Sammakkojänis Ruissalossa

Vuonna 1973 alkunsa saaneen Ruissalojuoksun järjestäjät ovat jossain vaiheessa tapahtuman historiaa osoittaneet innovatiivisuutta ja nimenneet matkat Ruisriikiksi ja Ruisrääkiksi. Lyhyempi eli 10km matka kulkee nimellä Ruisriikki ja 21.1 kilometrin (maran puolikas) taipale on sitten se Ruisrääkki.

Kuluvan vuoden Rääkki oli osaltani ehkä kymmenes kelloa vastaan juostu puolikas. Tällä kertaa kilpailulliset tavoitteet oli laitettu syrjään ja oma hommani oli toimia juoksijoille jäniksenä 21.1 kilometrin mittaisella puolimaratonilla. Jänisjuoksuissa pyritään juoksemaan omaan tavoiteaikaan bruttona (siis aika lähtöpaukusta maalilinjan ylitykseen). Olin esittänyt vienona toiveena päästä juoksemaan 1:50 aikaa, tämä järjestyikin. Kyseinen aika on yli PK vauhtini, mutta kuitenkin vielä pari napsua alle oman maksimivauhdin. Tiedossa oli siis leppoisa hölköttely upealla reitillä aina aurinkoisessa Turun Ruissalossa.

Päivän haarnista alhaalta ylös: Adidas Adizero Adios Boost, Zeropoint säärystimet,
2XU kompressioshortsit, Vauhtisammakon Tough Viking paita, Oakley Racing Jacket lasit

Omaa loppukesän ja alkusyksyn harjoittelua on varjostanut pienimuotoinen jalan rasitusvamma joka, huolimatta juoksutauosta ja hierontakuurista, ei ottanut parantuakseen. Tunnettu fakta kuitenkin on että "vamma ei ole oikea vamma ilman näkyviä ruhjeita tai verenvuotoa". Moni muukin näennäisesti fiksu aktiiviliikkuja on pitänyt tuota elämänviisautena, jonka seurauksena pakollinen ja tilaamaton treenitauko vaan jatkuu jatkuu ja jatkuu...

Omakohtaiset kokemukseni rasitusvammoista on niin vähäiset, etten (tietenkään) voinut uskoa että moinen voi sattua omalle kohdalla. Olenhan peräisin siltä ajalta jolloin erityisesti ukot olivat rautaa. Jostain kuitenkin päähäni iskeytyi ajatus ettei ehkä sittenkään kannata lähteä rikkomaan koipea enempää yrittämällä omaa ennätystä, joten leppoisan jänisjuoksun mahdollisuus tuli kuin tilattuna.

Kuvassa säärystimien päällä näkyvä paperiliuska on hyödyllinen jokaiselle aikatavoitteita kisassa itselleen asettaneelle juoksijalle. Oman vauhtinsa suhteessa tavoiteaikaan voi tarkastaa ranteeseen nidotusta taulukosta. Ei enää turhaa hötkyilyä, vaan tiukan ammattimaista suorittamista! :)

Vauhtisammakon Juoksukoulun jänikset

Startin jälkeen tuntui että ruuhkaa olisi ollut hieman tavallista vähemmän. Johtuiko siitä että lähtöpaikka oli siirretty takaisin entiselle paikalleen eli Saaronniemeen, vai siitä että oma vauhtini oli asetettu pykälän verran omaa kisavauhtiani rauhallisemmaksi, mene ja tiedä. Ainoa pienoinen ruuhkapaikka oli kun Aura Golfin 17. väylän kohdalla siirryttiin pois maantieltä pienelle kävelytielle. Osasin kuitenkin ennakoida tämän ja hakeuduin hyvissä ajoin tien vasempaan laitaan. Tästä eteenpäin ruuhkia ei juurikaan ollut ja matka taittui kuten sammakkojänis suuressa viisaudessaan parhaaksi näki. Suuri viisaus ei kuitenkaan kantanut kovin pitkälle.

Reitin alkupätkän jyrkät ylämäet, satunnaiset ruuhkapaikat ja järjestäjien varoittelut kilometritolppien luovasta sijoittelusta aiheutti sen että vauhti oli ajoittain turhankin maltillista. Kympin kohdalla oltiin tavoitevauhtia jäljessä oletettavasti parikymmentä sekuntia, mutta siitä eteenpäin suunta oli oikea ja pienoisella vauhdin kiristämisellä lähestyttiin tavoiteaikaa. 14 km:n merkkipaalulla oltiin aikataulussa. Pikanttina säväyksenä muutoinkin hankalaan päivään oma sykemittarini GPS arpoi hetkelliseksi vauhdiksi kaikkea 4.30 ja 7.40 min/km välillä (asiaan vihkiytymättömille tiedoksi että ero on luokkaa Kaarlo Maaninka meets soffaperuna), tämä ei varsinaisesti helpottanut asetetun aikatavoitteen saavuttamista. Alkumatkasta peesissä ollut isompi joukko oli hajaantunut matkalle, muutaman koviksen kuitenkin sinnitellessä urheasti peesissä. Kuuvasta takaisin tullessa (n. 19-20 km tienoilla) letkaan saatiin houkuteltua pari krampeista kärsinyttä herrasmiestä, jotka pienellä kannustuksella intoutuivatkin mukaan ja lähtivät vielä loppukiriinkin. Ainakin kaksi pelastettua sielua, päiväni ei ollut siis turha!

Viimeinen kilometri meni muita kannustaessa ja osittain siitä johtuen loppuaika painui yli tuon tavoitellun 1:50:n. Kuvittelin myös maalilinjan olevan sen näyttävän kokoisen riemukaaren alla, mutta eihän sillä kohtaa mitään mittalaitteita tai -mattoja näkynyt, tarvittiin vielä parinkymmenen metrin spurtti kalkkiviivoille. Kahdeksan sekunnin överit oli totta, hiivatti. Bruttoaika 1:50:08

Niin, nuo sykemittarit kun nykyisin ovat niin hienoja, että niihin voi ohjelmoida erilaisia lajikohtaisia näkymiä indikoimaan kuhunkin käyttöön merkityksellisiä tietoja. Juoksua varten olen ohjelmoinut näkymiksi mm. hetkellisen kilometrivauhdin, tämän hetken sykkeen, juostun matkan, juostun ajan jne. Lauantaisen jänistelyn aikana sitten aprikoin että kuinkas ne mittarin näkymät näyttivät perin juurin vierailta. Koitin kiivaasti - kesken juoksua - saada haluamani näkymän ruudulle, mutta kissan viikset. Kirosin sitten Suunnon insinöörit syvimpään manalaan, mittari kun oli ihan selkeästi itsestään muuttanut asetuksia. Maalissa pysäytin mittarin ja näyttöön pompahti mieltä ylentävä viesti: Olin juuri suorittanut 21.1 kilometrin rullaluistelun. Olin siis lähdössä ryssinyt sykemittarin kanssa ja valinnut suoritettavaksi lajiksi juoksun sijaan rullaluistelun.

Toivottavasti kenenkään ennätysyritys ei romahtanut jäniksen sananmukaisesti väärään lajinvalintaan. Ripottelen tuhkaa päälleni ja lupaan pyhästi oppineeni läksyni. Tältä osin.

Jalan rasitusvammaan palattaneen myöhemmin.