tag:blogger.com,1999:blog-60919119654294893322024-03-05T19:57:40.098+02:00Pyörällä päästäänKeski-ikäisen liikunnanharrastajan pohdintaa aktiivisesta liikkumisestaJari Korelinhttp://www.blogger.com/profile/02917861900860512348noreply@blogger.comBlogger66125tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-80679258889724712902020-04-17T01:43:00.004+03:002021-01-07T21:07:36.548+02:00Pyörätarvike.com - Uusi pyörätarvikeliike avattu verkossa!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifqD3MTIhKgMhxqyyKxZBlfq0NAxYTyG36tBimce-IMaVZnRKXvAuIacdHFgrH7Dc6B3pJeRlb5v8Gskvm1AkiEIG_YgVlc_hnKjBgmYGKuoK3w1xNKXm1rnrn7emToN7TXw5E5-1i3Xw/s1000/PyoratarvikeCom.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="1000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifqD3MTIhKgMhxqyyKxZBlfq0NAxYTyG36tBimce-IMaVZnRKXvAuIacdHFgrH7Dc6B3pJeRlb5v8Gskvm1AkiEIG_YgVlc_hnKjBgmYGKuoK3w1xNKXm1rnrn7emToN7TXw5E5-1i3Xw/s320/PyoratarvikeCom.png" /></a></div><br /><div><br /></div>No jopas. Elokuusta 2018 asti hiljaiseloa viettänyt blogisti on kaivautunut pois maakuopastaan. Syynä yllättävään esilletuloon löytyy hiljattain avatusta laadukkaisiin <a href="https://pyoratarvike.com/" target="_blank">pyöräilytarvikkeisiin keskittyvästä verkkokaupasta</a>. Sekä kaupan nimi, että verkko-osoite on Pyörätarvike.com. Edustuksessa olevia merkkejä ovat muun muassa Fizik, BLB, Ashima, AbsoluteBLACK, Aventon ja Rex. Uusia merkkejä lisätään kunhan valon määrä lisääntyy.<br />
<br />
Palataan tuonnempana matkaan vuoden 2018 elokuusta tähän päivään, mutta juuri nyt tohdin nopeasti - omassa blogissani - mainostaa - omaa kauppaani. Tuomme maahan Taiwanilaista Ashima tuotemerkkiä, josta tämän blogin lukijoille 10 prosentin alennus koodilla <i>Ashima10. </i>TJEU<div>
<br />
Vaikka sinulla ei tällä hetkellä olisi tarvetta pyörän päivittämiseen (mitä voi olla vaikea uskoa, koska aina on hyvä hetki päivittää pyörää), voit ilahduttaa läheistä Pyörätarvike.comin lahjakortilla. Mikäli alan uutuudet kiinnostavat, lisää itsesi sähköpostilistalle. Viestit ovat täyttä asiaa, eivätkä tuki postilaatikkoasi. Tähän aikaan vuodesta julkaisunopeus on varsin verkkaista. </div><div><br /></div>
<div id="product-component-1610046270921"></div>
<script type="text/javascript">
/*<![CDATA[*/
(function () {
var scriptURL = 'https://sdks.shopifycdn.com/buy-button/latest/buy-button-storefront.min.js';
if (window.ShopifyBuy) {
if (window.ShopifyBuy.UI) {
ShopifyBuyInit();
} else {
loadScript();
}
} else {
loadScript();
}
function loadScript() {
var script = document.createElement('script');
script.async = true;
script.src = scriptURL;
(document.getElementsByTagName('head')[0] || document.getElementsByTagName('body')[0]).appendChild(script);
script.onload = ShopifyBuyInit;
}
function ShopifyBuyInit() {
var client = ShopifyBuy.buildClient({
domain: 'pyoratarvike-com.myshopify.com',
storefrontAccessToken: '6e8eefa32e4da25001272dd9c1d7f690',
});
ShopifyBuy.UI.onReady(client).then(function (ui) {
ui.createComponent('product', {
id: '4698867237003',
node: document.getElementById('product-component-1610046270921'),
moneyFormat: '%E2%82%AC%7B%7Bamount_with_comma_separator%7D%7D',
options: {
"product": {
"styles": {
"product": {
"@media (min-width: 601px)": {
"max-width": "100%",
"margin-left": "0",
"margin-bottom": "50px"
},
"text-align": "left"
},
"title": {
"font-size": "26px"
},
"price": {
"font-size": "18px"
},
"compareAt": {
"font-size": "15.299999999999999px"
},
"unitPrice": {
"font-size": "15.299999999999999px"
}
},
"layout": "horizontal",
"contents": {
"img": false,
"imgWithCarousel": true,
"description": true
},
"width": "100%",
"text": {
"button": "Add to cart"
}
},
"productSet": {
"styles": {
"products": {
"@media (min-width: 601px)": {
"margin-left": "-20px"
}
}
}
},
"modalProduct": {
"contents": {
"img": false,
"imgWithCarousel": true,
"button": false,
"buttonWithQuantity": true
},
"styles": {
"product": {
"@media (min-width: 601px)": {
"max-width": "100%",
"margin-left": "0px",
"margin-bottom": "0px"
}
}
},
"text": {
"button": "Add to cart"
}
},
"cart": {
"text": {
"title": "Ostoskori",
"total": "Summa",
"empty": "Ostoskori on tyhjä",
"button": "Kassalle"
},
"popup": false
}
},
});
});
}
})();
/*]]>*/
</script><div>Pyöräilevin terveisin, </div><div>Jari - kauppias @Pyörätarvike.com</div>Jari Korelinhttp://www.blogger.com/profile/02917861900860512348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-45944417448326777462018-08-18T09:33:00.001+03:002018-08-18T09:33:11.249+03:00Paavo Nurmi maraton DNS - tunnelmiaTämän vuoden maraton jää väliin. Videolla ajatuksia kisapäivän aamulta<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/Z0Uk_5dwNkE/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Z0Uk_5dwNkE?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<span id="goog_538743729"></span><a href="https://www.blogger.com/"></a><span id="goog_538743730"></span><br />Jari Korelinhttp://www.blogger.com/profile/02917861900860512348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-29905041455192439762018-08-06T16:25:00.000+03:002018-08-06T16:25:02.840+03:00Suunto 9 vs. Suunto Spartan Ultra vs. Suunto Ambit2Nyt on mittaria koko käsivarrelle! Vauhtisammakon juoksukoulun ja Suunnon yhteistyön kautta sain päivitettyä uutta rautaa koeajoon. Laite on edelleen tuttua ja turvallista Suunto-mallistoa ja on nimeltään <a href="https://www.suunto.com/fi-fi/Tuotteet/Urheilulaitteet-ulkoiluun/suunto-9/suunto-9-baro-black/" target="_blank">Suunto 9 Baro Black with Belt</a>. Vuosien mittaan käsivarteeni on kasaantuneet myös mallit Ambit 2 ja Spartan Ultra. Nämä molemmat olen ostanut itse, kun taas viimeisimmän sain tultuani valituksi Suunto Pacemaker Ambassadoriksi <a href="http://paavonurmimarathon.fi/" target="_blank">tämän vuoden Paavo Nurmi maratonille</a>. Sain Suunto 9:n jokusen viikkoa sitten sitten. Seuraavassa lyhytaikaisen käytön jälkeisiä ajatuksia mallien välisistä eroista ja yhtäläisyyksistä. Postaus on pintapuolinen, takuulla subjektiivinen, raapaisu laitteiden ominaisuuksiin ja kehityskaareen. Kattavampi esittely <a href="https://www.dcrainmaker.com/2018/06/hands-on-the-new-suunto-9-multisport-gps-watch.html" target="_blank">Suunto 9:stä löytyy esimerkiksi DC Rainmakerin sivuilta</a>.<br />
<br />
Mittarin saatuani kuvasin <a href="https://jkorelin.blogspot.com/2018/07/unboxing-suunto-9-baro-black.html" target="_blank">unboxing videon ja se löytyykin aiemmasta blogipostauksesta</a>.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivuoy0rHZgq6MgPwCOWqdjHCG9_dmPHQmPDTaD3txiSdx1X88Q-bj31i0C3l_xOJcnAxrs6jRdUpkgwX_h0bD0fUmlEPf_ra7qa4l-blQsiUdkBvqod_Hd9MprWOXL6idJDtOjDHVUUPQ/s1600/Ambit2_SpartanUltra_Suunto9Baro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="708" data-original-width="1280" height="354" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivuoy0rHZgq6MgPwCOWqdjHCG9_dmPHQmPDTaD3txiSdx1X88Q-bj31i0C3l_xOJcnAxrs6jRdUpkgwX_h0bD0fUmlEPf_ra7qa4l-blQsiUdkBvqod_Hd9MprWOXL6idJDtOjDHVUUPQ/s640/Ambit2_SpartanUltra_Suunto9Baro.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mittaria pitempäänkin käteen -<br />
Vasemmalta oikealle Suunto Ambit 2, Suunto Spartan Ultra, Suunto Baro 9</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h3>
Suunto Ambit 2</h3>
Tukeva, kestävä, työkalumainen silleen hyvällä tavalla. ANT-lähetinmokkula söi paristoja kiukulla, myös itse lähetinvyöt olivat kulutustavaraa. Latauskaapelin nastat jäävät jumiin. Suunnon ensiluokkainen asiakaspalvelu ansaitsee kiitoksen kun jaksoivat lähettää uusia vöitä ja kaapeleita takuuseen. Vaihdoin Spartan Ultraan ihan vain siksi että halusin uuden mittarin. Ambitissa ei ollut mitään vikaa. Riittävän pitkä hihna. Mittarin saa näkyville takin hihan päälle vaikka kelit olisivatkin huomattavan arktiset. Itse mittarin mekaniikalle wahva peukku. Kestää<br />
<br />
<h3>
Suunto Spartan Ultra </h3>
Spartan Ultran (SU) ostin huhtikuussa 2017. Valinta osui SU malliin sen pisimmän akunkeston takia. Ultra ei mittaa sykettä ranteesta, joka rajoittaa sen toimintaa esim. palautumisen seurantaa ajatellen. Myös tämän mallin lähetinvyö syö paristoja, joskin paljon maltillisemmin kuin Ambit2. Valkoinen ranneke on pysynyt hyvin puhtaana, vaikka mittari kädessä onkin ryvetty useammassakin hetteikössä. Spartan Ultran akun kesto ansaitsee myös ison peukun. Lataus tuntuu hitaalta, joskaan en ole latauksen kestoa kellottanut. Unen laadun seuranta suuntaa antava. Tämä johtuu ymmärtääkseni siitä että mittaus perustuu puhtaaseen liikeanturin dataan, pelkällä mittarilla kun ei sykettä saa mitattua. Jos liikut nukkuessasi, nukut siis huonosti. Olen, sängystä nousematta, saanut monena yönä kellotettua itselleni muutaman sataa askelta. Mittarin tullessa markkinoille useat käyttäjät ovat valittaneet sales start softan olleen raakile, tähän mielipiteeseen on helppo yhtyä. Viimeisin suuri ohjelmistopäivitys toi mittarin sille tasolle kuin sen olisi pitänyt myynnin alkaessa ollakin. Käyttöliittymän logiikka avautuu nyt minullekin.<br />
<br />
Vielä pikku nyanssi koskien unen mittaamista: Laitoin mittarin illalla lataukseen potkupalloa katsellessani. Matsin loputtua akku oli täynnä joten laitoin mittarin käteen ja menin nukkumaan. Aamulla hämmästelin 11 tunnin yöunia. Laite (liikeanturi) oli mitä ilmeisimmin tulkinnut latauksen aloituksen nukkumaan menemiseksi ja alkoi laskemaan tunteja kuin lampaita. Sinänsä loogista, eihän mittari tuona aikana liikkunut. SW kehitysporukalle FYI: Harva nukkuu kahlehdittuna metrin mittaisella piuhalla tietokoneen USB porttiin. Mittari ei myöskään ole kovin mukava jos sentin paksuinen - vahvalla magneetilla mittariin kiinnittyvä latausliitin on kiinni Spartanin ja ranteen välissä. Unen mittauksen ei siis pidä käynnistyä mittarin ollessa latauksessa. Ugh. Treenin jälkeinen synkka on _hidas_. Varsin usein se myös epäonnistuu ensimmäisellä kerralla. Johtuuko sitten bluetooth yhteydestä, käyttämäni puhelimen (Apple) BT toteutuksesta vai Suunnon mobiiliappista, mene ja tiedä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhao99kQadu7uSW_v8nxtwIsvnJz76v5HkrDJHmy1WV1dwMIKVcNLRRdJR31k3-06meiPJwPQkq-SrQIjI_1xPpjDDSeFVzvuzcoj8I-BySE48LsN2EkCYRfBcW1w0W6YgXfqFAl7dhV04/s1600/SpartanUltraSyncFail.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1136" data-original-width="640" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhao99kQadu7uSW_v8nxtwIsvnJz76v5HkrDJHmy1WV1dwMIKVcNLRRdJR31k3-06meiPJwPQkq-SrQIjI_1xPpjDDSeFVzvuzcoj8I-BySE48LsN2EkCYRfBcW1w0W6YgXfqFAl7dhV04/s400/SpartanUltraSyncFail.png" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sync failed. Again</td></tr>
</tbody></table>
<br /><br />
<br />
<h3>
Suunto 9 Baro</h3>
Käyttöliittymä on tuttu Spartan Ultrasta. Äkkiseltään katsottuna poikkeavia ovat vain ranteesta tapahtuvaan sykemittaukseen liittyvät näytöt ja asetukset. Mukana tullut tuhti käyttöohjekirja (edit: kyseessä on quick guide) sisältää vain opastuksen vain perustoimintojen käyttöön. Siis sellaisiin toimintoihin joita ainakin itse osasin käyttää ilman apuja. Latauskaapeli toisessa päässä on jo Spartan Ultrasta tuttu, vahvalla magneetilla varustettu pikaliitin. Kaapelin toisessa päässä oleva USB liitin on edelleen edellistä sukupolvea, eikä uusinta mallia (USB-C). Mittaria ladatakseen pitää kaivaa museosta esiin sopivaa välineistöä. Toki, perus 'usbi' (liekkö se sitten malli A) on takuulla yleisin liitäntä tietokoneen kyljessä vielä pitkään. Sekä Spartan Ultrassa, että Suunto ysissä korkeuden mittaus perustuu ilmanpaineeseen. Tätä kirjoittaessani toinen mittari näyttää 44 metrin korkeutta meren pinnasta, kun taas toinen ilmaisee 104 metriä. En kuitenkaan vielä ole määritellyt reference pointia Suunto 9:lle ja automaattinen säätö saattaa viedä vielä hetken. Kattellaan.<br />
<br />
Myös Suunto 9:ä bluetoothin avulla Movescountiin synkatessa ensimmäinen yritys epäonnistuu lähes poikkeuksetta. Ja koska mobiiliapissa ei ole "sync now" -tyyppistä painiketta, harjoituksen siirtääkseen käyttäjä joutuu kikkailemaan tovin jos toisenkin. Jokaisen harjoituksen olen lopulta onnistunut siirtämään, mutta parhaimmillaan (i.e. pahimmillaan) aikaa on subjektiivisesti arvioiden vierinyt liian pitkään. Suihkussa ehtii hyvin käydä. Ja syödä.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyXSMnFqvLCYTHEetoHkLSz3YRcSC_yXE9iatmx3a7Lh9V1GHSI9f8fGLiygHBh8mONeEOMZ-DLQqnDArpEoqSpIm96AdNgqA3w5i78bQJVZwCUQFManYryGN6-MHIs4q6KZIPsJ1s2Yg/s1600/Suunto9SyncFail.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1136" data-original-width="640" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyXSMnFqvLCYTHEetoHkLSz3YRcSC_yXE9iatmx3a7Lh9V1GHSI9f8fGLiygHBh8mONeEOMZ-DLQqnDArpEoqSpIm96AdNgqA3w5i78bQJVZwCUQFManYryGN6-MHIs4q6KZIPsJ1s2Yg/s400/Suunto9SyncFail.png" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Last sync failed"</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Ranteesta tapahtuvalta sykkeen mittaukselta odotin paljon ja sen suosio onkin kasvanut viime aikoina. Tämä ei ole kovin suuri yllätys, onhan se sykevyötä näppärämpi tapa taltioida sykkeet normaalin arjen tohinassa. Kaikki merkittävät valmistajat ovatkin lisänneet optisen mittauksen uusiin laitteisiinsa. Kuten todettua, omassa - saatikka missään muussa - Spartan Ultrassa ei optista mittausta vielä ollut, Suunto 9:n se oli kuitenkin saatu mahdutettua. Empiiristä tietoa toiminnosta minulla ei näin ole päässyt kertymään. Ymmärrykseni mukaan ranteesta saatava syketieto on kohtuullisen luotettavaa, mutta jos <i>ihan oikeaa </i>sykedataa halutaan kerätä talteen, rinnan ympärillä oleva lähetinvyö on edelleen se varma valinta.<br />
<br />
Muutaman käyttökerran jälkeen ajatukset optisesta mittauksesta ovat ristiriitaiset. Liekö teknologia sittenkin vielä liian tuoretta, vai onko vika käyttäjässä? Siis, mittarin remmi liian löysällä tai mittari väärässä kohtaa käsivartta. Joka tapauksessa on vaikea luottaa optisen mittauksen dataan. Hyvänä uutisena se, että joissakin harjoituksissa 9:n optisesti mittaama syke on hämmästyttävän lähellä Spartan Ultran ja lähetinvyö -combon taltioimaan dataa. Toisinaan saatava data on yhtä hyödyllistä kuin käyttäisi käkikelloa Formula 1 autojen kierrosaikojen tallentamiseen. Ääripäänä tahaton golf-kierroksen syketietojen tallennus optisella mittauksella (kuva alla). Tosin, on yleisesti tiedossa, että esim. mailapelit ovat haasteellisia optiselle mittaukselle. Ainakin ranteesta tapahtuvalle mittaukselle. Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia kokemuksia sinulla on optisesta sykkeen mittauksesta?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZlzCHbvtqhDALNKysEZ2WPO2lVsdnYisq6GlQW5GgfQ8-LefiU05mX1bmwKElcZ8I2VRNwGY3fp4Oglp9M3jAWSZQbQ5kmd5ZP0frGXghJHnvLv9Bpms_Ue8fopJ3Yj_ZmHY9xu3_-84/s1600/OpticalHRGolf.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1077" data-original-width="640" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZlzCHbvtqhDALNKysEZ2WPO2lVsdnYisq6GlQW5GgfQ8-LefiU05mX1bmwKElcZ8I2VRNwGY3fp4Oglp9M3jAWSZQbQ5kmd5ZP0frGXghJHnvLv9Bpms_Ue8fopJ3Yj_ZmHY9xu3_-84/s400/OpticalHRGolf.jpg" width="237" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Golfin sykkeet ranteesta mitattuna. <br />
