Erämaan kutsu

Viime heinäkuun lopusta/elokuun alusta vasenta pohjetta on vaivannut jonkinlainen rasitusvamma. Syy lienee se perinteinen: Liian paljon, liian kovaa, liian nopeasti. Eli kaikkea muuta liikaa, paitsi sitä tärkeintä eli kehonhuoltoa. Vaiva ei suoranaisesti estänyt juoksemista, mutta ontuminen juoksulenkin jälkeisenä päivänä antoi osviittaa siitä ettei kaikki ehkä ollut ihan kunnossa.

Vaivaa pyrittiin hoitamaan hieronnalla, venyttelyllä, kylmällä, kuumalla, foam rollerilla ja luojaties millä. Ei apuja. Pienessä päässäni arvelin että jalan toipumiseen vaaditaan ihan kunnollinen breakki. Sopivasta ajankohdasta ei vaan ollut tietoa.

Kauden kisakalenterin viimeinen tapahtuma oli Ruissalojuoksun puolimaratonin jänisjuoksu. Tarkoitus oli että tauko alkaisi välittömästi Rääkin jälkeen ja kestäisi niin pitkään että kivut ja vaiva ovat kadonneet. Näin siis toimittiin. Jotakuinkin Ruissalojuoksun jälkeen iski myös flunssa joka vei isommat juoksuhalut tehden taukoilusta tavallaan helpompaa. Hiljalleen olo parani 3.5 viikon aikana, flunssa selätettiin eikä jalkakaan tuntunut haittaavan. Muutaman varovaisen ja lyhyen testihölkän jälkeen juostu kymppi vahvisti hartaan toiveen, setä juoksee taas!

Varovaisesti alkuun, aika näyttää riittääkö maltti ja kyky kuunnella omia tuntemuksia.

Vielä jaksaa aurinko nousta ikihonkien takaa

Talviaikaan siirtymisen seurauksena sisäiseen kellooni iski jonkinmoinen virhe, lopputulemana herään aamuisin aina vaan aikaisemmin. No, ongelma ei ole kovin suuri jos sen voi hoitaa juoksemalla. Synttäreideni jälkeisenä keskiviikkona herätys anivarhain, safka ja siirtymä autolla lähelle läpitunkemattomia korpimaita. Tossujen nauhat kiinni ja polkuja tallaamaan. Erinomainen vaihtoehto ainaiselle surffaamiselle ja somessa hengailuun. Suosittelen. Juuri sinä, lähde ulos!

Kyseisenä aamuna aikaa oli tapettavana reilun tunnin verran. Vasten kasvoja iskenyt kuuden asteen pakkanen laittoi pohtimaan varusteiden oikeellisuutta, mutta (tupla-)auringon alkaessa lämmittämään homma alkoi rullaamaan. Kiersin lätäkön ympäri kahteen otteeseen, ensimmäisen pidempää reittiä pitkin, jälkimmäisen rantapolkuja seuraillen.

Uudet lempikengät maastoon: S-Lab Sense Ultra 4 SG

Aikainen sammakko bongattu keskeltä kaislikkoa

Reilun tunnin ja 10 kilometrin jälkeen muutama räpsy ja siirtymä takaisin autolle. Juoksu on mukavaa, polkujuoksu taivaallista.

Maisemat oli sanalla sanoen huikeat. En tiedä onko kyseessä tanakan pönäkkää keski-ikäistymistä, vai haikailua mahdottomien asioiden perään, mutta kieltämättä mieli lepää luonnossa liikkuessa. Rupattelu viime lauantain juoksuseuran kanssa vahvisti omat ajatukset; muutkin ovat kuulleet aamuisen suon kutsun. Kovin montaa vuotta ei tarvitse katsoa taaksepäin, kun prioriteetit olivat einen verran erilaiset.

 Ikää 41 vuotta ja yksi päivä. Silti hymyilyttää

Juoksukilometrejä on tauon jälkeen kertynyt reilut 50. Jalka tuntuu kestävän, nyt vaaditaan malttia ja riittävä määrä venyttelyä ettei ongelma uusiudu.

Tiesittekö muuten että päivät alkavat pitenemään ensi kuun jälkeen? Kevät on käsillä ihan just!

Sama kuva julkaistu myös Instagramissa. Ihan ei kameran kenno pysty taltioimaan todellisuutta

Otokset aukeavat suurempana niitä klikkaamalla. Postauksen kuvat räpsitty 28.10.2015 aamulla ennen kello kymppiä Raisiossa Haunisten altaan ympäristöstä. Ohikulkutien tuolla puolen, keskellä syrjäistä korpimaata.

Muista venytellä!