Polkumaraton Teijon kansallispuistossa

Tällä kertaa päiväretki suunnattiin Teijoon, Teijolle, tai Meri-Teijoon, en minä tiedä mitä eroa niissä on, puhumattakaan että osaisin kirjoittaa nimen oikeassa muodossa. Se on se paikka parikytä kilsaa Salon eteläpuolella. Matkaa Turusta kertyy n. 70 kilometriä ja se luonnollisesti kuljettiin autolla.

Itse kohde oli matkassa mukana olleille osapuilleen tuntematon, pois lukien tietysti paikallinen Meri-Teijon laskettelukeskus jossa leijonanosa länsisuomalaisista on vieraillut kerran jos toisenkin. Olen myös tehnyt omakohtaista tuttavuutta läheisen golfkentän kanssa. Nämä aiemmat vierailut eivät kuitenkaan suoranaisesti edistäneet kotoutumistamme uudelle alueelle. Tarjolla olevista poluista ei ollutkaan muuta tietoa kuin että aivan viime aikoina retkeilyreittejä on paranneltu merkittävästi. Nopea googlailu paljasti että 1.1.2015 perustetussa Teijon kansallispuistossa on merkittyjä reittejä jopa 50 kilometrin verran, paljon oli siis potentiaalista nähtävää ja juostavaa. Löytämäni informaation mukaan alueelle rakennetut tai muodostuneet reitit olivat pääosin lyhyitä 1-5 km pätkiä, joten järjellisen pidemmän lenkin plänäykseen tarvittiin huolellista paneutumista.

Päivän juoksun mitaksi olin suunnitellut jotain 30-40 kilometrin välillä, joskin tähän saatiin myös eriäviä mielipiteitä (täysmittainen metsämaraton oli kuulemma turhan paljon). Pitäydyin kuitenkin 40 kilometrin tavoitteessa ja lähdin kartoittamaan tilannetta Luontoon.fi sivuston kautta. Kyseiseltä sivulta löytyy lyhyt kuvaus ainakin osasta reiteistä, samasta paikasta löytyy myös tarkemmat karttalinkit alueelle. Lisäksi hyödynsin kylmästi tuttavapiirini ihmisiä joiden tiesin liikkuneen alueella. Sain lainaksi perinteisestä materiaalista valmistetun kartan, jonka käyttöliittymä puolustaa loistavasti paikkaansa kaiken maailman uusavuttomien mobiililaitteita vastaan.

Reitin suunnittelussa kaikki apu oli tarpeen

Olen pitänyt paperista karttaa ja kompassia kädessäni viimeksi joskus ala-asteella, joten törsäsin tovin jos toisenkin pohtiessani miten lainatun kartan avulla saisi reitin suunniteltua ja optimitapauksessa vielä siirrettyä navigointia tukevaan sykemittariin. Empirinen tutkimus todistaa että paperiselle kartalle piirretty reitti ei automaagisesti absorboidu mittariin ainakaan yhden kahvikupillisen aikana. Kyseinen outcome ei ollut järin suuri yllätys, kun taas päinvastaisesta tuloksesta olisin hämmästynyt gauhiasti. Tarvitaan joko lisää kahvia tai parempia työkaluja. Aiemmin olen suunnitellut lenkkejä interwebistä löytyvien ilmaisten palvelujen avulla, jossa haluamansa reitin voi klikkailla karttapohjalle ja lopuksi exportata muotoon jota mittari osaa lukea. Ongelmana näissä palveluissa on se että löytämissäni palveluissa käytetään joko Googlen tai OpenStreetMap karttapohjaa, poluilla kulkemiseen vaadittavaa maastokarttaa ei näistä palveluista löydy. APUA: Jos tiedät miten esimerkiksi täältä (linkki) löytyvää maastokarttaa voisi hyödyntää niin että reitin voisi suunnitella tietskalla ja exportata .gpx muotoon, niin hihkaise ihmeessä tähän postaukseen kommentoimalla. Kaikki apu otettaan kiitollisena vastaan.

Ja asiaan. Retkipäivä startattiin Turusta klo 9 tavaroiden autoon pakkaamisella. Vinkeää miten farmariauton - tai touringiksi valmistaja tuota mallia nimittää, takalaatikko tulee täyteen kolmen ihmisen yhden päivän varusteista. En ota kantaa johtuuko se auton muotoilusta vai siitä että tavaraa olisi ollut paljon mukana. Täyteen se ainakin lastattiin. Navigaattoriin syötettiin osoite Sauruntie 910, Salo ja matka voi alkaa.

Hyväksi todettuun tapaan pakkasin mukaan reilut eväs överit: Banaaneja, energiageelejä, vettä, urheilujuomaa, suklaata, myslipatukoita ja tietysti lakritsia. Olen usein pohtinut mikä minut potkii lähtemään pitkille lenkeille; ovatko pitkikset loistava tekosyy ahmia juuri sitä mitä kullakin hetkellä haluaa, vai onko juokseminen oikeasti kivaa. Mietin vielä oikeaa vastausta, kerron kun olen valaistunut.

