Tough Vikings Kaisaniemi, Helsinki - Sammakot Viikinkeinä maassa, kurassa ja meressä

Lauantaina 5.6. ravattiin Helsingin Kaisaniemessä Tough Viking niminen esteratakilpailu. Tapahtuma ei oikeastaan ollut juoksukilpailu - tai mikään muukaan kilpailu - vaan fyysistä ja henkistä kanttia koetteleva 12 kilometrin mittainen jalkaisin edettävä rypistys, jonka aikana kukin kilpailija tekee parhaansa suoriutuakseen matkan varrelle sijoitetuista 21 esteestä. Mikäli yksittäistä estettä ei kykene syystä tai toisesta suorittamaan, tuli rangaistukseksi suorittaa 30 yleisliikettä eli burpeeta. Penaltyn jälkeen matka jatkui kohti seuraavaa rastia.

Kyseinen kilpailumuoto on saavuttanut maailmalla varsin suuren suosion, samankaltaisissa tapahtumissa päästään tyypillisesti useampaan tuhanteen osallistujaan. Helsingin kilpailuun oli ilmoittautunut yli 3500 - omasta mielestään - rohkeaa Tough Vikingia. Näinkin suuri osallistujamäärä houkuttelee yhteistyökumppaneita, joka taasen mahdollistaa investoinnit, jota kautta tapahtumasta saadaan näyttävä, jolloin siitä tulee houkutteleva, jolloin saadaan lisää osallistujia, joka tekee tapahtumasta houkuttelevan sponsoreiden silmissä... Ilahduttava anomalia näiden huonojen talouslukujen aikana. 

Reittikartta rasteineen löytyy alta. Mikäli tapahtuma kiinnostaa, niin esteisiin voi halutessaan perehtyä YouTubessa. Ja koska olen vätys, en jaksa luoda tämän informatiivisempaa esitystä yksittäisistä esteistä: Alkuun oli ne jenkkifutarit taklaamassa, sitten rengaseste jossa hypittiin autonrenkaiden yli ehkä 50 metrin matkan, seuraavaksi sukellettiin meressä kelluvien kolmen tynnyririvin ali, ryömittiin armeijan PASI-sotilasajoneuvon alta & kiivettiin toisen yli, negatiiviseinän (väärään suuntaan vino) ylitys, verkon alla ryömimistä mudassa, puomilla tasapainoilua, jyrkkää savista(?) mäkeä ylös ja alas, piikkilangan alta ryömintää savessa, monkey bars, virtaavan kanavan yli kahlaus, verkkoseinä, tikapuita, joku tulijuttu, kiivettiin köysiä, etc... En mä edes muista niitä kaikkia. Joka välissä juostiin, onneksi. Loppuun sähköä, paitsi että sähköt oli loppu. Kai. Maalissa meillä kaikilla oli mukavaa.

Turkulainen Vauhtisammakon Juoksukoulu oli mukana kahdella huikean vahvalla joukkueella. Oli nopeutta, kokemusta, nuoruuden intoa, raakaa voimaa ja teknistä ylivertaisuutta. Ja sitten siellä oli se toinen tiimi, eli meidän miesten joukkue. Kuvan perusteella voi verrattaen helpolla tehdä johtopäätöksen, että tiimin vahvuudet painottuvat teräksisen lihaskunnon sijaan juoksunopeuteen. Katu-uskottavuutta sentään riittää!

Kerkko, Joona, Mikko, Jari ja Joonas. Tough Vikings or something else?

Lauantaina ajoissa Stadiin, auto parkkiin, kaatosateessa käppäilyä Kaisaniemeen, panikointia, alkulämpät & lähtökarsina here I come! Ruuhkien ja jonotuksen välttämiseksi joukkueen strategiana oli lähteä heti paukusta rivakasti liikenteeseen. Ekalla ja toisella rastilla joukkue pysyi hyvin koossa, mutta ensimmäisen uintirastin jälkeen Mikko, Joonas ja Joona lähtivät karkuun. Jo tässä vaiheessa päätin että jään odottelemaan Kerkkoa ja jatkamme matkaa yhtenä tiiminä maaliin asti. Vamos!