Vaikea uskoa dataa oikeaksi.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Harjoituksen synkronointi mittarista Suunnon pilvipalveluun tapahtuu mobiililaitteeseen asennettavan sovelluksen avulla. Movescount appi käyttää puhelimen tai tabletin bluetooth yhteyttä datan siirtoon. Bluetooth yhteys ei itsessään ole mikään järisyttävän nopea, joten on ymmärrettävää että harjoituksen siirto kestää kotvasen. Joissain tapauksissa siirto kestää piiiiiitkään ja kuten aiemmin jo Spartan Ultran yhteydessä kirjoitin, lähes poikkeuksetta ensimmäinen yritys päätyy "sync failed" ilmoitukseen. Suunto on ilmoittanut että Movescount palvelun kehitys on päättynyt ja panokset suunnataan Sports-Trackerin pohjalle rakennettuun uuteen palveluun. Tätä palvelua en ole testannut kuin aivan pikaisesti, toivottavasti synkronointiongelmat poistuvat uuden palvelun myötä.<br />
<br />
Suunto 9:n ranneke on käyttäjän vaihdettavissa. Tämä muutos aiempiin malleihin. Lisäksi ranneke on pehmeämpää ja joustavampaa materiaalia kuin esim Ambit2:ssa. Käsi tykkää.<br />
<br />
Postauksessa mainitut mittarit ovat eri sukupolvea. Kehitys näkyy niin materiaaleissa, ominaisuuksissa kuin toiminnoissa. Peruskäyttäjä pärjää kaikilla kolmella mallilla. SU:n ja 9:n ominaisuutena tuleva kosketusnäyttö ei ole niin herkkä kuin esim matkapuhelimessa. Nice to have, muttei välttämätön. Jos Spartan Ultraa vielä löytyy alennusmyynnistä, etkä ole optisen mittauksen perään. Suosittelen tsekkaamaan josko laite täyttäisi tarpeesi.<br />
<br />
Voit <a href="http://instagram.com/puutiikeri" target="_blank">seurata Suunto 9:n käyttökokemuksia myös Instagramista @Puutiikeri-käyttäjätililtäni</a>Jari Korelinhttp://www.blogger.com/profile/02917861900860512348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-3084598866189876312018-07-08T08:30:00.000+03:002018-07-08T08:30:13.832+03:00Unboxing Suunto 9 Baro BlackSuunnon ja Vauhtisammakon juoksukoulun yhteistyön avulla sain käsiini mallin nimeltä <i><b>Suunto 9 Baro Black with Belt</b></i>. Ohessa lyhyt ja ytimekäs unboxing video. Lisää ajatuksia uutuusmallista tulossa blogiin lähiaikoina. Pysy viritettynä!<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="270" src="https://www.youtube.com/embed/HAiGLKnxXcw" width="480"></iframe>
</div>
<br />
<br />
Samaisen paketin sisältö still kuvana.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVWMRVHKqavYAxTDJdX7dYdz_gMJIheghA8Ea7Ozaku33JOKPL4FGOQ3CYg0jIsm0yrpffv1N-QIRNrXn823so4X0tAWlCmnqQgyda4MTnXmLNxt8caLMTJhSuTvda6Km1hQQ3vgXrR7M/s1600/Suunto9HR_SalesPackage.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1237" data-original-width="1280" height="618" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVWMRVHKqavYAxTDJdX7dYdz_gMJIheghA8Ea7Ozaku33JOKPL4FGOQ3CYg0jIsm0yrpffv1N-QIRNrXn823so4X0tAWlCmnqQgyda4MTnXmLNxt8caLMTJhSuTvda6Km1hQQ3vgXrR7M/s640/Suunto9HR_SalesPackage.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Myyntipaketissa:<br />
<ul>
<li>Suunto 9 Black -mittari</li>
<li>USB johto lataukseen ja tiedonsiirtoon. Harjoitukset saa siirrettyä myös langattomasti.</li>
<li>Lähetinvyö (huom. Laitteesta on saatavilla 50€ edullisempi, ilman sykevyötä toimitettava versio). </li>
<li>Suunto tarra, takuulaput ja pikaopas. </li>
</ul>
<div>
<a href="https://www.suunto.com/fi-fi/Tuotteet/Urheilulaitteet-ulkoiluun/suunto-9/suunto-9-baro-black/" target="_blank">Lisää tietoja mittarista löydät Suunnon sivuilta</a><br />
<br />
<br />
<br /></div>
Jari Korelinhttp://www.blogger.com/profile/02917861900860512348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-84088607020029191612018-07-07T13:35:00.000+03:002019-08-05T11:08:23.063+03:00Pikku RengastielläSaariston rengastie - kappale kauneinta Suomea. Siinä slogan, jota lähdettiin pyörällä toteuttamaan. Ilman kunnon suunnitelmaa - tottakai!<br />
<br />
Alla tositarina kahden setämiehen extempore variaatio saariston rengastiestä, siitä lyhyestä. Plan: Herää aikaisin, syö hyvä aamiainen, hyppää pyörän selkään kevyin* varustein & hurauta kello kahdeksaksi sovitulle treffipaikalle Raisioon. Siitä treeninomainen, 40 kilometrin, polkaisu Rymättylään Aaslaluodon laiturille. Aja pyörä yhteysalukseen ja nauti tunnin laivamatkasta Nauvoon. Nauvossa kiireetön lounas klo 11.20. Tämän jälkeen 60km retkiajoa Paraisten, Kuusiston ja Kaarinan kautta takaisin kotiin. Sääennuste ehdotteli reilua kahtakymmentä astetta lämmintä & mietoa tuulta, joten odotettavissa oli reilut 110 kilometriä kesäistä nirvanaa. What could possibly go wrong…<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxHOwEwTwC0oHgPm14fBIzO31fGMwM1uKE6Gtsjx3LW602DdbUijss9cXS4_d-Uvjd2ZaSPmyt6EGRvT-i9mEO0kTjGrjCG7L4i1zifJy-Th85aqsS4vAypdVzD2A6sDInih2gsRAeJJ8/s1600/Rengasrikko.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="632" data-original-width="800" height="504" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxHOwEwTwC0oHgPm14fBIzO31fGMwM1uKE6Gtsjx3LW602DdbUijss9cXS4_d-Uvjd2ZaSPmyt6EGRvT-i9mEO0kTjGrjCG7L4i1zifJy-Th85aqsS4vAypdVzD2A6sDInih2gsRAeJJ8/s640/Rengasrikko.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Raisiolainen korjausteline & päätön huoltomies</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Toteutus: Herää aikaisin, syö hyvä aamiainen ja tärvää lähdön valmisteluun liikaa aikaa. Nappaa fillari ja totea että eturengas on tyhjä, aivan littanana. Siis se samainen rengas jonka kanssa ei ole puoleentoista vuoteen ollut mitään ongelmia, ja joka on edellisenä iltana pumpattu täyteen. Uutta ilmaa sisään ja myöhässä pihalle. Oli muuten varsin nopea fix - tubeless renkaan etu. Hurjastelin vastatuulessa ja kesäsateessa sykkeet tapissa kohti Raisiota. Perillä sovitussa tapaamispaikassa klo 08.07, kaveria ei näy missään. Ensimmäinen ajatus: “Nyt siltä on mennyt herrrmot ja on lähtenyt etenemään yksikseen”. Nopea vilkaisu luuriin, siellähän oli useampi viesti ja vastaamaton puhelu. Soitto kaverille takaisin vain kuullakseni että hän kärvisteli toisella puolen Raisiota, kirvelevän rengasrikon kourissa. Varasisuri oli tietty mukana, muttei omaa pumppua, koska minä olin luvannut ottaa pumpun mukaan (*katso ensimmäinen kappale). Polkaisin oman pyöräni Kukkatalon naapuriin, uutta ilmaa matkakumppanin ehjään renkaaseen, todettiin että johan tässä aikaa tärvättiin —> Rymättylään ei ehditä ajoissa sitten millään. Eikun päivittämään pläniä. Plan B oli vaihtaa rengastien kiertosuuntaa vastapäivästä myötäpäivään. Ensin maantien laitaa pyörällä Nauvoon ja sieltä yhteysaluksella Rymättylään, josta matka jatkuisi kohti kotia. Kolmisen kilsaa myöhemmin kaverilta takarengas littana. Häh? Taas? But thou shall not be worried! Nyt pumppu löytyi taskusta. Uutta ilmaa kehiin ja 500 metriä myöhemmin myönsimme rengasrikkopirulaisen palanneen. Kellon ollessa perjantaiaamuna einen verran yli yhdeksän, kaikki pyöräkaupat oli visusti suljettuna. Onni onnettomuudessa, Länsikeskuksen Citymarket oli kuitenkin käden ulottuvilla. Sedät talliin, pyörät halliin ja uutta regastusta hakemaan. 57 minuuttia myöhemmin ilmaa riitti myös vanteen alapuolelle. Toki, sitä ennen oltiin kuunneltu tarinoita kun mummolta, vaarilta, vaarin tädiltä ja kärrypojalta oli mennyt rengas useammankin kerran. Vamos, matka jatkukoon.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6rNPXWfaU-qchuHncxy3ImIxoKTZhrX0T7i6JDG75Cz58GLqawZT5Felvg9sJl_MOEAb_nnxG7oNbfERvk_IWE0ixAkwA7GL6zgIN-3FRUGIsQWWmwZeLo6QcqUuEBi9GI17thZGH71E/s1600/Ambit_puhuu_asiaa.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="649" data-original-width="800" height="323" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6rNPXWfaU-qchuHncxy3ImIxoKTZhrX0T7i6JDG75Cz58GLqawZT5Felvg9sJl_MOEAb_nnxG7oNbfERvk_IWE0ixAkwA7GL6zgIN-3FRUGIsQWWmwZeLo6QcqUuEBi9GI17thZGH71E/s400/Ambit_puhuu_asiaa.png" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jo ensimmäisen rengasrikon jälkeen Ambit2:n tekoäly vaistosi hankaluuksia. Kuva: Mikko K</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Väliaikatilanne: Olimme Turun keskustassa, noin kilometrin päässä kotoani. Sykemittari oli käynyt 2.5h ja matkamittarissa reilut 27km. Alkuperäinen ajatus oli ajaa noin 110 kilometriä, mutta kiitos onnahtelevan toteutuksen, kokonaismatka olisi kasvanut lähes 140 kilometriin, josta osana 50 kilometrin vastatuulitempo Rymättylästä Turkuun. Alla cyclocross pyörä nappularenkain.<br />
<br />
“Ei kiitos”, jupisin. Sovelletun rengastien etsiessä lopullista muotoaan - suoritettiin välilasku Kupittaan Citymarkettiin ja siinä patongin ohessa viilattiin päivän pläniä taas kerran uusiksi. Eikä tässä vaiheessa edes satanut!<br />
<br />
Evästauon jälkeen raati päätyi hylkäämään suunnitelman varhaisemmat iteraatiot. Kolmas revisio - plan C - tuotti ajatuksen lyhyemmästä ajelusta, jonka tavoitteeksi asetettiin kiertää edes jotain. Kakskerranjärvi (rengastie sekin on, eikö?) it is then. Itse olen tuota reittiä tahkonnut jo vuosikausia, mutta Mikko oli ihmeen kaupalla välttynyt kyseiseltä kierrolta. Citymarketin pihassa tehdyn pikaisen laskelmoinnin mukaan tämä tuottaisi päivälenkkiin vajaan 50 kilometrin etapin. Sinne siis.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgg8dDBrFIyu_9al1WtaXyHPck2B3qHQS6LsDy4RS_izMtPpI7kk9eP5jrylu0mxmaUDfJA48cM3d34jeJDRRNaJc_kDX5fbCU4GTL9UJp_9kNBz4bOf1PJI_n-yCBuGjEoWG0Q4l4UE4/s1600/Ilmoja_pitelee.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="445" data-original-width="800" height="356" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgg8dDBrFIyu_9al1WtaXyHPck2B3qHQS6LsDy4RS_izMtPpI7kk9eP5jrylu0mxmaUDfJA48cM3d34jeJDRRNaJc_kDX5fbCU4GTL9UJp_9kNBz4bOf1PJI_n-yCBuGjEoWG0Q4l4UE4/s640/Ilmoja_pitelee.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pyykkipäivä? Sadetta pitelemässä alikulkutunnelissa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Palataan siihen sääennusteeseen. Aamun kevyen kuuron lisäksi sadetta ei ollut luvattu koko päivälle, vaan silkkaa poutaa ja aurinkoista oli tuleman. Viitisen kilsaa Kupittaalta lähdön jälkeen mustat pilvet täyttivät taivaan, suustani tulvi kevyttä sadattelua ja tämän jälkeen taivaalta saatiin niskaan yhtä kevyttä sadetta. Vaatteiden kastumisesta huolimatta sydänalaa ei yllättäen kurittanutkaan hirrrmuinen harrrmitus, vaan enemmänkin huvittunut olo. Nyt ei sentään ollut lunta, renkaissa ol ilmaa eikä ollut kiire. Nauttikaamme kesästä. Ja kivaahan meillä oli. Ainakin pääosan matkasta. Reitin etäisimmässä mahdollisessa pisteessä taivas teki vielä kerran itsestään mustan ja hetken näytti siltä että ukkosmyrskyä olisi ollut tarjolla. Kiivaana jatkunut phillarin poljeskelu hajoitti viheliäiset pilvet, eikä salamia (pun intended) nähty. Paluumatkalla päivän viimeinen tauko saatiinkin pitää varsin oivallisessa kelissä Hirvensalon laskettelukeskuksen terassilla. Eikä ollut ruuhkaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaYE5-D-q0xzvZTsp_7SU1ywEOIlozV2HE20kxSNtx6RlSpuULBc5bPePkZxwrbyx25zwMi2qbiEbHvkmm0r59tgYNKeOMC1rWA1dx5ytC7R7cc_ZzajZAfovjwajP9iZkX_BGWR1c08E/s1600/Hirvensalo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="756" data-original-width="800" height="604" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaYE5-D-q0xzvZTsp_7SU1ywEOIlozV2HE20kxSNtx6RlSpuULBc5bPePkZxwrbyx25zwMi2qbiEbHvkmm0r59tgYNKeOMC1rWA1dx5ytC7R7cc_ZzajZAfovjwajP9iZkX_BGWR1c08E/s640/Hirvensalo.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Laskettelukeskus Etelä-Suomessa. Mitäs muuta täällä voisi tehdä kahden kuukauden sesongin ulkopuolella? </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Silloin kun ei ole kiire ja asiaa on paljon, niin tauotkin tuppaa venymään. Tällä pysäkillä maailmaa parannettiin koko tunnin verran. Aprikoitiin muun muassa sitä miten kymmenen(?) kuukautta vuodessa tyhjillään nököttävää erinomaista harrastuspaikkaa voisi hyödyntää. Sen kuuluisan "jonkun" pitäisi tehdä jotain. Mutta pohdinnat seis, nyt oli aika pureutua viimeisten kilometrien kimppuun ja sen jälkeen tehdä edes joku asia kunnolla. Siis lenkin jälkeinen tankkaus.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkebfH12bOLoliwr5Y5oTblZ70BE7ff9tglP-dp2ilgyaEnoLAqJpB2oPie0tL033hBh8IGZtohROj93tHbZx68CkLLnp_4jOdyjfSKZrwRD2Rhnk_PY0QRkz9BaDfJrvTsQduedDiNI8/s1600/Rantakerttu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1032" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkebfH12bOLoliwr5Y5oTblZ70BE7ff9tglP-dp2ilgyaEnoLAqJpB2oPie0tL033hBh8IGZtohROj93tHbZx68CkLLnp_4jOdyjfSKZrwRD2Rhnk_PY0QRkz9BaDfJrvTsQduedDiNI8/s640/Rantakerttu.jpg" width="558" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rantakerttu - Hunsvotinburger</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Eipä tuo rengastie päästä satunnaista kulkijaa helpolla. Olen useista lähteistä kuullut että sekä lyhyempi, että pidempi rengastie on mahdollista kiertää. Omalla kohdalla kaksi yritystä on tuottanut kaksi epäonnistumista. Ensi kerralla parempi tuuri, tai sitten menen autolla.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikuHbxIw7kBy9BdzyevLWm-GlQDfIccuhn8Ha6ytNYNljmUXFDEMe1zAyYOZp-5-3M81rlKOdXlGkETV3qbyDZLuW8jbk9YH6LbfortLksZ9_Lya_SsEM1xtEqoZdDxUv0SbAoFPBhhb8/s1600/Suunto9.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="762" data-original-width="800" height="608" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikuHbxIw7kBy9BdzyevLWm-GlQDfIccuhn8Ha6ytNYNljmUXFDEMe1zAyYOZp-5-3M81rlKOdXlGkETV3qbyDZLuW8jbk9YH6LbfortLksZ9_Lya_SsEM1xtEqoZdDxUv0SbAoFPBhhb8/s640/Suunto9.png" width="640" /></a></div>
<br />
Päivän lenkkiä trackattiin sekä Suunnon Spartan Ultralla, että uudella Suunto 9:llä. Tuloksista myöhemmin. Täältä tähän.<br />
<br />
#livemore<br />
<br />Jari Korelinhttp://www.blogger.com/profile/02917861900860512348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-4164322372200944722017-12-31T08:30:00.000+02:002017-12-31T08:30:04.579+02:00Tapsan taaperrus vol. 3 - Vajosuon vaellus"Porukassa mutakin on kivempaa". Tuollaiseen viisauteen törmäsin joulunpyhinä kahlatessani sosiaalista mediaa. Sama ajatus toimii myös vuosittain jolkoteltavan Tapsan taaperruksen kantavana voimana. Kyseinen taaperrus on lähes kansanperinteen aseman saavuttanut, Tapaninpäivänä tehtävä koko päivän mittainen reippailu. Puuhan tarkoituksena on vallitsevista olosuhteista huolimatta kiertää noin kolmenkymmenen kilometrin mittainen Vajosuon vaellus ja siinä ohessa sulatella ruokottoman ahmimisen vyötärölle tuomia kiloja.<br />
