Tammikuu takana, helmikuussa herkutellaan
Kylläpä aika rientää, toisaalta onhan päivät näin talvella kokolailla lyhyitäkin...
Marraskuu meni enemmän tai vähemmän ihmetellessä. Aikaisemmin murhetta aiheuttanut jalka saatiin juoksukuntoon levolla, fyssarin kuntoutusvinkeillä, särkylääkkeillä ja teippaamalla. Nilkan parannuttua kuun lopulla hölkötelty parintunnin raaaaauhallinen testijuoksu toi mittariin reilut viisitoista kilometriä ja vahvan uskon omaan tekemiseen. Tästä eteenpäin nilkasta ei murheita *koputtaa puuta* ja konversio pyöräileväksi juoksijaksi voi jatkua.
Joulukuun miellyttävät kelit (jatkuva pimeys, märkyys ja muutama lämpöaste) mahdollistivat paluun säännölliseen harjoittelun ja harjoituspäiväkirjaan kertyi mukavat 12 harjoituskertaa. Elämäni ajallisesti pisimmän juoksulenkin (2h 53min) lisäksi mieleen jäi ihan reilussa vesisateessa juostu jouluaaton reilun parituntinen. Kaikki paikat oli märkiä, mutta missään ei ollut kylmä eikä hiertymiä, varustus oli siis kohdillaan. Joulukuu taisi myös olla itselleni ensimmäinen kuukausi jolloin pyörän päällä vietettiin vähemmän tunteja kuin tossuilla.
Ennen vuoden vaihdetta kenkähyllyyn ilmaantui uusi tossu. Tossu on merkiltään ja malliltaan simppeli Adidas Adizero Adios 2. Kyseinen jalkine on niittänyt maailmalla kovaa menestystä ja mm maratonin maailmanennätysaika on töpsytelty moisilla kulkineilla. Tossuja vauhdista - tai oikeammin sen puuttesta - ei voi syyttää.
Tammikuun strategiset juoksumitat: 18h, 161km, 12 juoksulenkkiä. Kehitys jatkuu nousujohteisena. Kuun lopulla suoritettu juoksukoulun ensimmäinen ultraharjoitus tuotti mittariin 27 kilometriä vajaassa kolmessa tunnissa keskivauhdin ollessa hieman yli 6min/km. Itse juoksemisen sijaan vaikeinta hommassa oli jälkikäteen kartasta ihmetellä miten pitkällä letka ehti käymään. Toisaalta, eipä 13km Turun keskustasta vielä niin kamalan kaukana ole, mutta jalkaisin kulkemalla siinäkin on oma puuhansa.
Viikon kuluttua testataan seuraavan kerran miten pitkälle ajatukseni ultrajuoksusta kantaa. Vuorossa kauden toinen ultralenkki, tällä kertaa neljä tuntia. Tulevaa lenkkiä helpottaa ajatus mukana kulkevasta huoltoautosta jossa kulkee eväät ja johon voi välillä istahtaa tauolle. Sitä odotellessa, lähden lenkille.
Marraskuu meni enemmän tai vähemmän ihmetellessä. Aikaisemmin murhetta aiheuttanut jalka saatiin juoksukuntoon levolla, fyssarin kuntoutusvinkeillä, särkylääkkeillä ja teippaamalla. Nilkan parannuttua kuun lopulla hölkötelty parintunnin raaaaauhallinen testijuoksu toi mittariin reilut viisitoista kilometriä ja vahvan uskon omaan tekemiseen. Tästä eteenpäin nilkasta ei murheita *koputtaa puuta* ja konversio pyöräileväksi juoksijaksi voi jatkua.
Joulukuun miellyttävät kelit (jatkuva pimeys, märkyys ja muutama lämpöaste) mahdollistivat paluun säännölliseen harjoittelun ja harjoituspäiväkirjaan kertyi mukavat 12 harjoituskertaa. Elämäni ajallisesti pisimmän juoksulenkin (2h 53min) lisäksi mieleen jäi ihan reilussa vesisateessa juostu jouluaaton reilun parituntinen. Kaikki paikat oli märkiä, mutta missään ei ollut kylmä eikä hiertymiä, varustus oli siis kohdillaan. Joulukuu taisi myös olla itselleni ensimmäinen kuukausi jolloin pyörän päällä vietettiin vähemmän tunteja kuin tossuilla.
 |
Tammikuun strategiset juoksumitat: 18h, 161km, 12 juoksulenkkiä. Kehitys jatkuu nousujohteisena. Kuun lopulla suoritettu juoksukoulun ensimmäinen ultraharjoitus tuotti mittariin 27 kilometriä vajaassa kolmessa tunnissa keskivauhdin ollessa hieman yli 6min/km. Itse juoksemisen sijaan vaikeinta hommassa oli jälkikäteen kartasta ihmetellä miten pitkällä letka ehti käymään. Toisaalta, eipä 13km Turun keskustasta vielä niin kamalan kaukana ole, mutta jalkaisin kulkemalla siinäkin on oma puuhansa.
Viikon kuluttua testataan seuraavan kerran miten pitkälle ajatukseni ultrajuoksusta kantaa. Vuorossa kauden toinen ultralenkki, tällä kertaa neljä tuntia. Tulevaa lenkkiä helpottaa ajatus mukana kulkevasta huoltoautosta jossa kulkee eväät ja johon voi välillä istahtaa tauolle. Sitä odotellessa, lähden lenkille.
Kommentit
Lähetä kommentti