Alkumatkasta tutkaparimme eteni hyvää kyytiä vaaroja halveksuen ja matkasta nauttien. Juoksimme oman lähtömme kärkipäässä, joten 10 minuuttia aiemmin lähteneen ryhmän peräpää tuli äkkiä vastaan. Karu totuus oli että samaan aikaan reitillä oli satoja muitakin urheita, jonka seurauksena jotkin esteet olivatkin hyvinkin ruuhkaisia. Jotain itse tapahtumasta kertoo myös se ettei kukaan juossut ohitsemme, siis silloin kuin juostiin. Esteillä ohittelua varmasti tapahtui. Loppuajan kannalta äärimmäisen huono strategia oli ensin jonottaa esteellä 5 minuuttia, kylmettyä, yrittää suoritusta, epäonnistua ja vasta sitten suorittaa vaaditut 30 burpeeta. Sitäpaitsi ne burpeet oli helvetin tylsiä. Muutamalle esteelle tullessa burpeet tuntuivat parhaalta vaihtoehdolta. Kerran vielä, burpee, burpee. Jossain vaiheessa 19 estettä oli suoritettu/ohitettu, edessä enää sukellus jääpala-altaaseen, NRJ 10000V -sähköiskut ja maali. Paitsi että Suomen hilpeä syksy oli sulattanut kaikki jääpalat eikä vesi ollut kylmää ja kaikkien odottamasta sähköiskuesteestä oli otettu töpseli irti. Jälkimmäinen oli kilpailun johdon ja pelastuslaitoksen turvallisuussyistä tekemä yhteispäätös.

Maalissa oma loppuaikani 1:31:32 oikeutti sijalle 221. Vauhti ei siis ihan riittänyt podiumille, mutta kun matkaan lähti kaikkiaan 3093 urheaa niin eihän se ihan kelvottomasti mennyt, ainakaan tilastollisesti? Kaikki tulokset löydät täältä. Miesten joukkuekisassa Sammakot kapusivat sijalle 5, naisten kisassa Vauhtisammakoiden joukkue kiisi sarjansa murskavoittoon, eroa toiseksi tulleeseen tiimiin musertavat > 10 minuuttia. On ne kovia, hyvä tytöt!

Kokonaisuudessaan kuitenkin hauska tapahtuma. Oman mielipiteeni mukaan tällaisen tapahtuman ei tulisi olla "kisa", vaan koko eventti voisi olla jopa ilman ajanottoa jossa joukkueet pyrkisivät yhdessä parhaaseen tulokseen. Niin kauan kuin esteillä oikominen tai tehtyjen burpeiden määrän hento 'yliarviointi' on mahdollista niin aikaa on turhaa käyttää suureena paremmuutta mitattaessa. Silti ensi vuonna uudestaan. Tietty!

ARE YOU TOUGH ENOUGH? HELL YES ! ! !

Himoittu harvinaisuus - Tough Viking finisher riipus

Mikko poseeraamassa kunnioitusta herättäneen seinän edessä. 

On muuten livenä paljon isompi, seinä 

Klassinen, kerta toisen jälkeen täysin kelvottomaksi osoittautunut kombo:
Märkä paperikassi sullottuna liian täyteen kamaa. Mitä tästä opimme? Tuskin mitään

Sammakkopos(s)e maalissa

Lessons learned:

• Ole ajoissa paikalla - Tällä kertaa kisaan ilmoittautuneita oli yli 3500 joista jokainen enemmän tai vähemmän yhtä täpinöissään kuin sinä. Kannattaa haistella kanssajuoksijoiden fiiliksiä, sekä tarkkailla suorituksia esteillä. 
• Älä pue parasta päälle - Varaudu siihen että kaikki kastuu, kurastuu, hiekkastuu, savistuu, repeää, sulaa, syttyy tuleen tai sitten vaatteilla vaan tapahtuu jotain pahaa. Jos kuitenkin haluat laittaa sen pinkin paidan koska "se vaan on niin ihana", niin se on entinen. You have been warned. 
• Less is more - Mitä enemmän on vaatteita päällä, sitä enemmän ne painaa märkänä. Yhden tapahtuman perusteella tohdin suositella pitkiä trikoita ja pitkähihaista paitaa, mielellään kokolailla tyköistuvaa mallia vaikka oma(kaan) kroppa ei kovin atleettiselta näytäisikään. Lepattavat lahkeet ja löysät paidanhelmat suorastaan janoavat tilaisuutta tarttua kiinni matkalla väijyviin piikkilankoihin tai muihin luonnon muovaamiin esteisiin
• Pidä hauskaa! Vaikka eventti kellotetaan, niin monelle meistä itse kokemus on loppuaikaa tärkeämpi. Matkalle osuneet 21 estettä antoivat varmasti jokaiselle mahdollisuuden ylittää itsensä tai vähintään koetella rajojaan. 
• Kannusta ja auta muita tarvittaessa. Vaikka matkaa tehdäänkin kuraisena ja verissäpäin, niin ei sentään ihan tosissaan. Matkalla heitetyt ylävitoset & verbaaliset kannustukset auttoivat itseäni, vastaantulijoiden hymyistä päätellen tsemppaus kelpasi muillekin. 

Kuluvan vuoden aikana meitsi on juossut mm. kaksi maratonia, 60 kilometrin Suomi-juoksun Perniössä, sekä toisaalta tästä blogista löytyvä Vartiovuoren Gorilla -kilpailun.  Tämän hetken juoksukalenterissa enää Ruissalojuoksun jänistely, sen jälkeen olisi kiva tehdä jotain ihan muuta.

Täältä tähän