<div style="text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyM4m0nN6ywpNF6KRJTQki6B_k2VShOkmdO22AVnnx4zUCPBlF1qRTEcNUoiX1VjpF59guoPnMGSXeuY-bStT79TGADh2emnRhnFyXCM37vLFPdCgFPjfSGR3lV1u3nkWhsr02N5JOqdX9/s1600/FakeSunshine.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyM4m0nN6ywpNF6KRJTQki6B_k2VShOkmdO22AVnnx4zUCPBlF1qRTEcNUoiX1VjpF59guoPnMGSXeuY-bStT79TGADh2emnRhnFyXCM37vLFPdCgFPjfSGR3lV1u3nkWhsr02N5JOqdX9/s640/FakeSunshine.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<br />
Kuluvan vuoden taaperrus oli järjestysnumeroltaan kolmas. Jo vakiintuneena kohteena Pöytyällä sijaitseva Kuhankuonon retkeilyreitistö ja siellä jo aiemmin mainittu <a href="http://www.kuhankuono.fi/fi/reitit-ja-opasteet/" target="_blank">Vajosuon vaellus.</a> Kyseinen reitti luokitellaan helpoksi ja sitä se toki onkin. Jokaisena vuotena vallitseva lumen, jään ja lahonneiden pitkosten määrä on lisännyt oman mausteensa keitokseen. Tälle(kin) vuodelle reitille oli kaikkea kolmea kertynyt riittävä määrä.<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYFINczw7LOs95px9Xp1BZ1tuCeLaOrBx0sPbps2CayinB-8ByYdIbxrQ_X0Jy5o5_d4G5LrQR2DK-aALmFD53-4rmSJEelx73EEIyHC23n3HRHipmpjZAU_PWNlg9PUYmwtZsPnrmVykM/s1600/Pose.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYFINczw7LOs95px9Xp1BZ1tuCeLaOrBx0sPbps2CayinB-8ByYdIbxrQ_X0Jy5o5_d4G5LrQR2DK-aALmFD53-4rmSJEelx73EEIyHC23n3HRHipmpjZAU_PWNlg9PUYmwtZsPnrmVykM/s640/Pose.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hektinen suorittaminen ei kuulu tämän retken ohjelmaan</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Startti noudatti tuttua kaavaa: Osallistujat kerättiin yhteen autoon ja vähän kello yhdeksän jälkeen suunnattiin kohti "Kuhista". Perillä nakattiin untsikat nurkkaan, kiristettiin nauhat ja edessä ollut piiiiitkä päivä oli aloittamista vailla valmis.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjY8KkXQ4CQmmBos-HI_fQMvrJCFOeI8c4ewJj2X6q11qh5y_8SWJFo5vU1S-oi1y7dQJUJgrA838JKBfqdrLp24dSHxueydbanF0efD7-ZAAI3Py3ESF9CexrilGHYfC35TDw290dFga_5/s1600/WetSocks.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjY8KkXQ4CQmmBos-HI_fQMvrJCFOeI8c4ewJj2X6q11qh5y_8SWJFo5vU1S-oi1y7dQJUJgrA838JKBfqdrLp24dSHxueydbanF0efD7-ZAAI3Py3ESF9CexrilGHYfC35TDw290dFga_5/s640/WetSocks.jpg" width="360" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tuomas peilaa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Harrastamiseen olennaisesti kuuluvasta varustespekulaatiosta huolimatta jokainen osallistuja oli omatoimisesti tehnyt järkipäätöksen ja jalkaan oli sujautettu Sarvan nastalliset juoksukengät. Kenkien malleista ei muuta mielikuvaa kuin että omissa koivissa liukkautta torjui D'vil 2 malli, kun taas joku toinen taisi valita saman valmistajan Xero:t suossa uitettavaksi. Sukkavalikoima vaihteli tavallisen kompressiosukan, neopreenisukan ja Sealskinzin vesitiiviin sukan välillä. Jostain syystä - sukista huolimatta - juoksijaraati päätyi tulokseen että jäälauttojen seassa nilkkoja myöden suossa (lahoilla pitkoksilla) rämpiminen nollan asteen lämpötilassa täyttää käsitteen laadukkaasta vapaa-ajasta. Ja kun sama toistuu vuodesta toiseen, eikä kukaan osallistujista suostu jäämään pois matkasta, hypoteesi lienee täten todistettu oikeaksi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU7nSCCFt6ujapnMpJyuBsb0uW0xCV7yLdT4eoJZlETDYzWR6nPMIk4GJTK-pzDjYwe7RMjZRn_llRY6suhU7u0PdQ4I8lqJU86RHiUnWlUhi4DfgJqyJhoWfl_OQB3GQ9AIX6WfOVoKLb/s1600/Suo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1069" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU7nSCCFt6ujapnMpJyuBsb0uW0xCV7yLdT4eoJZlETDYzWR6nPMIk4GJTK-pzDjYwe7RMjZRn_llRY6suhU7u0PdQ4I8lqJU86RHiUnWlUhi4DfgJqyJhoWfl_OQB3GQ9AIX6WfOVoKLb/s640/Suo.jpg" width="534" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Tässä ollaan ja tuonne pitäisi päästä"</td></tr>
</tbody></table>
Yksi osallistujista oli ollut rasitusvamman takia juoksukiellossa parisen viikkoa, toinen ylirasituksen takia puoli vuotta vailla säännöllistä liikuntaa, kolmas ja neljäs enemmän tai vähemmän terveenä. Itselleni lankesi tuo armoitettu jarrumiehen paikka, siksi viiden tunnin keskisyke <i>vain</i> 137.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4nVeazy-mpo7ZvNQgcls8DCKDRFCJ0rclDzJRJs4ZQKH9cBesWFyPZnlZN1GuhfIawVLkPB8K26hG7C0D_snQ1GQmgnkBm70SvqY7KLNjmRG-CboOgKN7t9qVNHwLmxHl4_chhlknzxSy/s1600/Pitkos.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4nVeazy-mpo7ZvNQgcls8DCKDRFCJ0rclDzJRJs4ZQKH9cBesWFyPZnlZN1GuhfIawVLkPB8K26hG7C0D_snQ1GQmgnkBm70SvqY7KLNjmRG-CboOgKN7t9qVNHwLmxHl4_chhlknzxSy/s640/Pitkos.jpg" width="360" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Niitä parempia pitkospuita</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Etukäteen oletettiin että Pöytyällä lunta olisi enemmän kuin Turun kulmilla, ja tämähän piti paikkansa. Suuremman yllätyksen muodosti se, miten paljon olosuhteet vaihtelivat lyhyenkin taipaleen aikana. Synkässä kuusimetsässä saattoi olla joko kuivahkoa, tai 20 senttiä jäistä lunta. Suon pinnalla saattoi olla viisi senttiä jäätä, tai sitten suon pinta oli tyystin sula. Jonkinmoisen yllätyksen ja hidasteen matkaan muodosti ilmeisesti lumen painosta katkenneet puut. Pienempiä risuja ja isompia tukkeja oli hujan hajan pitkin matkaa. Henkisesti kovin pätkä allekirjoittaneelle oli osuus pienestä metsäautotiestä, jossa lumen pinnalla oli ohut jääkerros ja sen jälkeen jalka upposi 15-20 senttiä puolisulaan lumeen. Tuo pätkä oli vain kilometrin mittainen, mutta maltillisesta vauhdista huolimatta sykkeet huitelivat 160 tienoilla. Ei ihan peekoota, eikä ihan kivaa. Toinen selkeä haaste matkassa on äärimmäisen huonossa kunnossa olleet, vastapäivään kierretyn reitin lopun pitkokset. Kyseinen osuus on kuitenkin ollut suljettuna jo reilun vuoden, joten reitin vaikeakulkuisuus ei tullut yllätyksenä. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon jos mieli halajaa suolle vaeltamaan.<br />
<br />
Juostiin, kahlattiin, sadateltiin (minä), naurettiin huolella (mavavien Dubai), syötiin kaikki eväät ja poseerattiin kameralle. Sitä kaikkein pöljintä kuvaa - jossa kolme tyyppiä seisoo nilkkoja myöten jäävedessä odottaen neljännen kaivavan puhelinta esille kuvausta varten - ei tee mieli jakaa. Mutta jälleen kerran oli todettava hyvän seuran vaikutus mielialaan. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja kun lausuu että yksikseen moinen retki olisi jäänyt tekemättä. Kiitos seurasta Emmi, Miina ja Tuomas. 👍<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWGIqy0x1UeeXSRlbLcL3CshQLjHRawFUIntvQo47UJIFS9sR7RQwfp4DlkCiwGjJTNvPeMlKAtmMfSGejGHFK5gXGOzjoyQK_UQzTBVVvUzBkC4WR5CtjOsARkkvA6hZEmQzWwZ5sr9ud/s1600/JariNilkatSuossa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1221" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWGIqy0x1UeeXSRlbLcL3CshQLjHRawFUIntvQo47UJIFS9sR7RQwfp4DlkCiwGjJTNvPeMlKAtmMfSGejGHFK5gXGOzjoyQK_UQzTBVVvUzBkC4WR5CtjOsARkkvA6hZEmQzWwZ5sr9ud/s640/JariNilkatSuossa.jpg" width="609" /></a></div>
<br />
<br />
<b>Eväät:</b><br />
<ul>
<li>Salomon liiviin pakattu kolme High5 geeliä, kolme enkelisuklaata ja kaksi banaania. </li>
<li>Juomat kahdessa Salomonin 500 ml soft flask pullossa. Toisessa vettä, toisessa laimeaa appelsiinimehua. </li>
<li>Autossa odotti Lidlin palautusjuoma, banaani sekä Miinan tarjoamat lakritsat. Kiitos. 😊</li>
</ul>
<br />
<br />
<b>Varusteet: </b><br />
<ul>
<li>Koivissa CEP:n kompressiosukat ja Sarva D'vil 2 nastakengät</li>
<li>Jalassa Björn Borgin tekniset bokserit, 2XU thermal trikoot ja niiden päälle 2XU shortsit</li>
<li>Ylhäällä pitkähihainen, merinovillainen aluspaita, paksumpi välipaita ja 2XU takki</li>
<li>Käsissä muinaiset windstopper hanskat ja päässä jostain tapahtumasta saatu buffi</li>
<li>Sykettä mittasi Suunto Spartan Ultra</li>
</ul>
<br />
Vähäisestä harjoittelusta huolimatta energiaa tuntui riittävän, eikä juomakaan loppunut kesken. Toki "kylmiltään" suoritettu viiden tunnin harjoite tuntui kropassa. Taaperrus ei kuitenkaan aiheuttanut hiertymiä, kolotuksia tai muitakaan oireita. Leppoisalla vauhdilla oli varmasti osuutensa asiassa. Ei niin, että olisin kovempaan vauhtiin edes pystynyt. Tästä johtuen pyrin mahdollisuuksien mukaan pitämään itseni letkan kärjessä jolloin vauhdin säätely oli merkittävästi helpompaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkFnHyZx25m3RFhvCqdzrSaa6Xw1Yv1nvO0hHHi_2zM4UywcPHGFLOE3luuYjXQNPNBx862b3XPN-mdzHAx0df-ZS4ZZ86Zto6WCnKZBcMlPU-Ef8sXXzCZqkUn5p8ssQTqkuXnjg4K8ON/s1600/Movescount.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="982" data-original-width="640" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkFnHyZx25m3RFhvCqdzrSaa6Xw1Yv1nvO0hHHi_2zM4UywcPHGFLOE3luuYjXQNPNBx862b3XPN-mdzHAx0df-ZS4ZZ86Zto6WCnKZBcMlPU-Ef8sXXzCZqkUn5p8ssQTqkuXnjg4K8ON/s400/Movescount.jpg" width="260" /></a></div>
<br />
<br />
Päivän jotos toimi hyvänä testinä <a href="http://jkorelin.blogspot.fi/2017/01/testissa-sarva-dvil-2.html" target="_blank">jo aiemmin ylistämälleni Sarva D'vil 2 nastakengälle.</a> Omat kokemukset d'vilien käytöstä pitkillä matkoilla on rajoittunut kahteen puolimaratonin mittaiseen treeniin. Näiden lisäksi muutamia noin 15 kilometrin lenkkejä. Pyrin lähiaikoina näpyttelemään postauksen Sarvojen toimivuudesta tällä lenkillä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrOnIWE6F8HS0tMY9siol0fTj4zFYTBU3PU59WlSaynGlFz3W9q2OuPCZG1ssBlbO_xyp7lzlctrQ6LaHIcZxe1rdD7aiAZ6GavcNGRlUVfehOH0qAuk6rCM1j4xANW94ID5PvoDdp8vwV/s1600/Kahlaus2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrOnIWE6F8HS0tMY9siol0fTj4zFYTBU3PU59WlSaynGlFz3W9q2OuPCZG1ssBlbO_xyp7lzlctrQ6LaHIcZxe1rdD7aiAZ6GavcNGRlUVfehOH0qAuk6rCM1j4xANW94ID5PvoDdp8vwV/s640/Kahlaus2.jpg" width="360" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aiemmilla kerroilla eksyily on kuulunut tapahtuman luonteeseen, nyt suunnat oli paremmin hanskassa...</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Viisi tuntia, 31 kilometriä, reilut 40000 askelta ja 3000 poltettua kilokaloria. Ei tuolla nyt ennätysten kirjaan pääse, mutta vaikean juoksuvuoden sillä saa paketoitua tyydyttävällä tavalla. Ensi vuonna vähennetään suorittamista ja jatketaan nauttimista.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6Ak7bgW9MIi2fJnvWstAKwGiHrFLio_Abx6fvC432vajpTx1UfwHJZNSH0C3sSzbwOg0kFXgh2PjjtP1yroouSR6AfWA8QSK0tmjEs2XGWDI8jHyxdl-BNldeqj2JkehgnrLRixMj4EAx/s1600/42018steps.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1248" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6Ak7bgW9MIi2fJnvWstAKwGiHrFLio_Abx6fvC432vajpTx1UfwHJZNSH0C3sSzbwOg0kFXgh2PjjtP1yroouSR6AfWA8QSK0tmjEs2XGWDI8jHyxdl-BNldeqj2JkehgnrLRixMj4EAx/s320/42018steps.jpg" width="312" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Kaikki kuvat otettu Tapaninpäivänä retkikunnan toimesta.<br />
<br />
Täältä tähän. Hyvää uutta vuotta!<br />
-JariUnknownnoreply@blogger.com0Kurjenrahka National Park, Rusko, Finland60.7384685 22.31927510000002735.216434000000007 -18.989318899999972 86.260503 63.627869100000026tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-63829765432568533402017-12-25T11:39:00.000+02:002017-12-30T20:51:32.102+02:00Oikealla polulla<br />
Fiksummat väittää että näin aikuisena aika kuluu nopeammin. Reilu neljän kuukauden empiirinen testi vahvistaa väitteen todeksi. <a href="http://jkorelin.blogspot.fi/2017/08/vitsaus-nimelta-ylikunto.html" target="_blank">Edellinen blogipostaus</a> on tehty elokuun 10. päivä, säännölliset kirjoittelut ja harjoittelut ovat jääneet muiden kiireiden jalkoihin. Vastedes aion parantaa tapani. Olkoon se ajoissa tehty uuden vuoden lupaukseni.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBFkl73WTGThlSuODQEfVVmH-ijSGldUczxZjkhn7g3FcatjmLpSN3E14aMnocJx1JtBxg5DklNzFcQO7QyVANXyXS1AFHbchg-E4bROqGv13Sc2PE7_rLRN0GCHofI5a5qawG5IYjWspr/s1600/OikeallaPolulla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="427" data-original-width="640" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBFkl73WTGThlSuODQEfVVmH-ijSGldUczxZjkhn7g3FcatjmLpSN3E14aMnocJx1JtBxg5DklNzFcQO7QyVANXyXS1AFHbchg-E4bROqGv13Sc2PE7_rLRN0GCHofI5a5qawG5IYjWspr/s640/OikeallaPolulla.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Tuossa edellisessä postauksessa kirjoitin useamman kuukauden jatkuneesta rasitus- ja väsymystilasta, joka jo tuolloin antoi heikkoja signaaleja parempaan suuntaan menemisestä. Samoihin aikoihin - siis elokuun alussa aloitin päivittäisen työssäkäynnin Helsingissä. Kello herätti aamulla klo 05.00 ja illalla valot sammuivat klo 21.00. Päivään mahtui töitä, töitä ja töitä. Illalla kotiin tultuani oli pari tuntia aikaa miettiä miten pysyä hereillä. Seuraava viikko: Repeat. Jos joku sitä vielä epäilee, niin voin vahvistaa että moinen tapa työskennellä on hyvin kaukana järjellisestä. Siihen kun vielä ynnättiin fakta, että uusi työ ei sitten ollutkaan sellaista josta työhaastattelussa sovittiin, niin takki oli päivän päätteeksi aika tyhjä. Ei tullut mieleenkään että olisi jaksanut lähteä lenkkipolulle tai muutoin treenaamaan. Pilvessä oli kuitenkin hopeareunus: Treenaamattomuus antoi kropalle lisää aikaa toipua ylirasituksesta, ja kun kuitenkin nukuin yöni hyvin, loputkin ylikuntoon viittaavat oireet katosivat syksyn mittaan. Olo on nyt hyvä ja yöunet laadukkaita, sekä riittävän pitkiä. Koska ateriatottumukset ovat pysyneet kohtuullisen terveellisinä, niin paluu säännölliseen harjoitteluun voisi tapahtua. Mutku toi pimeys ja märkyys... :-/ Reilu kuukausi junalla tehdyn pendelöinnin päättymisen jälkeen kaikki oireet tuntuvat kadonneen tyystin, eikä kymmenen kilometrin juoksulenkit tunnu pitkältä, vastenmieliseltä, eikä myöskään fyysisesti ylivoimaiselta. Toki sykkeet ja juoksuvauhti ovat ihan jotain muuta kuin toukokuun lopulla.<br />
<br />
Niin siitä ylikunnosta/ylirasituksesta/mistälie tilasta. Vielä lokakuussa Pasilan aseman portaita kavutessa tuntui että maailma alkoi pyörimään, nyt moisia oireita ei ole näkynyt enää viikkoihin. Huomenna - Tapaninpäivänä - selviää karu totuus allekirjoittaneen aerobisen kunnon nykytilasta. Kalenterissa on perinteinen Taaperrus, jossa toisen joulupäivän valoisa aika vietetään suon kutsusta nauttien. Ja siinä sivussa nelistetään noin 30 kilometriä. Jäisen ja märän suon lisäksi oman mausteen hommaan tuo se, että olen viime toukokuun lopun jälkeen juossut pisimmilläään 11 kilometrin lenkin. Mutta kuten tunnettua, juoksu on kuin pyörällä ajo: Sen kun kerran oppii niin aina osaa. Sama koskee aerobista kuntoa. Right...?<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-35892988278669679302017-08-10T07:24:00.000+03:002017-08-10T07:24:33.407+03:00Vitsaus nimeltä ylikunto"Paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa." Useimmat meistä tuntevat tuon mukahauskan sanonnan. Osapuilleen yhtä viihdyttävänä voidaan pitää ylikuntoa merkkinä ylivoimaisesta kunnosta. Törmäsin diagnoosiin, kun sitä tarjottiin itselleni taannoisella lääkärikäynnillä.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEAPTV9vn67BdjCRQk00VfIvIoZF0H4oiLcOH1nb-gGJXQrMTpJVmIkVMaVtUWq-2_EIvcNJ6v81GDLlqi4DKf8jdO66zkvr3dI3NyZN61Gp3juUQaOLRAhI9Ye00XKSbN8YfkSVnsw4qd/s1600/Ylikunto.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="403" data-original-width="288" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEAPTV9vn67BdjCRQk00VfIvIoZF0H4oiLcOH1nb-gGJXQrMTpJVmIkVMaVtUWq-2_EIvcNJ6v81GDLlqi4DKf8jdO66zkvr3dI3NyZN61Gp3juUQaOLRAhI9Ye00XKSbN8YfkSVnsw4qd/s200/Ylikunto.jpg" width="142" /></a></div>
<br />
<br />
Ennen kesäkuista lääkärikäyntiä olin kärsinyt mystisestä väsymystilasta viikkoja, ehkä jopa kauemmin. Nukuin säännöllisesti hyvät yöunet, söin monipuolisesti, enkä töissäkään pakertanut normaalia enempää. Tästä huolimatta juoksu vaikutti aina vaan raskaalta ja ne vähäisetkin lihaskuntoharjoitteet lähestulkoon ylivoimaiselta. Golfkentällä tapahtuva hidas kävely oli liikaa. Normaalisti kevyesti selässä kulkeva golfbagi tuntui kuin mukana olisi raahattu rinkallinen kiviä ja loivassakin ylämäessä piti pysähtyä hengähtämään. Jossain oli mahdollisesti vikaa. Ehkä.<br />
<br />
Suorite, joka viimein katkaisi kamelin selän, oli tasamaalla suoritettu hölkkä. Koivilla pysyäkseni jouduin hakemaan tukea lyhtypylväästä ja kun tämä tapahtui 15 minuutin juoksun jälkeen, jopa kaltaiseni mörököllin oli myönnettävä että suunta oli väärä. Otin vihdoin muutaman ystävän neuvosta vaarin ja kävin lääkärissä. Muutaman testin jälkeen diagnoosina ylikunto ja kehoituksena liikunnan sijaan asettaa fokus lepoon ja muihin ei niin kuormittaviin harrastuksiin.<br />
<br />
<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ylikunto" target="_blank">Wikipedia kuvaa ylikuntoa seuraavasti: </a><i>Ylikuntoon joutuneen henkilön fyysisen ja psyykkisen kuorman määrä on kasvanut kovemmaksi, kuin mistä elimistöllä on mahdollista palautua.</i><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeXRKdBaCOjKDHbjN3QWMUmemGePuwZJFLr8-dtCN6wJLAmWST8hppk6BsaSRGeSNaqETqIN1ROefjrhRJTyJcP8e50OeIv50nKS-kX1cEmtJzNUyF9Z6RbO6bUY0HyJd-YOnLNf649-7E/s1600/relaxation.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="183" data-original-width="236" height="248" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeXRKdBaCOjKDHbjN3QWMUmemGePuwZJFLr8-dtCN6wJLAmWST8hppk6BsaSRGeSNaqETqIN1ROefjrhRJTyJcP8e50OeIv50nKS-kX1cEmtJzNUyF9Z6RbO6bUY0HyJd-YOnLNf649-7E/s320/relaxation.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Kronologisesti observoituna asetan oman ongelmakohdan tämän vuoden toukokuulle ja Yyterin maratoniin. <a href="https://jkorelin.blogspot.com/2017/05/Yyterinmaraton.html" target="_blank">Postaukseni tapahtumasta voit lukea täältä</a> - toki pohjatyö ylirasitustilalle on tehty pitkän kaavan mukaan edeltävien kuukausien aikana. Nyt kun luen tuota edellä mainittua kirjoitusta, arvioni juoksun epäonnistumiseen tuntuu virheelliseltä.<br />
<br />
Kisan jälkeisenä viikko(i)na on yleensä syytä levätä ja palautua kisan rasituksista. Pieleen menneestä juoksusta turhautuneena juoksin intervalleja & polkua niin pitkänä kuin lyhyenä ja niiden päälle vielä iso kasa pyörälenkkejä. Omista harjoituspäiväkirjan kommenteista voi nyt päätellä että kuormitusta oli tuolloin liikaa. Taukoilu, tai vähintään treenin keventäminen olisi paikallaan mikäli olo on jatkuvasti väsynyt. Lisätreeni tuskin parantaa kuntoa.<br />
<div>
<br />
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjahwvdt2tuJUoygDSSENR5LWjO36A5u9P0Nw7-qv4o0at-0Tw_y5OrvmgO-fNnSjMCmJjBPOOKNRtUUA2gTXf85Pvji8QQGBvEszHN4_D-KUC05mnXBPcBhlJLKM14ZHms5VaBZZOjGwDW/s1600/Nera%25CC%258A_Hashimoto_Golf_Ingman.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="643" data-original-width="960" height="427" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjahwvdt2tuJUoygDSSENR5LWjO36A5u9P0Nw7-qv4o0at-0Tw_y5OrvmgO-fNnSjMCmJjBPOOKNRtUUA2gTXf85Pvji8QQGBvEszHN4_D-KUC05mnXBPcBhlJLKM14ZHms5VaBZZOjGwDW/s640/Nera%25CC%258A_Hashimoto_Golf_Ingman.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Kulunut kesä meni sitten muissa merkeissä: Parvekekahvit jätskillä, museo, kevyttä luettavaa. Siinähän sitä parasta mahdollista kesäohjelmaa.<br />
<br />
Omakohtaisesti olen kokenut että runsas lepo, kunnon yöunet ja riittävä ravinto ovat vieneet tilannetta parempaan suuntaan. Nyt ongelman muodostaa se, milloin oikean harjoittelun voisi taas aloittaa. Liian varhain aloitetut intervallit saattavat suistaa elpymisen raiteiltaan ja minimissäänkin hidastaa palautumista normitilaan.<br />
<br />
Ilmoittautumiset alun perin kauden päätapahtumiksi suunniteltuihin Nuuksio Classicin maastomaralle ja Vaarojen 86 kilometrille on myyty, eikä kisakalenterissa ole ainuttakaan merkintää. Levätään nyt huolella. Menestyksen vuodesta tulikin välivuosi.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhldJBEhU0tj5o0TzwDyNkW_jbGohOmgqW_wyNGl0jjvfL30aIKIWBCWEeJqWXR6rWQbLN_g9ExbzpUXA6YyDVUhBuf_ngo6AZkgecFpyTWWnJq6Da801gZRb1OaVN18aKm62v8tqBvNN4j/s1600/Elpyminen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="1024" height="312" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhldJBEhU0tj5o0TzwDyNkW_jbGohOmgqW_wyNGl0jjvfL30aIKIWBCWEeJqWXR6rWQbLN_g9ExbzpUXA6YyDVUhBuf_ngo6AZkgecFpyTWWnJq6Da801gZRb1OaVN18aKm62v8tqBvNN4j/s640/Elpyminen.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Elokuun alussa siirsin työpaikkani Helsinkiin. Koska asun yhä Turussa niin kello herättää arkisin 05.00. Takaisin kotona olen alkuillasta kello 18-19. Tämä tuo lisää haastetta harjoitteluun. Ei myöskään pidä unohtaman että voisihan sitä liikunnan lisäksi harrastaa myös muuta, eikä välttämättä ihan niin tosissaan. Lienee hyvä hetki ottaa pieni aikalisä tavoitteelliseen harjoitteluun ja pohtia mikä oikeasti on tärkeää. Työ, ura, vapaa-aika ja ihmissuhteet. Kaikkia tarvitaan ja kaikki ovat tärkeitä, mutta mihin laitetataan ne isot panokset.<br />
<br />
Onko sinulla kokemuksia ylikunnosta? Millainen harjoittelu sen aiheutti ja miten pääsit takaisin oikean treenauksen makuun?<br />
<br />
<div>
Junassa jossain Karjaalla,<br />
-Jari</div>
Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-17764649336617362062017-05-28T19:01:00.001+03:002017-05-28T19:01:44.735+03:00Kootut selitykset Yyterin maratoniltaOman juoksukauden ensimmäinen kellotettu maraton startattiin Porin Yyterissä toukokuun 20. päivä. Lähes tasaisen reittiprofiilin ansiosta kisan piti olla kuin pala porkkanakakkua, ja vielä kun sääennusteet oli kohdillaan, lopputulemaksi oli ajateltu mukava - hyvän loppuajan tuottava päivä. Toisin kuitenkin kävi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibBORjXMgX7LiZGuGM-qMtf65J7wHucpAYPu0jyATS5P2f1bB4ePsMq8OE5G5Cit-zLXt7xK8sYKfwTetsVpQEjNQs_YZKI3tX0ZktxxfZQHVRQOll_x8unFzxBXp_SB-es7l_tIh2V9LA/s1600/yyteri_maraton_2017.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="340" data-original-width="590" height="368" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibBORjXMgX7LiZGuGM-qMtf65J7wHucpAYPu0jyATS5P2f1bB4ePsMq8OE5G5Cit-zLXt7xK8sYKfwTetsVpQEjNQs_YZKI3tX0ZktxxfZQHVRQOll_x8unFzxBXp_SB-es7l_tIh2V9LA/s640/yyteri_maraton_2017.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Epäröivä turkulainen pilkistää #2:n vasemman olan takaa.<br />
Kuva lainattu luvattu Porin kuntoilijoiden sivulta.<span style="font-size: 12.8px;"> </span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kisapäivän aamuna lähdin hyvissä ajoin ajelemaan kohti Poria. Viime kesän hintavat kuvatervehdykset olivat opettaneet maltin ajonopeuksien suhteen. Kaasujalka ei kasitiellä saa olla kovin raskas, muutoin tienvarteen sinne tänne ripotellut liikenteenvalvontakamerat räpsivät hanakasti kuvia. Silkalla taidolla selvisin ilman lisäkustannuksia. Toisin kävi eräälle kiireiselle Audikuskille, joka minut ohitettuaan kohtasi vahvempansa kameratolpan ja salaman välähdyksen muodossa. *tirsk*<br />
<br />
Tällä kertaa Yyterissä oli merkittävästi vähemmän väkeä kuin omalla edellisellä visiitillä, joten kisa- ja parkkipaikka löytyi vaikeuksitta. Auto parkkiin ja pikaisen dyynien tsekkauksen jälkeen kisanumero hakaneuloilla paitaan kiinni, tossut jalkaan, jännäpissat, alkulämpät ja starttipaikalle. Päivän menestystarina oli enää 42195 metrin mittaisen askeleen päässä.<br />
<br />
Aurinko paistoi, lämpöä vajaa parikymmentä, armahtavaa merituulta kuitenkin jonkin verran. Siinä katsaus lähtöhetkellä vallinneeseen säätilaan. Startti paukahti, pienehkö joukkio kilpailijoita kirmasi liikenteeseen - race is on! Kärki laukkasi kaukaisuuteen, itse jäin yksikseni juoksemaan omaa - aivan liian kovaa - vauhtia.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7u5OZVLWTpilcnD8bTIojba0kd9gv_MOiJUJ0NpI5XgQELih2A6JSvO4gyEa_yixEdjittuKGSKoI5667pUYIhqUcpFK6z_RLKUj7EG1mV0rOPNwV5DRgBGmEBZUWAYvB-bV9BOUIFWWB/s1600/Wristband.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1579" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7u5OZVLWTpilcnD8bTIojba0kd9gv_MOiJUJ0NpI5XgQELih2A6JSvO4gyEa_yixEdjittuKGSKoI5667pUYIhqUcpFK6z_RLKUj7EG1mV0rOPNwV5DRgBGmEBZUWAYvB-bV9BOUIFWWB/s400/Wristband.jpg" width="393" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Wristbandin laadinnassa näppäilyvirhe? </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Pori on kuuluisa lättänästä sivuprofiilistaan, eikä koko kylästä taida löytyä kovin montaa kukkulaa. Tästä huolimatta tuntui että koko kisa juostiin loivaan ylämäkeen. Jo kolmentoista kilometrin kohdalla alkoi olla selviö, että epärealistisena haaveena ollut aika jää saavuttamatta. Askel painoi ja ilman kolmen paikallisen herrasmiehen tarjoamaa vetoapua olisin jo hidastanut vauhtia. Puolimatkassa koin hetkellisen piristymisen, olihan matkaa jäljellä enää tuollaiset parisen kymmentä kilometriä. Ei siis sen kummempi jotos kuin vähän reippaampaa tahtia jolkoteltu sunnuntailenkki. Paria kilometriä myöhemmin havahduin ajatuksistani ja myönsin totuuden: henkiset eväät oli syöty ennen kisan puoltaväliä ja loppumatkasta tuli selviytymistaistelua.<br />
<br />
Lämpö, suora auringonpaiste ja krooninen vastatuuli teki askeleesta raskaan. Eikä oman kunnon arviointi reilusti yläkanttiin varsinaisesti helpottanut matkantekoa. Näiden tekijöiden seurauksena vauhti alkoi hiipua jo piirun verran ennen kolmeakymmentä kilometria. Sykkeet huitelivat taivaissa, koivet eivät nousseet asfaltissa olevien minimaalisten muhkuroiden yli, eikä kuumasta kelistä ja korkeista sykkeistä huolimatta hikoilua juuri tapahtunut. Kahden ja puolen tunnin kohdalla ollut juomapiste tarjosi hetkellisen tekosyyn kävellä, eikä sen jälkeen olo enää parantunut. Viimeisellä huoltopisteellä 35 kilometrin kohdalla otin vielä toiveikkaana pientä purtavaa ja juotavaa, mutta pari askeleen jälkeen totesin maailman pyörivän siinä määrin kiivaasti, että keskeytys oli edessä. Kisanumero irti paidasta, ilmoitus huoltoon että tämän seinän yli en enää lähde kapuamaan ja loppuun vieno toive kyydistä kisapaikalle. DNF. Pori on tunnetusti vaikea paikka Turkulaiselle.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7Q-qzKBxzRkZvswG4rVbAqe1CdKtA3SyvEzML5bwULPwRIIgkY_7eOQMqH4UQSO5zaT-PHkghs9M6OP08cdk-mwrqWh6XyZ9BzRiZqbdLdvYfExk9oLMARGmSfSSrYo4iugJFHPh6Ht3A/s1600/Yyterin_maraton_vauhdinjako_DNF.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="388" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7Q-qzKBxzRkZvswG4rVbAqe1CdKtA3SyvEzML5bwULPwRIIgkY_7eOQMqH4UQSO5zaT-PHkghs9M6OP08cdk-mwrqWh6XyZ9BzRiZqbdLdvYfExk9oLMARGmSfSSrYo4iugJFHPh6Ht3A/s400/Yyterin_maraton_vauhdinjako_DNF.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Turkulainen vauhdinjako:<br />
Alkuun täysiä, loppuun autokyyti.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Todellista ongelmakohtaa penättäessä katse on helppo siirtää alkuvuoden tekemisiin: Liian vähän VK treeniä, liian vähän PK treeniä ja liian ruusuinen kuva omista kyvyistä. Tuon kun yhdistää paahtavaan aurinkoon niin askelmerkit fiaskoon alkaa olla kohdillaan. Muita tekosyitä on tottumattomuus lämpöön, suojaavan huivin pukeminen pään sijaan kaulaan, epäonnistunut edellisen päivän tankkaus (koko päivä ilman kunnon ateriaa), etc. Fakta oli kuitenkin se, että tähän asti omat juoksutapahtumat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta menneet yläkanttiin. Tällä kertaa todellisuus potki persuuksille isolla saappaallaan.<br />
<br />
Olisin varmasti saanut raahustettua maaliin asti, mutta kuten yllä nähtävästä vauhdinjakoa indikoivasta kuvasta voi päätellä, loppuaika olisi ollut jotain muuta kuin se toivottu, joten nostin tossut naulaan 35 kilometrin kohdalla. Tällä tavalla sain päivän kokonaiskuormitusta hieman pienemmäksi ja palautumisen alkamaan pykälän verran aiemmin. Nyt leuka rintaan ja katse seuraavaan tapahtumaan. Sitä ennen kempeleen paljon PK:ta fillarilla, sielunhoidoksi polkujuoksua, intervalleja radalla ja VK:ta teillä tietymättömillä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4PKkhbPjWJIkrNyvqLX51rGxEJi7rkRIS0m7nhi7_n3C2-Ib9imQX4zqxUVaCQQTAiQj6VDEM2mYkMedlzRkfCACq0ve4QP0gR82hAg1Z-hIwWpWhhQXnfSZOXuPRQtlIWEAyOMCAywDy/s1600/Yyteri_dyyni.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="972" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4PKkhbPjWJIkrNyvqLX51rGxEJi7rkRIS0m7nhi7_n3C2-Ib9imQX4zqxUVaCQQTAiQj6VDEM2mYkMedlzRkfCACq0ve4QP0gR82hAg1Z-hIwWpWhhQXnfSZOXuPRQtlIWEAyOMCAywDy/s640/Yyteri_dyyni.png" width="606" /></a></div>
<br />
<br />
Yyterin maraton ei itsessään kolkuttele megaluokkaa ja on muun muassa osallistujamääriltään melkoisen vaatimaton. Itse koin pienimuotoisia haasteita järjestelyjen suhteen, jopa starttilinjan löytämisen kanssa oli vaikeuksia. Muitakin pieniä kauneusvirheitä löytyi, lähinnä juomapisteiden ja niiden läheisyydessä olevien roskisten sijoittelua koskien. Erityismaininta kaikille matkan varrella olleille: Toimitsijoita lukuun ottamatta oli huomiota herättävää miten yksikään tien varrella kisaa katsellut ei taputtanut, huutanut, tai millään tavalla muutenkaan kannustanut. Kilpailijan juostessa ohi, paikallisten keskustelu katkesi toviksi vain jatkuakseen juoksijan mentyä ohi. Maassa maan tavalla tottakai, mutta kieltämättä erikoista. Paikallisoppaani oli kuitenkin varoittanut moisesta, joten hymyilin vaivihkaa lokaaleja tapoja. Edellä mainittujen asioiden piikkiin ei omaa kelvotonta suoritustaan voi kuitenkaan laittaa, vaan keskeytyksen perimmäisenä syynä oli jo aiemmin mainittu omien kykyjen räikeä yliarviointi. Jälleen kerran yksi kokemusta kasvattanut tapahtuma, ensi kerralla ehkä viisaammin.<br />
<br />
Ja hei, voi sen oman puolimaratonin ennätyksen näinkin tehdä.<br />
Täältä tähän.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-18857654741290692392017-02-11T18:27:00.000+02:002017-02-11T21:28:26.830+02:00Vuosi TinderissäKaikki siitä puhuu, kukaan ei myönnä käyttävänsä, mutta silti matcheja osuu hyvinkin taajaan. Mikä se on? No kyseessä on tietenkin deittailu appi nimeltä Tinder. Tuo kohuttu, kehuttu ja kiitelty tapa tutustua uusiin ihmisiin. Kävin koittamassa millaista deittailu nykyään on. Luonteeni mukaisesti asiat jotka tehdään, tehdään huolella. Testiin menikin melko tarkkaan vuosi. Isolla kädellä filtteröidyt empiiriset tulokset voit lukea tästä postauksesta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg35XDPQecfx0WtxeXSsL5aXUK57ywbri8nB7mWqVthn6kdPj9frH9F2p1_JMygLCWAURCmN3RMBqc3KAxDUwic5UlC2YQ3O-YFw72DJWlNEk8tvzOWHFPdYqXVXTxQ0g2qfbY6XAelOBA9/s1600/Tinder_Logo.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="160" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg35XDPQecfx0WtxeXSsL5aXUK57ywbri8nB7mWqVthn6kdPj9frH9F2p1_JMygLCWAURCmN3RMBqc3KAxDUwic5UlC2YQ3O-YFw72DJWlNEk8tvzOWHFPdYqXVXTxQ0g2qfbY6XAelOBA9/s400/Tinder_Logo.png" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Jos olet jotenkin mystisesti pystynyt ignooraamaan Tinderin olemassaolon, etkä tunne sen toimintaperiaatteita, seuraavassa perusteet.<br />
<br />
Tinder on mobiililaitteeseen asennettava deittisovellus, jossa käyttäjä määrittelee vastapuolelle asetettavat kriteerit. Näitä kriteerejä ovat ainakin sukupuoli, ikä ja etäisyys käyttäjän kotipaikasta.Tietyn logiikan mukaan sovellus alkaa sitten puhelimen ruudulla näyttämään ehdot täyttäviä potentiaalisia kandidaatteja. Mikäli kuvat ja mahdollinen esittelyteksti vaikuttavat kiinnostavalta, kuvaa pyyhkäistään oikealle kiinnostuksen merkiksi. Mikäli ei kiinnosta, pyyhkäise vasemmalle. Piece of cake siis. Homman juju on siinä että etukäteen ei voi tietää kuka on pyyhkäissyt ja ketä, tai mistä suunnasta. Sovellus on siitä mainio, että se poistaa ihmisten välisessä tutustumisessa sen ensimmäisen esteen: "voisiko tuo olla kiinnostunut minusta". Molempien osapuolten tykätätessä toisistaan eli pyyhkäistessä kuvaa oikealle, syntyy match. Tällöin ja vain tällöin on mahdollista viestiä toisen ihmisen kanssa. Kommunikaatio hoidetaan sovelluksen sisäisen chatin kautta luurilla tai padilla näpyttelemällä. Tästä eteenpäin asiat etenevät samoin kuin oikeassa elämässä. Jossain vaiheessa saatetaan vaihtaa puhelinnumeroita, rohkeimmat päätyvät jopa treffeille.<br />
<br />
Vuoden 2016 alussa asensin sovelluksen, sain matcheja aikaiseksi ja päädyin jopa tapaamaan uusia ihmisiä. <br />
<div>
<br /></div>
<div>
Muutamia kokemuksia ensitreffeistä: </div>
<div>
<ul>
<li>Alkuvuodesta 2016 reilun tunnin kävely lumimyräkässä. Kumpainenkin osapuoli muistutti pukeutumiseltaan Michelin-ukkoa. Tai siis, se toinen oli saman rengasfirman akka. Toimi, nähtiin uudestaan. </li>
<li>Toukokuun äkkilähtö Helsinkiin: Aamupäivällä nopea kahvihetki meren äärellä. Iltapäivällä kiireen vilkkaa poimimaan toista treffiseuraa Vallilasta ja nauttimaan mukavasta alkukesän illasta. Molemmat mukavia, etäisyys Turusta liikaa. Ja terveisiä vaan Henkalle ja Ninalle, jollain mystisellä tavalla kaupungista huolimatta osuitte useammalle ensitreffille mukaan.</li>
<li>25 kilometrin pyöräretki. Hmnjoo. En tainnut jälkeenpäin viestiä mitään. Pahoitteluni jos satut tätä lukemaan. </li>
<li>Puolen tunnin lounastreffi. Kaksi päivää myöhemmin deittiseura ilmoitti ettei halunnut nähdä minua enää koska "en ottanut mitään vakavasti". Lienee riittävän selkeästi todettu? :) </li>
<li>Tapaaminen paikallisessa juottolassa jossa innokkaana juoksijana itseään pitävä vasemmalle vahvasti kallellaan ollut ihminen tenttasi minulta valtion tehtäviä. Olisihan siitä virkatusta olkalaukusta pitänyt jotain päätellä. Opinpahan.</li>
<li>"Stalkkeri" joka oli etukäteen tutkinut tarkasti aiempia tekemisiäni. Imarteli. Äärimmäisen mukava tyttö hänkin. Siis huolellisesta kotiläksyjen teosta huolimatta. Ei kuitenkaan aihetta toisille treffeille.</li>
<li>Parhaat ensitreffit kestivät kolme päivää. Toki niiden pohjustamiseksi lähetettiin aivan ruokoton määrä viestejä molempiin suuntiin. Vahvasti jatkoon.</li>
</ul>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrzCZWWYykF1nkxJvNGJoDTsNGgc2f1hvgcgxNttQHW2FG3xXErRr8TSEisXrT0_Rqi0eFVLF2g9HMNeA_1W3uUn8052KxLckCD994q_mTZrC4khekaSdEAXYSvupp1lNntcN08-9cJdoX/s1600/Jari.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrzCZWWYykF1nkxJvNGJoDTsNGgc2f1hvgcgxNttQHW2FG3xXErRr8TSEisXrT0_Rqi0eFVLF2g9HMNeA_1W3uUn8052KxLckCD994q_mTZrC4khekaSdEAXYSvupp1lNntcN08-9cJdoX/s400/Jari.png" width="383" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">It's all about marketing</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kyetäkseni määrittelemään asiakassegmentin tarkemmin, en pitäytynyt pelkässä Tinderissä vaan verkkoja heiteltiin myös juoksuharrastuksen puolelle Sinkkulenkin muodossa. Kyseessä on turkulaisen juoksukoulun lanseeraama konsepti, jossa parijonon toisessa laidassa juoksee miehet ja toisessa naiset. Juttuseuraa vaihdetaan kahden minuutin välein. Tästä ideasta innostui myös iltapäivälehdet ja päädyttiin jopa lehteen. <a href="http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-2000001196466.html" target="_blank">Tässä linkki Ilta-Sanomien juttuun sinkkujuoksusta</a>. Lehtijutun jälkeen sain yhteydenottoja jopa ventovierailta. Ehkä aavistuksen creepy tapa, ainakin jos ei useasta pyynnöstä huolimatta suostu kertomaan itsestään mitään. Esimerkiksi nimeään. </div>
<div>
<br /></div>
<h4>
Epilogi</h4>
<div>
Kiitos kaikille jotka ovat istuneet kanssani kahvilassa, piknikillä pimenevässä kesäyössä, rannalla varpaat hiekassa, elokuvissa, tai syömässä jätskiä Förin vieressä laiturilla. Ehkä en kaikkia asioita osannut hoitaa kunnialla päätökseen. Tahto ryhdikkääseen ja oikeamieliseen käytökseen oli olemassa, mutta viimeistely ontui muutamaan otteeseen. Tämän havaitsin itsekin. Haluan siis lausua pahoitteluni heille jotka mahdollisesti kokivat joutuneensa välinpitämättömän kohtelun uhriksi. Kalenteri oli ajoittain täynnä eikä kaikkialle ehtinyt venymään. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
En lähde sen tarkemmin pureutumaan deittien tai tapaamieni ihmisten määriin, mutta toki myönnän että olin yllättynyt siitä miten sujuvasti kaltaiseni hintelä introvertti löysi paikkansa. Jos näppäimistö pysyy käsissä ja pystyy edes auttavasti tuottamaan tekstiä niin Tinder varmasti tarjoaa hyvän tavan uusien tuttavuuksien löytämiseen. Rohkeasti profiilia tekemään ja arvostelemaan ihmisiä silkan ulkonäön perusteella. :) </div>
<div>
<br /></div>
<h4>
Ja vielä jatkoa sillekin</h4>
<div>
Olin jo tovin kokenut että sarjadeittailu alkoi tuntua työläältä. Tammikuun lopulla täyteen tullut vuosi Tinderissä antoi hyvän tilaisuuden hypätä syrjään ja tehdä asia jota olin pohtinut jo kotvasen. Sovellus meni poistoon ja tili deletoitiin. Olo keveni ja viikkoon tuli lisää aikaa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_W30a-ePgshkqRZ4chMtNkdk505OmubNVnD339fQK_-ThHNwT2dJ3PgSqMcBRswMNpKu0-ftpzgNhCip9rhr3sqLaMBuqH_l72lrUV_lDSCgLD4IKY3xlhW3ZmQ60DDj_X53eD9-ZlwFc/s1600/Tinder_account_deleted.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_W30a-ePgshkqRZ4chMtNkdk505OmubNVnD339fQK_-ThHNwT2dJ3PgSqMcBRswMNpKu0-ftpzgNhCip9rhr3sqLaMBuqH_l72lrUV_lDSCgLD4IKY3xlhW3ZmQ60DDj_X53eD9-ZlwFc/s400/Tinder_account_deleted.jpg" width="277" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Tinder tiliä itselleni tehdessä olin asettanut tavoitteeksi löytää pinnallisten suhteiden sijaan yksi oikea ihmissuhde, jonka kanssa lähteä rakentamaan uutta. Tehtävä ei ollut helppo, joskaan en sitä odottanutkaan. Vaikka kulunut vuosi ei tuottanutkaan toivottua tulosta, niin elämästä, itsestäni ja ihmissuhteista opin sen ettei määrä korvaa laatua ja sen että sattumalla on iso roolinsa myös tässä lajissa. Ei myöskään pidä unohtaa sitä miten alun perin tärkeältä tuntuneet asiat lopulta menettivät merkityksensä. Status, ura, koulutus tai varallisuus. Vähän tarkemmin kun asiaa katsastaa niin eipä niillä kovin isoa merkitystä ollutkaan. Kahden ihmisen välinen kemia ja tahto edetä samaan suuntaan ratkaisee. Muut esteet ovat vain hidasteita.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta tapaamani ihmiset ovat olleet sellaisia, jollaisiksi olin heidät viestien perusteella kuvitellut. Käyty monta mielenkiintoista keskustelua, juotu kymmeniä kuppeja kahvia ja syöty kasapäin pullaa. Lopulta kuitenkin yhteistuumin päädytty tulokseen, että ehkei aineksia ole enempään. Välillä se penseä osapuoli olin minä, välillä se toinen. Kaikista kuluneen vuoden aikana tapaamistani ihmisistä vain yksi oli sellainen jonka kanssa olisin halunnut pohtia jatkoa. Tapailun - Tinder mittakaavassa - pitkähköstä kestosta huolimatta jutun siivet eivät kuitenkaan kantaneet pidemmälle. Aina puheet ja teot eivät kohtaa. Itsensä ilmaisu ei ole helppoa, mutta ei ne mieltä askarruttavat asiat mihinkään katoa jos niistä ei puhu.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ihmisten haaveet, tavoitteet ja toiveet eroavat toisistaan. Itselle on näin "aikuistumisen kynnyksellä" tullut ajatuksia perheen perustamisesta. Ehkei se ole kenellekään muulle mikään uutispommi. Siis se miten reilu nelikymppinen alkaa hurjastelun sijaan miettimään niitä perusasioita. Monelle kuvaamani asia on tapahtunut paljon aiemmin. Yksi kolmekymppinen lapsista haaveileva saattaa priorisoida juhlimisen, kun taas toinen on lapsensa tehnyt jo vuosia sitten. Kolmas taasen saa pitkät opintonsa päätökseen tasavuodet saavutettuaan. Vaikka kiusaus on suuri, ei liene minun asiani kertoa mikä on oikea tapa elää. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Nähdään viimeistään kesäkuussa, siinä kahden koivun välissä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vapailla markkinoilla, </div>
<div>
Jari</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-450880798785824862017-02-01T19:37:00.000+02:002017-02-01T19:37:10.314+02:00Kotirataultra tammikuussa 2017Ja tapahtui niinä päivinä, että <a href="http://seponkotisivut.dreamhosters.com/public_html/kotirataultra/kotirataultra.php" target="_blank">Sepolta kävi käsky, että kaikki maailma oli ultransa juokseva</a>. Tämä viiskymppinen oli vuoden ensimmäinen ja tapahtui kelin ollessa suhmurainen. Ja kaikki menivät lenkkinsä juokseman, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Tuomas ja Jari lähtivät keskustasta, Turun kaupungista, ulos maaseudulle, saareen, jonka nimi on Hirvensalo, se kun oli yhdistetty kaupunkiin sillalla. Mukaan juoksuun tuli Emmi, hän eli saarella, ja oli kovakuntoinen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_W-VGKDDT7hjp8yXn7TCMYDGqkr6z2_rassp8amVfQIFU0TqDp6fVy8P7NXdiki6j6oOE_T4vRof5VOj-ccxW0aqRyaSo9AubfYjYemTW6JccbNYb0MBTKKZFQJArKxf5Ky4L2uFhf1yN/s1600/PanicSmile.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_W-VGKDDT7hjp8yXn7TCMYDGqkr6z2_rassp8amVfQIFU0TqDp6fVy8P7NXdiki6j6oOE_T4vRof5VOj-ccxW0aqRyaSo9AubfYjYemTW6JccbNYb0MBTKKZFQJArKxf5Ky4L2uFhf1yN/s640/PanicSmile.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mittarissa nolla kilsaa. Helppo hymyillä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Kotirataultra on kansainvälinen omatoimitapahtuma, joka juostiin Suomessa nyt 26. kerran. Tavoitteena on juosta tammikuun viimeisen sunnuntain aikana 50 kilometriä. Matka, aika ja vauhti on kunkin omalla vastuulla. Taukoja voi pitää just niin paljon kuin itse haluaa tai tarvitsee. Tuohon matkaan moni niitä kaipaa, jotkut useampiakin. Viime vuonna olin yrittämässä samaa, vanhasta <a href="https://jkorelin.blogspot.fi/2016/02/kotirataultra.html" target="_blank">blogipostauksesta voi lukea miten tuolloin kävi</a>.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxJyIPz5SX_8z7s2x54S2tnQiMmxhyeIs8sMKedAWiMzxmKwuliy8Cen2fUFyFAD3qaREPmtoSch3icIDrFrqifAYtNI0I7e3DGF6CPF6HhI_c3rfYtcy3jIFnAXr3sGvBzNq_jarhJcAw/s1600/Halfway_Ambit2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxJyIPz5SX_8z7s2x54S2tnQiMmxhyeIs8sMKedAWiMzxmKwuliy8Cen2fUFyFAD3qaREPmtoSch3icIDrFrqifAYtNI0I7e3DGF6CPF6HhI_c3rfYtcy3jIFnAXr3sGvBzNq_jarhJcAw/s400/Halfway_Ambit2.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Puolimatka</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Viime helmikuuhun verrattuna retkikunta oli supistunut merkittävästi, mutta kukas sitä määrillä mässäilee. Laatu ratkaisee. Edellisen vuoden tavoin startti oli keskeltä Hirvensalon harvakseen asuttua luotoa. Aiemmasta poiketen päivän epistola oli jaettu vain kahteen osaan: Ensin 36 kilometrin hölkkä maantienlaitaa Kakskerranjärvi kiertäen, jonka jälkeen eväs-, tossun- ja vaatteidenvaihtotauko. Jälkkäriksi 16 kilometriä polkua. Startti oli sovittu tapahtuvaksi tasan kello kymmenen. Ja koska tuo punabuffinen kaveri tuossa yllä oli taas myöhässä niin matkaan lähdettiin klo 10.25. Jos se ei nuku pommiin niin ainakin se on myöhässä. Aina. Sama. Jamppa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjy8UWVP65JYIUchgAEZ_epzhRCsroFHeqqu1BV8iiCE0MMY1o8Hji26oErnIW71QQU1dFSkQzWcuVEZZ1HgMzNpCDbTqKYcDR_ODzL-mGGbPXDDnURFUIj4SFi3bYTkvuPRtiJ12ekl2mb/s1600/Metsapalovaara.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjy8UWVP65JYIUchgAEZ_epzhRCsroFHeqqu1BV8iiCE0MMY1o8Hji26oErnIW71QQU1dFSkQzWcuVEZZ1HgMzNpCDbTqKYcDR_ODzL-mGGbPXDDnURFUIj4SFi3bYTkvuPRtiJ12ekl2mb/s400/Metsapalovaara.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Palaa se metsä talvellakin, vähän huonosti vaan.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
No niin. Tossut jalassa, Salomon fan club -juoksuliivi päällä ja kilometrejä nielemään. Alle kolme kilometriä oli mittarissa kun eräs heikkohermoinen lähti omille teilleen, ei vaan kestänyt pilkkaamista. Leppyi kuitenkin ja palasi ruotuun. Etukäteen aprikoitiin jään määrää, joka taasen olisi vaikuttanut kenkävalintaan. Hirmuista pelkoa keskuudessani herättänyt 50 kilometrin lenkki nastareilla ei onneksi toteutunut, vaan tiet olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta sulia. Matka eteni suvitossuilla, asiaa tuli puhuttua ja tien pientereella nojailleet oranssinuttuiset herrat saivat osansa ihmetyksestä. Mitä lie elukoita olivat väijymässä haulikot kädessä. 10, 20, 30, 36 kilometriä. Alkuosa done, ei vaikeuksia, ei heikkouksia, kaikilla positiivinen mieli. Ainoa poikkeus tuohon väittämään oli nopea välilasku Satavan kyläkaupalle Tuomaksen käydessä tutustumassa saniteettitiloihin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBgdNQmI7epLtvLgfqkf83VrT-qlIBmrc5GuWA_kUYtozF0IsxtE249mRb5-8U1CYEcV_aYwf5QbVAj-lAbO3CmUVbmt2Jt4wEoHG1Mmpz172wGC1XLSCcWGw8FI-M6TfrIhzsy4q1-wrv/s1600/Satavan_kauppa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBgdNQmI7epLtvLgfqkf83VrT-qlIBmrc5GuWA_kUYtozF0IsxtE249mRb5-8U1CYEcV_aYwf5QbVAj-lAbO3CmUVbmt2Jt4wEoHG1Mmpz172wGC1XLSCcWGw8FI-M6TfrIhzsy4q1-wrv/s400/Satavan_kauppa.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<br />
