30. lokakuuta 2013

Haparoivin askelin - eteenpäin?


Viime viikonloppuna oli (tai oikeammin 'piti olla') vuorossa allekirjoittaneen 6. puolimaraton. Kaarinaan oli nimensä mukaisesti (Kaarinan Syysmaraton) tilattu kunnon syksyinen keli; lämpötila reilut viisi astetta ja tihkusadetta jonka Forecan mukaan piti lisääntyä ihan oikeaksi sateeksi juuri startin hetkellä.

No eipä satanut kaatamalla, eikä juostu puolikasta, eikä ollut kivaa. Kaikki askelmerkit siis pielessä. Puolitoista viikkoa ennen Kaarinaa kipeytynyt vasen nilkka ei viiden päivän totaalilevosta huolimatta ollut alkuunkaan juoksukunnossa. Osviittaa tulevasta saatiin jo alkuverryttelyn aikana jolloin selkeästi huomasi että koipi ei ole normaalissa iskussaan. Mutta koska tyypillisesti suomalaisessa miehessä ei ole vikaa ellei ole kuumetta tai raajoja irti - suuntasin kohti lähtölinjaa. Starttipistoolin pamahtaessa - ei siellä mitään oikeaa lähtölaukausta ollut, letka vaan lähti valumaan eteenpäin - otin paikkani hitaasti kiiruhtavan letkan perältä. Vajaan kilometrin kohdalla asfalttia pitkin könytessäni oli selvää ettei ollut minun päiväni ja fiksuinta olisi ollut nilkuttaa takaisin autolle. Jatkoin kuitenkin hidasta kiiruhtamista yhden 10 kilometrin kierroksen verran ja kävin ilmoittamassa toimitsijoille että juoksija numero 2326 jättää leikin kesken. Sen pituinen se.

Mukavasti alkanut aktiivisempi juoksuharrastus otti nyt sen pakollisen takapakin. Oliko kyseessä perinteinen 'liian paljon kuormitusta liian lyhyessä ajassa', vai joku muu murhe esim. juoksutossuissa, tekniikassa tai jossain ihan muussa? Tätä lähdetään purkamaan yhdessä fysioterapeutin kanssa.

Nyt muutama päivä lepoa, polkupyörän fiksausta, ehkäpä jopa pyörälenkki?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti