Pitkäperjantain pitkä lenkki

Taas on viikonloppu, taas saa juosta. Wuhuu!

Vaikka mieli vetäisi jo poluille, niin edellisen kerran rämpimisestä viisastuneena (linkki) Kuhankuonon seikkailut päätettiin jättää väliin ja paukut suunnattiin kaikkien turkulaisten maantiepyöräilijöiden hyvin tuntemaan Kakskerranjärven kiertoon. Kokonaisuudessaan matkaa kotoani Turun keskustasta tulisi lyhintä reittiä pitkin vajaan 50 kilometrin verran. Koska tällä kertaa suunnitelmissa oli vain noin kolmenkymmenen kilometrin lenkki, suoritin alkulämmöiksi moottorimarssin kotiovelta keskelle syrjäistä Hirvensalon saarta. 

Muutaman edellisen pitkän lenkin aikana vanhat tutut vatsavaivat ovat muistuttaneet olemassaolostaan. Tämä huolimatta siitä että tankkaus ja eväät omille pitkiksille ovat pysyneet osapuilleen muuttumattomina. Itse itseäni mukaillen lainaten: "Mikä toimi yhdellä kertaa, ei toimi toisena päivänä." Perin juurin mystistä. Useimmiten vaiva ilmenee epämukavana tunteena vatsassa, mutta tottahan toki jokainen itseään kunnioittava juoksija on tehnyt tuttavuutta lähipuskien kanssa. Tänä päivänä WC-paperi onkin vakiovaruste jokaisella pitkällä lenkillä. P*ska homma, mutta minkäs teet.

Juoksu oli sovittu starttaavan aamulla kello kympin jälkeen. Huonosti nukutun yön jälkeen klo 08.00 ahdistin kaurahiutaleet mikroon, parin minuutin säteilytys ja tuo tahmean niljakas hiilaripommi oli valmis. Raejuustot, banaani ja hunajat sekaan, suu auki - avot, tankkaus hoidettu. Toki puuron lisäksi aamutoimiin kuului toisarvoista eväiden ja varusteiden virittelyä. Kaikkiaan aikaa tärvääntyi puolisentoista tuntia. Tämän jälkeen notkea ponnahdus autoon ja kiertotietä lähtöpaikalle.

Pessimisti pakkaa eväitä vähän reilummin. Tämän verran jäi yli.

Useimmat juoksijat tunnistavat peruskuntoharjoittelua ohjaavan kolmen P:n säännön (vauhti riittävän hidas: Pitää Pystyä Puhumaan). Tätä lähdettiin tavoittelemaan. Melko pian startin jälkeen päivän epistolan havaittiin pitävän sisällään muhkeat yhdeksän P:tä. Melkoisen poikkeavaa, mutta hyvällä tekniikalla ja riittävällä harjoittelulla arvatenkin kaikki on mahdollista. Pitkäperjantain lenkille oli lähdössä tuttu trio eli Hirvensalon åboriginaalit vahvistettuna allekirjoittaneella. Yksi juoksijoista oli toipilaana flunssasta, kun taas itse olin liikenteessä lievästi horjuvalla jalalla pieleen menneen kotirataultran takia. Kolmas osallistuja saapui lähtöpaikalle juosten, kuinkas muuten.

Lankkua lankulla

Tossun nyörit kiinni, takki päälle ja menoksi. Vauhdiksi oli etukäteen sovittu tämän trion de facto standardiksi vakiintunut 6 min/km, eli toisella kotimaisella ilmaistuna 10 km/h. Joko asiaa oli paljon, tai sitten muuten vaan puhututti, mutta ensimmäinen kymmenen kilometriä tuli täyteen ennen kuin huomasinkaan. Samalla tavalla kurjasti kävi seuraavalle kympille. Aloin jo päissäni hätiköimään ja aprikoin että onko juoksu muuttunut mukavaksi. Onneksi Kakskerranjärven pohjoispuolen vastatuuli, sekä kevyen liikenteen väylää siivonnut kiviä sylkevä harjakone aiheutti hetkellistä harmistumista. Tämän jälkeen enää muutama kilsa juoksua, poseeraukset uimarannalla ja viimeisten kilometrien sprintti autolle. Yksi elämäni helpoimmista pitkistä lenkeistä oli tassuteltu kokoon luvattoman helposti.

Dataa

• Aika: 3:08:08
• Matka 30.9km
• Avg speed 9.9 km/h
• Avg pace 6.05 / km
• Fastest km 5.32
• Avg HR: Ei mitään käryä, mittari arpoi ihme lukuja koko matkan. Juoksu tuntui kevyeltä ja 9 P:tä toteutui pääosan matkasta. Alles gut!

Päivän eväät

-yksi banaani
-puolikas Maximin 100 gramman energiageeli
-yksi Alpenin raspberry  & yogurt patukka
-puolisen litraa Maximin urheilujuomaa

Joko kunto on nousussa, seura kelvollista tai sitten tähdet yksinkertaisesti olivat kohdillaan. Päivän lönkyttely palautti uskoa omaan tekemiseen. Nyt ei suoranaisesti kaivattaisi takatalvea, vaan sadetta ja lämmintä jotta saataisiin viimeiset jäät pois metsäpoluilta. Siitä eteenpäin juoksu onkin yhtä juhlaa.

Hyvää pääsiäistä!