Taukopaikalla suoritetiin supernopea formulatyylinen tankkaus 36 minuuttiin, kesäkengät vaihdettiin Sarvan piikikkäisiin tuotteisiin, reppu täyteen evästä & otsalamppu mukaan. Takaisin liikunnan pariin, tällä kertaa polkujuoksun muodossa.<br />
<br />
Oma jalka oli hämmästyttävän kevyt koko ensimmäisen 36 kilometrin ajan. Pohkeissa alkoi tuntumaan jossain parinkympin kohdalla, mutta kyseinen olotila ei muuttunut sen huonommaksi tai paremmaksi koko päivän aikana. Evästauolla suoritettu hetkellinen paikallaanolo taasen aiheutti sen että koivet olivat muuttuneet uppotukeiksi (ei yhtä paksut, vaan yhtä painavat) eikä poluilla eteneminen alkuun luonnistanut millään muotoa. No, ei se kyllä kovin kepoiselta tuntunut missään vaiheessa, mutta peilikirkkailla poluilla onnistuttiin haalimaan vaadittavat 16 kilometriä kokoon. Kaatumisia retkueelle sattui kolme, joista yksi aiheutti avointa sadattelua. Muut olivat luokkaa "ei sattunut", joka tarkoittaa sitä että veri ei valu kovin vuolaasti ja jos valuukin niin ei sitä pimeässä näe. Viiskymppiä tuli täyteen Hirvensalon laskettelukeskuksen juurella, joten siitä sitten ennakkosuunnitelman mukaisesti kapuamaan huipulle ja vielä siellä huipulla olevaan lähtötorniin. Maisemakuvia ei sattuneesta syystä ole, mutta otsalampun loisteessa räpsäisty otos sykemittarista hoitakoon tunnelman välityksen. Laimeaa? Kyllä. Mutta minkäs teet kun kruunajaisiksi plänätyt riisisuklaat ja lakritsat jäivät kotiin.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEji-fWJXWqgxurtsIV9AgsU_tj2qBhtugCQSHhVFULcgcqkJGZRTlf_fXPEE52ApKelrQMk9wh0MdKpJK87hUJ7jPXN7pi1N75O5ZvnYD-4iRLuqE_o7WMs1sIkqRc3jTacq9i9CnRpFfEs/s1600/Ambit2_almost_there.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="268" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEji-fWJXWqgxurtsIV9AgsU_tj2qBhtugCQSHhVFULcgcqkJGZRTlf_fXPEE52ApKelrQMk9wh0MdKpJK87hUJ7jPXN7pi1N75O5ZvnYD-4iRLuqE_o7WMs1sIkqRc3jTacq9i9CnRpFfEs/s320/Ambit2_almost_there.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kokomatka</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Summa summarum. Perille päästiin totaalimatkan ollessa 52.89 kilometriä. Mittari kävi 6h 11min, keskisykkeen ollessa 138. Rehellisenä setänä myönnän että kyllä tuollainen jumppa ottaa koville ja tälläkin kertaa kiistaa käytiin kaikessa hiljaisuudessa oman pään sisällä. Jalat liikkuvat kun suusta tunkee hiilareita sisään, mutta jyvät erotetaan akanoista siinä vaiheessa kun aletaan hakeutumaan omien rajojen äärilaidoille. Pää ratkaisee päästäänkö maaliin, kunto ratkaisee sen missä ajassa (eräältä oikealta juoksijalta viikko sitten kuultu viisaus).<br />
<br />
Varusteita:<br />
<br />
<ul>
<li>asfalttipätkän jalassa wanhat luotettavat Adidas Adios Boostit, poluilla Sarva D'vil 2:t</li>
<li>sykemittarina porskuttaa edelleen Suunto Ambit 2 jonka akunkestoa ei tällaiset sprintit vielä uhkaa. Tarvitaan parempia tekosyitä mittarin päivitykseen. Tai sitten tulee aloittaa kestävyysurheilun harrastaminen. TuplaPöh.</li>
<li>koko matkan päällä Salomonin minimalistinen juoksuliivi jossa 2 x 0.5 soft flask pullot</li>
<li>sopiva määrä takkia, paitaa, housua ja sukkaa</li>
<li>jokunen pakkaus Maxim energiageeliä</li>
<li>muutama High5 energiapatukka</li>
<li>pari banaania</li>
<li>juotavaa kului mielestäni liian vähän. Kaikkiaan 2-3 litraa</li>
<li>tauolla riisisuklaata ja lakritsia. Kumpaistakin liian vähän. </li>
</ul>
<br />
Eipä kait suoritukseen voi tyystin pettynyt olla. Viime vuodesta poiketen vatsan kanssa ei ollut ongelmia vaikka koko päivän mätti menemään mitä epämääräisimpiä eväitä. Toki illalla sitten vatsa oli kuin Adidaksen Brazuca, ei väritykseltään mutta muodoltaan. Tällaista tällä erää, nyt kohti uusia haasteita.<br />
<br />
Täältä tähän.<br />
#livemoreUnknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-24573168678110063232017-01-22T20:55:00.001+02:002017-02-01T20:38:12.053+02:00Testissä Sarva D'vil 2Yhdet rakastuvat maalliseen mammonaan, toiset perinteisemmin ihmisiin ja kolmannet musiikkiin tai kuvataiteeseen. Joidenkin tuon viehättävämmän sukupuolien edustajien tiedetään jopa rakastuneen kenkiin ja nyt kaltaiselleni kaksilahkeiselle kolahti sama asia: I'm in love with my new shoes!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh78oiZmHThMn1Ll6lkUCdaAPquicz5ghDbKrs_foms58EsBhwKcgW4eqawdqEdl5yZ3h0AxnuBAE_4Xw0pp6JUyiP_YRohtiGj4fAP2iwsGOewprod2VTsTV0UAcilgVBKr-baIkNmECmY/s1600/iqhvdqdgp40-pietro-de-grandi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh78oiZmHThMn1Ll6lkUCdaAPquicz5ghDbKrs_foms58EsBhwKcgW4eqawdqEdl5yZ3h0AxnuBAE_4Xw0pp6JUyiP_YRohtiGj4fAP2iwsGOewprod2VTsTV0UAcilgVBKr-baIkNmECmY/s640/iqhvdqdgp40-pietro-de-grandi.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Houkutuskuva - ei mitään tekemistä aiheen kanssa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Viime viikon perjantaina <a href="https://www.suunnistajankauppa.fi/" target="_blank">Turun Suunnistajan Kaupasta</a> haetut Sarvat on nyt virallisesti koeponnistettu. Kyseessä on kotimaisen valmistajan D'vil2 malli, jonka Sarva sanoo olevan 3-in-1 kenkä. Tarkoittaen sitä että kenkä taipuu talvijuoksun lisäksi kesäisempään polkujuoksuun ja suunnistukseen. Painoa parilla on 270 grammaa, dropin (kannan ja päkiän välinen ero) ollessa 4 mm. "Normikenkää" pienempi droppi tarkoittaa käytännössä sitä, että askellus ohjautuu enemmän kohti luonnollista juoksua jossa päkiä koskettaa maahan ensimmäisenä. Maltillisen vaimennuksen takia kenkä ei välttämättä sovi kovin raskastekoiselle tai aloittelevalle juoksijalle, joskin poluilla juostaessa iskutus on asfaltilla juoksua armollisempaa. Kenkää valittaessa kannattaa haastatella niitä oikeita asiantuntijoita.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfOvuk7B9VJ9gtD_njst-rAyEeHDrdsX0AMWQjB3bJo0QVT8Z5RIAZtHnGREgX2ZRMJ7qWVKmM1zyZt1NstQQ-qK0zalqopuaswX7IlCV18Daw2cHq0tiy2VLKvwcdgu74_rYgSfdujrqt/s1600/Sarva_D%2527vil2_takaa_sivu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfOvuk7B9VJ9gtD_njst-rAyEeHDrdsX0AMWQjB3bJo0QVT8Z5RIAZtHnGREgX2ZRMJ7qWVKmM1zyZt1NstQQ-qK0zalqopuaswX7IlCV18Daw2cHq0tiy2VLKvwcdgu74_rYgSfdujrqt/s640/Sarva_D%2527vil2_takaa_sivu.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Sarvat ovat juoksuttaneet minua hiekkatiellä, asfaltilla ja erilaisilla poluilla. Toisinaan hitaasti, välillä reippaammin ja tietysti myös täysiä - lyhyiden intervallien muodossa. Yhteistä jokaiselle lenkille oli pääosin jäätikköinen alusta, jonka päällä on usein ollut lunta. Toki siellä täällä myös paljas asfaltti pääsi yllättämään. Kaikkiaan juoksua kertyi kuutena päivänä, lyhyimmän lenkin jäädessä alle viiteen kilometriin, pisin jotos reilut 22 kilometriä. Kaikkiaan tuona aikana matkaa kertyi 78.5 km.<br />
<br />
Faktaa kengistä <a href="http://www.vjsport.fi/fi/vj_shoe/sarva-dvil_nastalenkkari/" target="_blank">löydät kenkävalmistajan sivuilta</a>. Suunnistajan kaupan <a href="https://www.suunnistajankauppa.fi/product_details.php?p=2072" target="_blank">tietopläjäyksen samasta kengästä löydät täältä</a>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYIl2igi9LU46jaT3XhSC7_KvDjsTsfuaIsNgrsfVDVErCLs-Llq5PIDA0o9MfZKQk3V6j2ls64p3dmoi7MSQ5INlCBv8L-AeBvrOHa8eZRbSGvKJJeFdwXsn26MTxIVHm-zUoo2RtvwH2/s1600/D%2527vil2_viistoEdesta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYIl2igi9LU46jaT3XhSC7_KvDjsTsfuaIsNgrsfVDVErCLs-Llq5PIDA0o9MfZKQk3V6j2ls64p3dmoi7MSQ5INlCBv8L-AeBvrOHa8eZRbSGvKJJeFdwXsn26MTxIVHm-zUoo2RtvwH2/s640/D%2527vil2_viistoEdesta.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Omat kokemukset nastallisista juoksukengistä rajoittuu vanhoihin Icebugeihin, jotka toki valmistajan ilmoituksen mukaan soveltuvat myös juoksuun. Pidon puolesta kyseisillä möhkäleillä voisikin lähteä vaellukselle napajäätikölle. Takuulla pitää, mutta ei ne kyllä juoksemiseen soveltuneet. Icebugien tuntuman kummitellessa takaraivossa, D'vilit olivat todella tervetullut lisä omaan 15 juoksukenkäparin valikoimaan. Viime syksynä paasasin eräälle maltillisemmin juoksusta kiinnostuneelle läheiselleni nastereiden tarpeettomuudesta, olinhan itsekin täysin vakuuttunut siitä ettei moisia mihinkään tarvitse. How little did I know. Terkkuja vaan sinne kauas pohjoiseen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiE5xiN6h4VQse4oXMzrb_nKSFYko2OW4zw76n8F0_OWFpfwY1y3SKtN8hKApvPt3Uc2argHtmYbq7YfzDj3lZ3X-q8cGDkoOvp8XVptUjIjbD-r4aOdidbtsTPrX6pSemQ77AXXjVERVSH/s1600/D%2527vil_pohja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiE5xiN6h4VQse4oXMzrb_nKSFYko2OW4zw76n8F0_OWFpfwY1y3SKtN8hKApvPt3Uc2argHtmYbq7YfzDj3lZ3X-q8cGDkoOvp8XVptUjIjbD-r4aOdidbtsTPrX6pSemQ77AXXjVERVSH/s640/D%2527vil_pohja.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">D'vil 2:n 17 nastaa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Onnistunutta <a href="http://jkorelin.blogspot.fi/2017/01/pienyrittajaa-tukemassa.html" target="_blank">ostoprosessia kuvasin jo edellisessä postauksessa</a>, joten en pureudu siihen uudelleen. Kapealestinen D'vil 2 istuu omaan jalkaani kuin tinakenkä prinsessa Ruususelle, eikä tähän mennessä juostuilla reilun puolimaratonin mittaisilla polkupitkiksillä ole ollut tarvetta varpaiden teippauksille. Ei hiertymiä, kolotuksia tai väriään muuttavia kynsiä.<br />
<br />
Päällimäisenä kengästä jäi mieleen keveys ja ilmiömäinen juostavuus. Mitä enemmän vauhtia, sitä paremmalta kenkä tuntui. Itse en kokenut että vaimennusta olisi kaivattu lisää, tosin en lähtisi D'viliä aivan aloittelijalle suosittelemaan. Sarvan mukaan tossun päällinen on vettähylkivä, tätä ominaisuutta en viikon aikana päässyt, tai joutunut testaamaan. Turussa on lunta melko vähän ja lumisemmissa paikoissa polut olivat hyvin pakkautuneet. <br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1BtaB31jHbfnV0cFO_w1gbKrvMhZEQA6tFs8UKp73BXgMxjzm8pY_PaDG4Uh-NfY54SGHa8RXT_MOF6rCB-fJSWccHYhR5jUJ67VTrMZOVV65e0WAPPn56ncEJzQoCeK2XYf7DuskPbXa/s1600/Sarva_D%2527vil2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="476" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1BtaB31jHbfnV0cFO_w1gbKrvMhZEQA6tFs8UKp73BXgMxjzm8pY_PaDG4Uh-NfY54SGHa8RXT_MOF6rCB-fJSWccHYhR5jUJ67VTrMZOVV65e0WAPPn56ncEJzQoCeK2XYf7DuskPbXa/s640/Sarva_D%2527vil2.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Sarva D'vil 2</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Plussaa:<br />
+ hyvä pito, paitsi peilijäällä<br />
+ loistava juostavuus, houkuttelee reippaaseen juoksuun<br />
+ istuvuus omaan jalkaan<br />
+ kotimainen<br />
<br />
Miinusta:<br />
-kengästä on tarjolla vain vihreä väri, joka ei tunnetusti matchaa mihinkään!<br />
<br />
<br />
<b>Tekniset tiedot </b>kaapattu Sarvan sivuilta<br />
<br />
<br />
<ul>
<li>Unisex talvijuoksu</li>
<li>Kapea/medium lesti</li>
<li>Väri: musta/vihreä</li>
<li>Päällinen: tiivis nailonkangas</li>
<li>Vuori: mesh</li>
<li>17 tähtinastaa</li>
<li>Kevyt vaimennus kannassa ja päkiällä</li>
<li>Vettähylkivä</li>
<li>Koot UK 3-12</li>
<li>Paino UK13 270 g (UK 8)</li>
<li>Drop 4 mm</li>
<li>Neutraali askellus</li>
</ul>
<br />
<br />
Kuten jo yllä kirjoitin, omaan hyvin rajallisen kokemuksen nastallisista tossuista, joten en voi lähteä vertaamaan kyseisiä Sarvoja kilpailijoiden, tai edes Sarvan toisiin malleihin. Omaan jalkaan kengät kuitenkin istuvat niin hyvin, että kyseessä on eittämättä eräät lempikengistäni. Voisin jopa kuvitella laittavani nämä jalkaan kesäiseen märkään metsään. Jos D'vilit tuntuvat kapealta, Sarvan mallistossa on myös leveämpilestinen Xero 3.<br />
<br />
Eteisen kaapissa on odottamassa vielä kahdet kevyehköt Brittiläisen Inov-8:n kengät, kevään saapuessa nähdään onko Terraclaw:sta tai Race Ultrasta kotimaisen Sarva D'vil 2:n haastajaksi. Stay tuned.<br />
<br />
Millaisia kokemuksia sinulla on D'vileistä? Entä muista Sarvoista?<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-33381442787088513482017-01-14T13:33:00.000+02:002017-01-14T13:33:23.560+02:00Hyvien puolella pienyrittäjää tukemassaTein eilen päätöksen että TARVITSEN (isolla!) nastalliset juoksutossut. Omaan pedanttiin tapaani olin perehtynyt aiheeseen huolella ja listasta olikin mitä erilaisimmista syistä pudotettu monen suuren brandin malleja. Eräs pieni valmistaja oli kummitellut mielen syvissä sopukoissa jo hetken. Merkki oli kotimainen Sarva ja tiesin että sitä <a href="https://www.suunnistajankauppa.fi/kaupat.php?turku" target="_blank">myydään Suunnistajan Kaupassa Turussa</a>. Työpäivän tullessa päätökseen, hehkeä hyppy fillarin satulaan ja otsalamppu osoittamaan kohti Stålarminkatu 1:stä. Olin hieman myöhään liikenteessä, joten perisuomalaiseen tapaan aprikoin miten nihkeää palvelua oli perjantai-iltana odotettavissa miltei sulkemisaikaan. <div>
<br /></div>
<div>
Millaista palvelua kauppias tarjosikaan!<div>
<br /><div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLHXtEW9QhHX9FjUVFyWt288MNuErnj90mhJ1Pqs5oyZ8nxFjrJZXSz3hwFXTZaPtRdgWsQadXeAXGj3efNps8wp8Cqq6NUT5MiGsVIpGc6VZ4-LLl1QwzyYl7Hl8Yn4sGKpMt0s5saKNZ/s1600/Sarva_D%2527vil2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="261" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLHXtEW9QhHX9FjUVFyWt288MNuErnj90mhJ1Pqs5oyZ8nxFjrJZXSz3hwFXTZaPtRdgWsQadXeAXGj3efNps8wp8Cqq6NUT5MiGsVIpGc6VZ4-LLl1QwzyYl7Hl8Yn4sGKpMt0s5saKNZ/s400/Sarva_D%2527vil2.jpg" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olin firman ovella vähän ennen viittä. Ulkona oli säkkipimeää, märkää ja kuraista. Liikkeen valot loistivat kirkkaina ja ulko-ovi oli kutsuvasti seljuullaan. Väliovi auki, fillari kainalossa sisään könyten samanaikaisesti suureen ääneen huutaen: "Päivää vaan, vieläkö uskaltaa tulla sisään? Saako pyörän ottaa mukaan" (kuka sitä nyt lukkoa mukana kantaa)? Vastauksena reipas "tottakai, peremmälle vaan". Siitä käynnistyi vertaansa vailla oleva asiakaskokemus. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Liikkeessä oli toinenkin, nähdäkseni samoilla tarpeilla liikkuva asiakas. Ilmiömäisen sujuvasti kauppias multitaskasi molemmat kuluttajat kartoittaen tarpeet, tehden ehdotuksia ja oli lopulta tukemassa kenkävalintaa ostopäätöstä tehtäessä. Lopputulemana kaksi asiakasta - kaksi toteutunutta kauppaa. Väitän että itseni lisäksi myös tuo toinen asiakas lähti kotiin hyvillä mielen. Ei vain uuden hankinnan takia, vaan sen miten pienen liikkeen asiantuntija ilmiömäisesti hyödynsi omaa osaamistaan sekä asiakkaan että oman liiketoimintansa hyväksi. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jos nyt on käynyt niin ettet yhtään tiedä mistä yrityksestä puhun niin seuraa näitä yksinkertaisia ohjeita:<br />