Kaksi eräirmaa ja citysetä saatiin kuskattua lähtöpaikalle Teijoon suunnitelman mukaisesti kello kymmeneen mennessä. Paksuin vaatekerros kuorittiin pois, eväsreppu selkään, banaani suuhun ja menoksi. Edessä oli hieno päivä! Alueelle rakennetut polut ja paikannimet on pääosin merkitty hyvin, mutta jos et tiedä minkä nimiseen kohteeseen olet seuraavaksi suuntaamassa, navigointi on jotakuinkin mahdotonta. Olin piirtänyt suunnitellun reitin etukäteen "karttaan" (PDF printti kansallispuiston esitteestä). Pelkästään tämän avulla ei missään nimessä kannata lähteä liikenteeseen, vaan Viksu Vaeltaja ennakoi ja hankkii alueen retkeilykartan & lataa puhelimen akun täyteen. Vaikka Google Maps ei sovellu poluilla navigointiin, ainakin sen avulla saa selville osapuilleen oman sijaintinsa.

Kartanlukua alueen lumisimmassa kohdassa

Osallistujien kaupunkilaisuusasteen huomioiden pärjäsimme ilahduttavan hyvin (IMHO). Muutamaan otteeseen onnistuin johtamaan koko retkueen huolella harhaan. Toisen kerran jälkeen havaitsin että pieteetillä luonnosteltua karttaa ei enää luotettu käsiini, vaan se taiteltiin parempiin taskuihin. Hämmästytin itsenikin pystyessäni eksyttämään trion vielä kolmannen kerran silkan ulkomuistin avulla.

42 kilometrin reitti piti sisällään hyvin vaihtelevaa maastoa: Sileää kalliobaanaa, runsaasti pururadan näköistä hiekkatietä, kangasmetsää, teknistä juurakkoa ja suota, vain muutaman mainitakseni. Alueen kaakkoislaidalla, Punassuolla paikallistettiin kolmenlaisia pitkospuita: Vanhaa sileäksi kulutunutta (märkänä liukas kuin jää), uutta karkeaa (leveää baanaa jota pitkin oli hyvä hurjastella), sekä muutamassa kohdassa  esiintynyttä does-not-exist -tyyppistä lankkua. Pitkospuiden paikoittainen huono kunto oli jo etukäteen tiedossa, eikä näin ollen päässyt aiheuttamaan fiiliksen latistumista. Kokonaisuutena reissusta jäi hyvä maku, vaikka kieltämättä hiekkatietä oli reitillä ihan riittämiin. Jos luulee tarvitsevansa vähemmän kilometrejä, kannattaa kiertää Matildajärvi ja Puolakkajärvi vaikka pariin otteeseen. Järveä osittain kiertävät pitkokset ovat hyvässä kunnossa ja taukopaikkoja löytyy riittämiin. Punassuon alueella on pitkospuuremontti meneillään, jonka kuitenkin pitäisi valmistua kuluvan vuoden aikana. Matkassa ollut trio viihtyi tällä alueella parhaiten. 

Punassuon pitkospuuta

"Jos astuu ihan varovasti tähän suohon niin eihän tossu kastu?"

Juoksuseura oli toimivaa, jalat toimi, navigointi toimi pääosan ajasta ja eväätkin maistuivat. Mikäs siinä hölkkäillessä vaikka pitempäänkin. Eilisen päivän paras aforismi: "Nauraminen on hauskaa." Suosittelen, tosin posket ja vatsalihakset saattavat tulla kipeäksi.

Eväät 

Juoksun aikana
Kolme banaania
Kolme High5 40g energiageeliä (Mojiton maku palautti Perniön 60 kilsan kisan mieleen)
Kaksi Alpen myslipatukkaa
Maxi Tupla suklaapatukka
1.25 litraa Maxim urheilujuomaa

Kotimatkalla
Lidlin 330 ml:n Sportywheel chocolate recovery -juoma
High5 proteiinipatukka
Miltei 350 grammaa Halvan Wanhan ajan lakritsia
0.5 litraa urheilujuomaa

Juoksun aikana repussa oli mukana ylimääräiseksi jääneitä geelejä, pari Alpenin patukkaa ja yksi High5 energiapatukka. Kaikki mukana olleet juomat tuli kulutettua, onneksi Salomonin reppuun saa hankittua 1.5 litran vesileilin joka auttaa nesteytyksessä myös kesäkeleillä.

Dataa
Juoksua/kävelyä 5h 22min (totaaliaika reilut 7h)
Matka 42.25km
Keskisyke reilut 130
Kaloreita kului mittarin mukaan 2200
Tossut Salomon sense Ultra 4sg

Näin maanantai-aamuna jalat tuntuvat huonosti nukutusta yöstä huolimatta varsin kelvollisilta. Vastaava ongelma nukkumisen suhteen ilmeni viime kesänä Perniön ultrakisan jälkeen, jolloin kroppa kävi ilmeisesti niin kovilla kierroksilla ettei Nukkumattia paljoa näkynyt. Vaikka tällä kertaa kilometrejä tuli Perniötä vähemmän, niin juostu aika oli sama (5.5h). Nyt aktiivista palautumista muutama päivä ja seuraavaa lenkkiä pohtimaan.

Have a nice week!