille ikään ja kuntoon katsomatta. Tärkeintä on liikkumisen halu. Monesti kuultu selitys: "Kyllähän minäkin muuten juoksisin, mutta kun nilkat/polvet/lonkat/selkä/pää/muut paikat ei kestä." Ihmiset ovat erilaisia, joten toki todellisia rajoitteita voi olla. Usein tilanne kuitenkin paranee kun asiansa osaava ohjaaja katsoo tekniikkaa ja ehdottaa muutoksia. Tähän sopii eräs omaa sydäntä lähellä oleva ulkomaankielinen lausahdus: Doing things right vs. doing right things. Keskittyminen oikeisiin asioihin tuo ison muutoksen myös juoksuun. Tehokkaaseen etenemiseen ei vaadita Mo Farahilta kopioitua tekniikkaa, joskaan ei siitä suoranaista haittaakaan ole. Pienillä asioilla on iso vaikutus kun suoritus vaatii kropalta voimaa ja liikkuvuutta. 

Mo Farahin juoksuasento - kannattaa kopioida

Ja pienen syrjähypyn kautta takaisin juoksukouluun ja sen tarpeellisuuteen. Oman kokemuksen perusteella voin suositella juoksukoulua vasta-alkajista edistyneempään juoksijaan. Huolimatta "juoksukoulu" nimestä, monelle kyseessä on lauma lajia rakastavia samantasoisia harrastajia. Ryhmän mukanaan tuoma lisäboosti ja se viimeinen puristus auttaa edistymään. Tiettyyn rajaan asti one size fits all (ryhmässä kaikki treenaavat samalla ohjelmalla) lähestymistapa toimii, muttei kuitenkaan loputtomiin. Riittävän pitkälle edistynyt harrastaja tarvitsee omien heikkouksien, vahvuuksien ja tavoitteiden pohjalta räätälöidyn ohjelman. Jokaista treeniä ei voi, eikä pidä tehdä maksimaalisena.

Kuka ei "tarvitse" juoksukoulua

Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä listaan kaksi ihmistyyppiä jotka mielestäni selviävät ilman ryhmäliikuntana toteutettavaa koulua. 

Ensimmäisenä mainitsen ihmisjoukon joka oikeastaan käynnisti tähän postaukseen johtaneet ajatukset. Nuo samaiset ihmiset lausuvat sinällään aukottoman perustelun: Kaikki osaavat juosta, juoksukoulut ovat siis tarpeettomia. Ihan vähän kärjistäen voidaan sanoa näiden(kin) ihmisten olevan oikeassa. Jos asiaan kuitenkin uhrataan edes pieni ajatuksen puolikas, mielen täyttää kasa reunaehtoja joiden toteutuessa väite on tosi. Sellaiset asiat kuten juoksutekniikka, harjoittelun monipuolisuus ja juoksuvammat ovat asioita joihin asiaan perehtymätön harrastaja helposti törmää. Ovat kuitenkin sellaisia asioita joita moni ei näe tervetulleena. Näiden välttämiseen juoksukoulusta saa varmasti apua.

Toinen ryhmä jotka mielestäni selviävät ilman juoksukoulun tukea, ovat ihmiset joilla on riittävä kyvykkyys paneutua itsenäiseen harjoitteluun. Menestyksekkääseen omatoimiseen treenaamiseen vaaditaan useita asioita. Seuraavaa listaa tuskin kannattaa käyttää elämän ohjenuorana raamatullisen kivitaulun tapaan, vaan toivoisin että listan avulla lukija voisi löytää raamit joiden avulla kehitys voisi jatkua myös omillaan treenatessa. 

• Motivaatio. Ehkäpä se tärkein asia kaikessa. Jos motivaatio on hukassa niin millään muulla ei ole merkitystä. Sisäinen motivaatio auttaa ihmistä eteenpäin, jolloin ilo tekemiseen tulee suoraan harjoittelusta. Ulkoinen motivaatio saa kannuksensa odottavasta palkkiosta.  Oli syy liikkumiseen kumpi hyvänsä - tai molemmat yhdessä - ilman tekemisen paloa ei tule valmista.
• Osaaminen. Pohdi riittääkö kokonaisvaltainen ymmärryksesi itseohjautuvaan harjoitteluun. Ravinto, lepo, treeni, PK kausi ja kilpailut. Mieti mitä voit tehdä parantaaksesi tilannetta. 
• Ohjelma. Jatkuva kehitys vaatii erilaisia harjoitteita. Intervalleja, peruskuntotreeniä, mäkivetoja, kevyitä päiviä ja säännöllisesti myös kovia harjoituksia, porrash*lvettejä, lihaskuntoa ja -huoltoa, liikkuvuuden parantamista. Interweb on täynnä maksuttomia ja maksullisia ohjelmia jotka tähtäävät erilaisiin tavoitteisiin. Googlaa, lue, ja vertaile mikä sopisi sinulle ja omiin tavoitteisiisi kaikkein parhaiten. Optimaalisessa tapauksessa ohjelma olisi tehty juuri sinulle. 
• Mittaaminen. Harjoittelu ilman tulosten mittaamista on hyödytöntä. Satunnaisen lukijan mielestä lausunto saattaa olla raflaava, mutta se ei muuta väitettä epätodeksi. Kukaan ei jaksa loputtomiin lenkkeillä pelkästä ulkoilun ilosta. Asetettuihin tavoitteisiin pääseminen johtaa parantuneeseen motivaatioon, jonka avulla tavoitteellinen harjoittelu voi jatkua. Positiivinen kierre on valmis. Urheilullisten päämäärien asettaminen ei poikkea muusta elämästä. Tavoitteiden pitää olla mitattavia ja realistisia, itse tavoitteet voivat sitten olla mitä hyvänsä. Nopeammin, useammin, pidempään, kauemmaksi. You choose. 

Muista myös juhlistaa tavoitteiden saavuttamista, vaikka niillä uusilla juoksutossuilla jotka parhaillaan ovat halvennuksessa.

Oma juoksuasento vuodelta 2015. Vahvasta kotiinpäin vetämisestä 

huolimatta suosittelen Mo:n juoksuasennon kopiointia. Kuva T Jansson

Itse juoksin turkulaisessa Vauhtisammakon juoksukoulussa ehkä kolmisen vuotta. Ohjatun treenauksen voimaannuttamana olen pyrähtänyt maratonin aikaan 3.25 ja Cooperin testissä aavistuksen yli 3000 metriä. Elämäni pisin juoksumatka on toistaiseksi 60 kilometriä. Päättyvän vuoden olen hölkötellyt omillani seuraten 3h maraton aikaan tähtävää ohjelmaa. Kolmen tunnin alitus ei päivän kunnolla ole realistinen tavoite, mutta arvelen loppukesästä olleeni ennätyskunnossa. Harmi että kelvottomasti suunniteltu kisakalenteri ei antanut tilaisuutta testata todellista kuntotasoa. Kulunut vuosi kuitenkin todisti itselle sen että omatoiminen harjoittelu toimii, eikä motivaatiosta ole puutetta.

Maailma on täynnä enemmän tai vähemmän latteita blogipostauksia jotka eivät anna yksiselitteistä vastausta mieltä kalvaviin murheisiin. Tässä yksi lisää. 

Terveisiä sohvalta. Täältä tähän.

#livemore