<br />
<ul>
<li><a href="https://www.suunnistajankauppa.fi/kaupat.php?turku" target="_blank">Käy Suunnistajan Kaupan www-sivuilla tutustumassa</a> tuotteisiin ja tarjontaan</li>
<li>Laita kalenteriin merkintä ja mene poikkeamaan arkisin klo 10-17, la 09-13</li>
<li>Päivitä varusteesi ja hymyile tehtyäsi hyvän teon.</li>
</ul>
</div>
<div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgmpfcEi0lgC04E2w35Di-h62YxdvhOnbpwdQO75P6TQ_5gjYyIFZu4wAkvlRtbtY_wmlvVb0ZjqzizOY-Pbp0v3bV-xe66b96PO5y9X0JrIpYINOd3P2O3Q_0dGqfnhBVx-Abx94lan_V/s1600/_Sarva_D%2527vil2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgmpfcEi0lgC04E2w35Di-h62YxdvhOnbpwdQO75P6TQ_5gjYyIFZu4wAkvlRtbtY_wmlvVb0ZjqzizOY-Pbp0v3bV-xe66b96PO5y9X0JrIpYINOd3P2O3Q_0dGqfnhBVx-Abx94lan_V/s400/_Sarva_D%2527vil2.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Ottakaa, menkää ja ostakaa! Pienen kivijalkakaupan on mahdotonta kilpailla jättejä vastaan hinnoittelulla - joskin Suunnistajan kaupan hinnatkin ovat kohdillaan. Lähtökohtaisesti pienen liikkeen menestystä ohjaa PPP --> Pitää Pärjätä Palvelulla ja sen ainakin kyseinen kauppias hanskasi. Olen poikennut liikkeessä nyt kahdesti. Molemmilla kerroilla lähdin tyytyväisenä ulos ostokset mukanani. Riski on suuri että pysyn firman asiakkaana myös tulevaisuudessa.<br />
<br />
Ja vielä selvennyksenä jos en tohkeissani kyennyt jäsentelemään ajatuksiani: Tämän kirjoituksen punaisena lankana ei ole mainostaa tiettyjä juoksukenkiä, vaan paikallista kivijalkaliikettä. Jokainen meistä haluaa että nämä yritykset pysyvät katukuvassa. Se vaatii sen että kassakone laulaa myös pienemmällä markkinointibudjetilla mukana olevilla erikoisliikkeillä. Ei toki unohdeta sitä että onhan myös <a href="http://www.vjsport.fi/fi/sarva-nastakengat/" target="_blank">Sarva kotimainen valmistaja.</a><br />
<br />
Nyt lopetan ylistyspuheen, laitan D'vil 2:t jalkaan ja suuntaan metsään. Hyviä juoksuja itse kullekin!<br />
<br />
Täältä tähän. </div>
</div>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-1136322412125861262017-01-06T21:57:00.000+02:002019-10-13T18:32:56.765+03:00FlowLoppiaispäivä paketissa. Uusien työjuttujen opiskelua, Grand Touria, epäonnistunutta lounasta.<br />
<br />
Aurinko paistaa, pakkanen hellittää. Päiväunet.<br />
<br />
Herään virkistyneenä. Viime viikolla juostut 60 kilometriä veivät suurimman poltteen. Päätin kuitenkin lähteä koittamaan miltä talvinen asfaltti maistuu. Vuosien saatossa urheiluvaatteisiin upotetut sadat ja tuhannet eurot maksavat hiljalleen itseään takaisin. Sää kuin sää, laji kuin laji, aina löytyy oikea määrä.<br />
<br />
Pari geelipussia taskuun. Vanha iPhone koteloon, ilman SIM-korttia tietenkin. 1600 biisiä riittää, selviän pari tuntia ilman viestejä. Pinkit kompressiosukat, tossut, kuulokkeet, pipo ja tunput. Ulos ovesta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSRLoBm-Wa6gZNGAxWthHA323tCasU7diWv6UZH05ialFfwc-AUMViKSikeAc7ZcS-KZY5nE0vUBnFc1lytor7zLJgdSfudqQviz7H5zGBCtAemI4bzqsG-B-QzZm6kKjf1-F2YLQhhnsj/s1600/vesi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSRLoBm-Wa6gZNGAxWthHA323tCasU7diWv6UZH05ialFfwc-AUMViKSikeAc7ZcS-KZY5nE0vUBnFc1lytor7zLJgdSfudqQviz7H5zGBCtAemI4bzqsG-B-QzZm6kKjf1-F2YLQhhnsj/s640/vesi.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Kadulla tervehtii kirpeä talvi. Juoksen myötävirtaan pitkin jokirantaa. Yhdet kiirehtivät kotiinsa, toiset laivalle. Turku Energian piipun lukujono tervehtii kulkijoita. Minulla ei ole kiire minnekään. Jalat ovat kevyet.<br />
<br />
Ruissalossa vilkutan vastaan tulevalle laivalle. Jälleen kerran huomaan haikailevani kesää ja mennyttä. Kuulokkeista kajahtaa George Michaelin Fast Love. Onko siitä muunlaista? Matka jatkuu pisin Rantapromenadia. Pakkasta alle kymmenen astetta,<br />
<br />
Mittarissa kymmenen kilometriä, juoksen Kansanpuiston vierestä pimeää tietä. Synkkä aarniometsä, not another soul in sight. Puhelin arpoo soittalistalta Iron Maidenin Fear of the Darkin. Osuva valinta. Tällä kertaa en pelkää.<br />
<br />
Saavun lenkin päätepisteeseen, on aika suunnata kohti kotia. Loiva alamäki, Sheryl Crow ja pari pykälää tuoreempi Linkin Park siivittävät askellusta myötämäkeen. Levitän kädet, melkein lennän - hymyilen. Ääneen. Mieli kevenee, askel kevenee, syke laskee, vauhti karkaa, en välitä.<br />
<br />
Ruissalon sillan jälkeen sataman kulmilla bongaan ketun joka ystävällisesti liittyy seuraan. Hölköttelemme hetken rinnakkain. Pendulumin sulosoinnut eivät lenkkiseuraa miellytä, repolainen tuhahtaa, kiihdyttää ja jatkaa matkaa. Mitä lie intervalleja ollut juoksemassa.<br />
<br />
Hetkessä tunnelma muuttuu. Apulanta - Tuhka ja Veri. Pääsi yllättämään. Kuivaan silmäkulman. Kukaan ei näe - pimeys armahtaa.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Haistanko tuhkan ilmassa</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Kyyneleet kasvoilla</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Jalkapohjat nastoilla</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Uhripaikalla</i></div>
<br />
Kaupungin valot lähestyvät. Postikeskuksen jälkeen maailman kirkkaimpaan valomainokseen lävähtää Mikon, Annin, Tiinan ja Anun kasvot. Vihreä sammakkomainos vie ajatuksen muualle. Saatoin jopa nauraa järkytystäni. Taas ääneen.<br />
<br />
Jokiranta. Koti lähenee. Jouluinen Teatterisilta ihastuttaa jokaista kulkijaa. Perheitä, lapsia, aikuisia, pariskuntia. Enää kilometri kotiin. Haikea olo. 21 kilometriä takana, askel on edelleen kevyt.<br />
<br />
Vain juoksija voi ymmärtää. Flow.<br />
Itken. Nauran.<br />
<br />
#livemoreUnknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-58438634491169505682016-12-31T15:57:00.001+02:002016-12-31T16:39:27.290+02:00Tapaninpäivän taaperrus. Taas siellä suolla.Joulu oli tuloillaan, joulu oli ja joulu meni. Oli jälleen aika taaperruksen. Kuluvan vuoden viimeisen kuukauden 26. päivä on perinteisesti (kerran aiemmin) suoritettu noin kolmenkymmenen kilometrin mittainen Vajosuon vaellus Kuhankuonolla. Kyseinen kuono sijaitsee osapuilleen 35 kilometrin päässä Turusta pohjoiseen. Monipuolisesta reitistöstä löytyy jokaiselle jotakin, itse kunkin sukuun ja säätyyn katsomatta. Vuoden 2015 taaperruksesta voit lukea lisää <a href="http://jkorelin.blogspot.fi/2015/12/tapaninpaivan-taaperrus.html" target="_blank">täältä</a>.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqeDHYzVxAlZ9DgUP4eyWcRAC5zCYNfHZWjB3RIGQx8sM5j1LzM3RdXW-zCJD6KJP6pwNKMC3Eg06HlK1EifWX-QOcjLWkW7Ay_5DqfgQcwhyphenhyphenF-fvyJ_PXzrT85lV58qF3bYKri7pfRnYm/s1600/Savoja%25CC%2588rvi_mahtikuva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqeDHYzVxAlZ9DgUP4eyWcRAC5zCYNfHZWjB3RIGQx8sM5j1LzM3RdXW-zCJD6KJP6pwNKMC3Eg06HlK1EifWX-QOcjLWkW7Ay_5DqfgQcwhyphenhyphenF-fvyJ_PXzrT85lV58qF3bYKri7pfRnYm/s640/Savoja%25CC%2588rvi_mahtikuva.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Upean päivän viimeiset valonsäteet.<br />
Photo: Emmi</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Juoksua edeltävä päivä sujui itselleni tyypilliseen tapaan: Söin, enkä tehnyt mitään muuta. Mitä nyt iltasella pakkasin seuraavan päivän tavaroita valmiiksi. Ja onneksi pakkasin.<br />
<br />
Startti olis sovittu maanantaiaamuun klo 09.00. Heräsin siihen kun puhelin soi 09.05. Perkele! Puhelimen vieressä padi vilkkui iloisesti herätyksen merkiksi. Oli ilmeisesti vilkkunut jo puolitoista tuntia, ilman ääntä. Tietty. Tuhannet anteeksipyynnöt puhelimeen, hammarharja suuhun, pala suklaata käteen, juoksuvaatteet päälle, kamat kassiin ja menoksi. Ihan maailmanennätystä en tehnyt välillä herätys-tossut jalassa, mutta keskimääräistä reipasta maakunnallista tasoa kuitenkin.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcGZ97H4g5XI5JtdViUuGC50UTtGA9X9u-PmWjKORYT-x2MWtoPyIG0dxkEg2YTPYMZb2TfOOHVVp8XweWcrQzX_8PyAEmRGf7t_T2d8k0LVRvgcT-qnH2q_upEFy2KsgPgI15Nc7dDAf5/s1600/Jari_Autossa.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcGZ97H4g5XI5JtdViUuGC50UTtGA9X9u-PmWjKORYT-x2MWtoPyIG0dxkEg2YTPYMZb2TfOOHVVp8XweWcrQzX_8PyAEmRGf7t_T2d8k0LVRvgcT-qnH2q_upEFy2KsgPgI15Nc7dDAf5/s400/Jari_Autossa.JPG" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Happy camper</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Muut retkikuntalaiset istuskelivat autossa ihmeen rauhallisina. Kevyen - ansaitun - pilkanteon siivittämänä auton nokka kohti määränpäätä ja eikun menoksi. Kiitos ja anteeksi vielä kerran myös tätä kautta. :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgympxLoQKkNLyROCuRyagXvI9lE6s4_DrAb47mm1LyXONrP75FGG8-wkybcQZWHVv8xRIu4WCpB42X3GS7CKSFCFSEyms0LJwP677Ul-LnSQWTOek-e6YIwyqnzpiAfDjwdMe6zPeKZ3xS/s1600/sorrytypewriter.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgympxLoQKkNLyROCuRyagXvI9lE6s4_DrAb47mm1LyXONrP75FGG8-wkybcQZWHVv8xRIu4WCpB42X3GS7CKSFCFSEyms0LJwP677Ul-LnSQWTOek-e6YIwyqnzpiAfDjwdMe6zPeKZ3xS/s1600/sorrytypewriter.png" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
Automatkalla kuulin että tällä kertaa reitti oli tarkoitus kiertää myötäpäivään, joka on kaiketi normaalista poikkeava tapa. Tai ainakin aiemmilla kerroilla olemme pyrkineet paikallistamaan tuon myyttisen vaelluksen reitin vastapäivään. No, kertaakaan ei olla osuttu täsmälleen oikealle polulle, eli rohkeasti vaan uutta kiertosuuntaa testaamaan. Mukana oli koko autokunnallinen kokemattomia eränkävijöitä. What could possibly go wrong?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibNprlcWLTrcoBcsP2BfJQG7HjV3Baz86d73FB2w7u4_Fk59Emf7qw6uUD4sqwDelYUSr_G7n1SpnnwNVoWRMHtrN5lWTIFJlyWYpwqv5r6GrPUUvh_nJ1e-OxrFLTDhH6QnhyktVcoPFF/s1600/Pitkokset.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibNprlcWLTrcoBcsP2BfJQG7HjV3Baz86d73FB2w7u4_Fk59Emf7qw6uUD4sqwDelYUSr_G7n1SpnnwNVoWRMHtrN5lWTIFJlyWYpwqv5r6GrPUUvh_nJ1e-OxrFLTDhH6QnhyktVcoPFF/s320/Pitkokset.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Perillä auto parkkiin. Vessat, pissat, buffit ja banaanit. Eikun menoksi, baana oli auki.<br />
<br />
Oma metsäkelpoisen tossuvalikoiman rajoitteisuudesta johtuen olin liikenteessä Salomonin Sense Ultra nappulakengillä, niillä samaisilla jotka oli vuotta aiemmin todettu toimiviksi. Ainoana nastattomana juoksijana kontolleni jäi vauhdinsurmaajan rooli. Suomeksi tuo homma tarkoittaa sitä että etenin letkan kärjessä sellaista vauhtia etten kaatunut suohon turvalleni - pun intended. Muut puuskuttivat niskaan, mutten päästänyt ohitse.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_RFWYjKJWEQl9yv1iIM0P62steJdnDeZEbT-qXMCAzAAFeAO6qAOONjSRBEC5W-rEjQ7eP2M9NddUlUz-P30DZYilPLNz6W-ikKXO8KPMUJxEBB0VX__shpvuRPXJPBCrcVKV3oT4wgw6/s1600/Hevoinen.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_RFWYjKJWEQl9yv1iIM0P62steJdnDeZEbT-qXMCAzAAFeAO6qAOONjSRBEC5W-rEjQ7eP2M9NddUlUz-P30DZYilPLNz6W-ikKXO8KPMUJxEBB0VX__shpvuRPXJPBCrcVKV3oT4wgw6/s400/Hevoinen.JPG" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Matkalla pelailtiin piiloleikkejä. Kyseinen <br />
humma on ehkä huonoin piiloutuja evö.</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<br />
Tuomas oli ensimmäistä kertaa Vajosuon kierroksella, joten hänen annettiin nauttia matkasta turistin ominaisuudessa. Aiempien kertojen harharetkistä oli ammennettu kaikki mahdollinen oppi ja uusien harhailujen välttämiseksi matkassa mukana ollut Emmi oli akkreditoitu vapaaehtoiseksi kartanlukijaksi kompassin ja reittikartan kera. Kaikkien onneksi myös navigaattori Miina oli matkassa turvaamassa karavaanin matkaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3nenFMkwj2J5lulmtqdws6oKxj6COMyh51TQMrk9DOUN2Pwbw_9nbsSnvbvCAFX9qIFoCIgxAJLH27bUShiXVGpt4IXaZAJFQ7l-gZ-pe1gHkr7gLKELNsEKtYvwgyUZ3ZvmNRCH-_vIt/s1600/Kuhankuono01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3nenFMkwj2J5lulmtqdws6oKxj6COMyh51TQMrk9DOUN2Pwbw_9nbsSnvbvCAFX9qIFoCIgxAJLH27bUShiXVGpt4IXaZAJFQ7l-gZ-pe1gHkr7gLKELNsEKtYvwgyUZ3ZvmNRCH-_vIt/s400/Kuhankuono01.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Jostain syystä Tuomas taisi kantaa kompassia mukanaan pääosan ajasta. Ja karttaa. Ei sillä mitään virkaa ollut. Kompassilla. Tai no, vempeleen kulmaa käytettiin kartan pointerina dialogin kuuluessa:<br />
<br />
-"Ollaanko me tossa?"<br />
<br />
-"Ei, sulla on kartta väärin päin."<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsUCntg9472JjjO8F7OrR1ejogqD91xsIUXM8Aa_b7QzYgZE2bJUyvcIr_bVPaQX73ITq42_dwfDPDH5Zsir9lFDpronF8KrnoPXRp2Q7lLVTSaMezCJFJ7Q1-N85Qq4UslXvF2tY3Tukl/s1600/Kartta_Kuhankuono.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsUCntg9472JjjO8F7OrR1ejogqD91xsIUXM8Aa_b7QzYgZE2bJUyvcIr_bVPaQX73ITq42_dwfDPDH5Zsir9lFDpronF8KrnoPXRp2Q7lLVTSaMezCJFJ7Q1-N85Qq4UslXvF2tY3Tukl/s400/Kartta_Kuhankuono.JPG" width="298" /></a></div>
<br />
<br />
En ihan tarkkaan muista montako kertaa Vajosuon vaellusta ollaan yritetty jäljittää, mutta sen muistan että kertaakaan ei olla reitillä pysytty. Tämä kerta poikkesi aiemmasta kahdella tavalla:<br />
1) Aiemmin mainitun mukaisesti reitti kierrettiin myötäpäivään. Tämä oli tervetullut muutos vakiintuneeseen "viralliseen" suuntaan ja<br />
2) Maailman ärsyttävin ja pisin (muutaman kilometrin mittainen) Saksalantie saatiin vältettyä. Jos ei oltu oikealla polulla, niin jollakin polulla sentäns. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFmK3Y_-EZBi5jeJRbgTDY_n5DTue2Y8QYWeMymxCGKWYpizUhWNt2WOTW8rS-jJbZyp9xhWO0wgz8fP8P0gtIZxIN7fX-B0EZyfQvmhUCzqj6GZmQApnMcwrwPruqe6_vSYjjb9F40SXN/s1600/Pukkipalo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="352" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFmK3Y_-EZBi5jeJRbgTDY_n5DTue2Y8QYWeMymxCGKWYpizUhWNt2WOTW8rS-jJbZyp9xhWO0wgz8fP8P0gtIZxIN7fX-B0EZyfQvmhUCzqj6GZmQApnMcwrwPruqe6_vSYjjb9F40SXN/s400/Pukkipalo.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pukkipalon harhalaukaus</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Aiemmin tämän vuoden kierroksella sattui yksi lyhyt pummi, mutta todellinen harmituksen aiheuttaja oli (myötäpäivään kierrettäessä) loppuvaiheilla eteen sattuva Pukkipalon reitti. Yllä oleva keltainen viiva indikoi juostua reittiä, kun taas tummempi kiemura merkkaa virallista reittiä. Nyt kun on tiedossa missä mentiin vikaan, viimeistään ensi jouluna viimeinenkin este tulee nujerrettua. Luottamus kykyihin on kova. Kovempi kuin allekirjoittaneen kyky lukea karttaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivdeza3Jo9J29zNGJk6hyphenhyphenyDI5lObMnCaEJs98f6APgy_d4uF7uVdCrioaMUlm4BHAz3zlQpQPuWQHCW3FVJpd-4fx_XHLz1spc5VKUY3CtDinRF2GSpVL0VfDcch6FINlplq7RH0vUg9Ti/s1600/Vajosuo_Kuhankuono_tapaninpaiva.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivdeza3Jo9J29zNGJk6hyphenhyphenyDI5lObMnCaEJs98f6APgy_d4uF7uVdCrioaMUlm4BHAz3zlQpQPuWQHCW3FVJpd-4fx_XHLz1spc5VKUY3CtDinRF2GSpVL0VfDcch6FINlplq7RH0vUg9Ti/s640/Vajosuo_Kuhankuono_tapaninpaiva.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
Äkäisestä startista johtuen aamiainen jäi vähille, joten lenkin alussa mieltä koversi epäilys oman energian riittävyydestä. Herkullinen ja ravitseva suklaa kuitenkin mahdollisti yllättävän kevyen askelluksen. Muina eväinä yksi banaani, Maximin 100 g:n geelipussi, riisisuklaata, lakritsia ja litra vettä. Siitä oli onnen eväät tehty. Unohtamatta tietenkään metsänkävijän asennetta, lauman hyvää henkeä, hersyvää naurua ja vuodenaikaan nähden taivaallista valoilmiötä.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJMkKaBoa7ygO-cmryqlDOlnMyFIy-jjIzkg90UAoIKt-Q9VYacZkkDgDbLj3N_PjULGbVbk2zfoPVIPamPSRMjvaPB_Tw_vBqbx2JdpVFg3tvmsn5NZiJPce88bp3fPfO3NXHWUjrZyf6/s1600/Pitkia%25CC%2588_ja_hoikkia_Kuhankuono_suo.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJMkKaBoa7ygO-cmryqlDOlnMyFIy-jjIzkg90UAoIKt-Q9VYacZkkDgDbLj3N_PjULGbVbk2zfoPVIPamPSRMjvaPB_Tw_vBqbx2JdpVFg3tvmsn5NZiJPce88bp3fPfO3NXHWUjrZyf6/s640/Pitkia%25CC%2588_ja_hoikkia_Kuhankuono_suo.JPG" width="478" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"We come in peace"</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Dataa:<br />
Sykemittari kävi 4:25 h<br />
Keskisyke 135<br />
Matka 30 km<br />
Suunto arveli energiaa käytetyn 1900 kcal<br />
Koko matkaan (autolta autolle) meni aikaa 4:50 h<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOd-RLXA1diasgHYdfWg-gnKRvH-4iSd5zGVj0l-p9u3BKNpsYM4Yu9XGknzsGOVBk2vL0OdPD9mCKZ-aQxhchpnL_hHwQhDt1EnuE4KxTQl3i2C8S16q-SOk153Lo86w8FfYQh8eTUfdz/s1600/Korelin.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOd-RLXA1diasgHYdfWg-gnKRvH-4iSd5zGVj0l-p9u3BKNpsYM4Yu9XGknzsGOVBk2vL0OdPD9mCKZ-aQxhchpnL_hHwQhDt1EnuE4KxTQl3i2C8S16q-SOk153Lo86w8FfYQh8eTUfdz/s400/Korelin.JPG" width="300" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Jälleen kerran Kuhankuonon sääjumalat osoittivat omaavansa kieron huumorintajun: Lenkin alussa avosuolla hölkötellessä paistoi aurinko, synkässä metsässä oli pimeää ja, no, synkkää. Kun taas lenkuran lopussa aurinko paistoi - samanaikaisen lumisateen helliessä autokuntaa, kuin myös muita Kuhikselle päätyneitä kulkijoita. Tämän vuoden retkestä voisi tehdä kuvakirjan, päätettiin kuitenkin vaan juosta. Alla muutamia kennoon tarttuneita räpsyjä satunnaisessa järjestyksessä. Kuvat: Koko mukana ollut nelikko<br />
<br />
Disclaimer: Osaa tapahtumista on saatettu kärjistää draaman vaikutelman lisäämiseksi. Ja hyvä että juostiin kerran harhaan, tilatut 30 kilometriä tuli omaan mittariin juuri autolle saavuttaessa.<br />
<br />
Täältä tähän.<br />
#livemore<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_Hm0qPsjrdOSWzc1M9doX-iDppIVb3-wpHcOmDVcg_SLS49JjyppahM4CfHrViiEGKBLNSpto6qcBQa9YSYtjgtIP4yRyvWn7J4MFGyjsQdcVEojCMljwBelQKlbVjjKgE3FnGSdRErPm/s1600/WP_20161226_11_22_38_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="396" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_Hm0qPsjrdOSWzc1M9doX-iDppIVb3-wpHcOmDVcg_SLS49JjyppahM4CfHrViiEGKBLNSpto6qcBQa9YSYtjgtIP4yRyvWn7J4MFGyjsQdcVEojCMljwBelQKlbVjjKgE3FnGSdRErPm/s640/WP_20161226_11_22_38_Pro.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEp6wXFxfLHSQ7qg0fxo8xO_yaGYB_BFkVCbpEPO0vUMRAoTJuWBIfStvBZy0nGWgoZYbwZNSzt8Okebg3a27JlkNpm11GSESLILy-CkXtlCJin8iufwnAr1UG_X0Gmtdv1RKSbM5pRWxJ/s1600/Charging_Miina_Savoja%25CC%2588rvi.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEp6wXFxfLHSQ7qg0fxo8xO_yaGYB_BFkVCbpEPO0vUMRAoTJuWBIfStvBZy0nGWgoZYbwZNSzt8Okebg3a27JlkNpm11GSESLILy-CkXtlCJin8iufwnAr1UG_X0Gmtdv1RKSbM5pRWxJ/s640/Charging_Miina_Savoja%25CC%2588rvi.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYI-c-HGRzrw1xEDOuaWlD2w4cw5HSpgs8mAic-QuBGb7B1vru0zzmbW481981kywRj_rqXWW9GZkqxTPXyiIQRMtEOXqk8b2ku_4ev_99CJbhJLQQEu4eUBWxUzvjVDL-wloyiOJWKRFr/s1600/Ja%25CC%2588a%25CC%2588_Savoja%25CC%2588rvi_Aurinko.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYI-c-HGRzrw1xEDOuaWlD2w4cw5HSpgs8mAic-QuBGb7B1vru0zzmbW481981kywRj_rqXWW9GZkqxTPXyiIQRMtEOXqk8b2ku_4ev_99CJbhJLQQEu4eUBWxUzvjVDL-wloyiOJWKRFr/s640/Ja%25CC%2588a%25CC%2588_Savoja%25CC%2588rvi_Aurinko.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhD2JFtb4LGkDVNlN9NBlXUrMY3VMK7Kqoh_CNZYmdzKo7d_FsxPOv5W3idJ_06sRHbJ_ExoDxx-gnYsV3sXwBQacU3o1lWUaGOfJ9RTISIz-PC64xPDq8ND1K9xqMSuH1kcKX5acNIfYC-/s1600/Pitkokset_Kuhankuono_Vajosuo.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhD2JFtb4LGkDVNlN9NBlXUrMY3VMK7Kqoh_CNZYmdzKo7d_FsxPOv5W3idJ_06sRHbJ_ExoDxx-gnYsV3sXwBQacU3o1lWUaGOfJ9RTISIz-PC64xPDq8ND1K9xqMSuH1kcKX5acNIfYC-/s640/Pitkokset_Kuhankuono_Vajosuo.JPG" width="556" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHmaPvaYgaHF2DH_sBbhv7aphGyU9-jfk-SonYmy4cfmPUYn1KBxWDXXah4dDFSD5oJw2toWmyrl7VilQfFkfBAcRRsx1zRswHd8pJoKs49557zmLr7BUJLk3G4qrx8ee3qq2TMKjXsIZQ/s1600/Savoja%25CC%2588rvi_Kuhankuono02.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHmaPvaYgaHF2DH_sBbhv7aphGyU9-jfk-SonYmy4cfmPUYn1KBxWDXXah4dDFSD5oJw2toWmyrl7VilQfFkfBAcRRsx1zRswHd8pJoKs49557zmLr7BUJLk3G4qrx8ee3qq2TMKjXsIZQ/s640/Savoja%25CC%2588rvi_Kuhankuono02.JPG" width="478" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFPqlEspNNMNPasmek-PLD8UZfR7K3vBilHArRUVgAmUMkGeeq7-2E_px7xM0Ir-W__IqCA0emA2CBGUyymhL0XPehBv4zn1V2PQfKWGthGTIt30wXG_n8UJroDz5RmANGhSjlsN9ME7Z0/s1600/Savoja%25CC%2588rvi_Kuhankuono03.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFPqlEspNNMNPasmek-PLD8UZfR7K3vBilHArRUVgAmUMkGeeq7-2E_px7xM0Ir-W__IqCA0emA2CBGUyymhL0XPehBv4zn1V2PQfKWGthGTIt30wXG_n8UJroDz5RmANGhSjlsN9ME7Z0/s640/Savoja%25CC%2588rvi_Kuhankuono03.JPG" width="546" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgj3SFEoz9xhSM9jOdEI8tgMhEFxx_mzzdiS-bwlMii38Xb6GYC8WjjexseDJOYpxnX69e_x-2UlyWtguGIyVISzsmK3pUCPY60B1DGAdtajY3lIgZZUgk4Hqu6SSF1zW9XbHWEyak7zM2r/s1600/Savoja%25CC%2588rvi_Kuhankuono.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgj3SFEoz9xhSM9jOdEI8tgMhEFxx_mzzdiS-bwlMii38Xb6GYC8WjjexseDJOYpxnX69e_x-2UlyWtguGIyVISzsmK3pUCPY60B1DGAdtajY3lIgZZUgk4Hqu6SSF1zW9XbHWEyak7zM2r/s640/Savoja%25CC%2588rvi_Kuhankuono.JPG" width="576" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUiI-lELtjV06dDWB_7BQoJwSL_kYALv0M7Wo7kvLA_OIvKBsWT2wlEyNQzs_nYndP8On1DGXQ6AyrxT-CW9xVSJ0xiNNXe70HN74q2oqjlLP0JBs9fh2Shx3FSuibLr5Kms8snPwaR_da/s1600/Savoja%25CC%2588rvi_Kuhankuono_Sunset_auringonlasku.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUiI-lELtjV06dDWB_7BQoJwSL_kYALv0M7Wo7kvLA_OIvKBsWT2wlEyNQzs_nYndP8On1DGXQ6AyrxT-CW9xVSJ0xiNNXe70HN74q2oqjlLP0JBs9fh2Shx3FSuibLr5Kms8snPwaR_da/s640/Savoja%25CC%2588rvi_Kuhankuono_Sunset_auringonlasku.JPG" width="480" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-32959110212095851652016-12-09T13:40:00.000+02:002016-12-09T13:40:01.867+02:00Juoksukoulun puolesta vai vastaanViime päivinä Facebookissa on näkynyt kirjoituksia juoksemisesta ja juoksukoulujen tarpeellisuudesta. On lausuttu toisistaan eriäviä ajatuksia, molemmat ääripäät terävästi edustettuna. Kullekin oma mielipiteensä suotakoon, näpyttelen tähän omani. Luonnollisesti kenenkään pyytämättä tai keneltäkään lupaa kysymättä. Blogiteksteille luonteenomaisesti, myös tämä raapustelma on yhden ihmisen omiin kokemuksiin perustuva näkemys vallitsevasta maailmankuvasta.<br />
<br />
<h3>
Kenelle juoksukoulu sopii</h3>
<div>
Yritykset jotka tarjoavat juoksukoulua palveluna väittävät, ymmärrettävistä syistä että juoksukoulu sopii kaikille. Vaikea sitä on lähteä kiistämään, täten päädyn samaan lopputulemaan: Juoksukoulu sopii kaikille ikään ja kuntoon katsomatta. Tärkeintä on liikkumisen halu. Monesti kuultu selitys: "Kyllähän minäkin muuten juoksisin, mutta kun nilkat/polvet/lonkat/selkä/pää/muut paikat ei kestä." Ihmiset ovat erilaisia, joten toki todellisia rajoitteita voi olla. Usein tilanne kuitenkin paranee kun asiansa osaava ohjaaja katsoo tekniikkaa ja ehdottaa muutoksia. Tähän sopii eräs omaa sydäntä lähellä oleva ulkomaankielinen lausahdus: Doing things right vs. doing right things. Keskittyminen oikeisiin asioihin tuo ison muutoksen myös juoksuun. Tehokkaaseen etenemiseen ei vaadita Mo Farahilta kopioitua tekniikkaa, joskaan ei siitä suoranaista haittaakaan ole. Pienillä asioilla on iso vaikutus kun suoritus vaatii kropalta voimaa ja liikkuvuutta. </div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxNo9-JOOw7MWC7t9RmE4I9CHLEX6cYcjEk3iEjiq3gwlAkJyaW47bx6QfKsaFL3Xh5GQIBfxQBqmVF2DtTsirn7jNQraJgnh5AJf1rNWVJ92A6Em4BGwE3LRDzcxANgm1rxbNtrQ_NT_c/s1600/MoFarah.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxNo9-JOOw7MWC7t9RmE4I9CHLEX6cYcjEk3iEjiq3gwlAkJyaW47bx6QfKsaFL3Xh5GQIBfxQBqmVF2DtTsirn7jNQraJgnh5AJf1rNWVJ92A6Em4BGwE3LRDzcxANgm1rxbNtrQ_NT_c/s640/MoFarah.png" width="444" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mo Farahin juoksuasento - kannattaa kopioida</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
Ja pienen syrjähypyn kautta takaisin juoksukouluun ja sen tarpeellisuuteen. Oman kokemuksen perusteella voin suositella juoksukoulua vasta-alkajista edistyneempään juoksijaan. Huolimatta "juoksukoulu" nimestä, monelle kyseessä on lauma lajia rakastavia samantasoisia harrastajia. Ryhmän mukanaan tuoma lisäboosti ja se viimeinen puristus auttaa edistymään. Tiettyyn rajaan asti one size fits all (ryhmässä kaikki treenaavat samalla ohjelmalla) lähestymistapa toimii, muttei kuitenkaan loputtomiin. Riittävän pitkälle edistynyt harrastaja tarvitsee omien heikkouksien, vahvuuksien ja tavoitteiden pohjalta räätälöidyn ohjelman. Jokaista treeniä ei voi, eikä pidä tehdä maksimaalisena.</div>
<div>
<br /></div>
<h3>
Kuka ei "tarvitse" juoksukoulua</h3>
<div>
Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä listaan kaksi ihmistyyppiä jotka mielestäni selviävät ilman ryhmäliikuntana toteutettavaa koulua. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Ensimmäisenä</b> mainitsen ihmisjoukon joka oikeastaan käynnisti tähän postaukseen johtaneet ajatukset. Nuo samaiset ihmiset lausuvat sinällään aukottoman perustelun: <i>Kaikki osaavat juosta, juoksukoulut ovat siis tarpeettomia. </i>Ihan vähän kärjistäen voidaan sanoa näiden(kin) ihmisten olevan oikeassa. Jos asiaan kuitenkin uhrataan edes pieni ajatuksen puolikas, mielen täyttää kasa reunaehtoja joiden toteutuessa väite on tosi. Sellaiset asiat kuten juoksutekniikka, harjoittelun monipuolisuus ja juoksuvammat ovat asioita joihin asiaan perehtymätön harrastaja helposti törmää. Ovat kuitenkin sellaisia asioita joita moni ei näe tervetulleena. Näiden välttämiseen juoksukoulusta saa varmasti apua.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Toinen</b> ryhmä jotka mielestäni selviävät ilman juoksukoulun tukea, ovat ihmiset joilla on riittävä kyvykkyys paneutua itsenäiseen harjoitteluun. Menestyksekkääseen omatoimiseen treenaamiseen vaaditaan useita asioita. Seuraavaa listaa tuskin kannattaa käyttää elämän ohjenuorana raamatullisen kivitaulun tapaan, vaan toivoisin että listan avulla lukija voisi löytää raamit joiden avulla kehitys voisi jatkua myös omillaan treenatessa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5j-SUHAtIDH66sraQRzE8f4kQtcMzuB81OSrwYOzb16OGFJx6NcZtB6qX-CMr863gtZIdUvRGrxi1hSav1MBtqoDVq39maanrOsszJDDtHKBlVhMGidPGsDq4cPcCuQaaD9Y2K67xxDpj/s1600/Leavitt.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="263" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5j-SUHAtIDH66sraQRzE8f4kQtcMzuB81OSrwYOzb16OGFJx6NcZtB6qX-CMr863gtZIdUvRGrxi1hSav1MBtqoDVq39maanrOsszJDDtHKBlVhMGidPGsDq4cPcCuQaaD9Y2K67xxDpj/s400/Leavitt.jpg" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<ul>
<li><b>Motivaatio</b>. Ehkäpä se tärkein asia kaikessa. Jos motivaatio on hukassa niin millään muulla ei ole merkitystä. Sisäinen motivaatio auttaa ihmistä eteenpäin, jolloin ilo tekemiseen tulee suoraan harjoittelusta. Ulkoinen motivaatio saa kannuksensa odottavasta palkkiosta. Oli syy liikkumiseen kumpi hyvänsä - tai molemmat yhdessä - ilman tekemisen paloa ei tule valmista.</li>
<li><b>Osaaminen. </b>Pohdi riittääkö kokonaisvaltainen ymmärryksesi itseohjautuvaan harjoitteluun. Ravinto, lepo, treeni, PK kausi ja kilpailut. Mieti mitä voit tehdä parantaaksesi tilannetta. </li>
<li><b>Ohjelma. </b>Jatkuva kehitys vaatii erilaisia harjoitteita. Intervalleja, peruskuntotreeniä, mäkivetoja, kevyitä päiviä ja säännöllisesti myös kovia harjoituksia, porrash*lvettejä, lihaskuntoa ja -huoltoa, liikkuvuuden parantamista. Interweb on täynnä maksuttomia ja maksullisia ohjelmia jotka tähtäävät erilaisiin tavoitteisiin. Googlaa, lue, ja vertaile mikä sopisi sinulle ja omiin tavoitteisiisi kaikkein parhaiten. Optimaalisessa tapauksessa ohjelma olisi tehty juuri sinulle. </li>
<li><b>Mittaaminen. </b>Harjoittelu ilman tulosten mittaamista on hyödytöntä. Satunnaisen lukijan mielestä lausunto saattaa olla raflaava, mutta se ei muuta väitettä epätodeksi. Kukaan ei jaksa loputtomiin lenkkeillä pelkästä ulkoilun ilosta. Asetettuihin tavoitteisiin pääseminen johtaa parantuneeseen motivaatioon, jonka avulla tavoitteellinen harjoittelu voi jatkua. Positiivinen kierre on valmis. Urheilullisten päämäärien asettaminen ei poikkea muusta elämästä. Tavoitteiden pitää olla mitattavia ja realistisia, itse tavoitteet voivat sitten olla mitä hyvänsä. Nopeammin, useammin, pidempään, kauemmaksi. You choose. </li>
</ul>
<div>
Muista myös juhlistaa tavoitteiden saavuttamista, vaikka niillä uusilla juoksutossuilla jotka parhaillaan ovat halvennuksessa.<br />
<br /></div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi36mpOTHqi0tyQ3MHC3-A6sYWHinfDbJd-i3sTlIGaQO71PQfKPP_x4nNlkCQZuzke5Fkp1c4h7RCoaevVXkRMWKTPKLOWkiF3025wZlhsIiebXBeMgJJq0i9uFmTUCGGzJOnvhIBQ9xc-/s1600/JariKorelinJuoksu.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="318" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi36mpOTHqi0tyQ3MHC3-A6sYWHinfDbJd-i3sTlIGaQO71PQfKPP_x4nNlkCQZuzke5Fkp1c4h7RCoaevVXkRMWKTPKLOWkiF3025wZlhsIiebXBeMgJJq0i9uFmTUCGGzJOnvhIBQ9xc-/s320/JariKorelinJuoksu.png" width="320" /></a></div>
<div style="font-size: 12.8px; text-align: center;">
Oma juoksuasento vuodelta 2015. Vahvasta kotiinpäin vetämisestä </div>
<div style="font-size: 12.8px; text-align: center;">
huolimatta <span style="font-size: 12.8px;">suosittelen Mo:n juoksuasennon kopiointia. </span><span style="font-size: 12.8px;">Kuva T Jansson</span></div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Itse juoksin turkulaisessa Vauhtisammakon juoksukoulussa ehkä kolmisen vuotta. Ohjatun treenauksen voimaannuttamana olen pyrähtänyt maratonin aikaan 3.25 ja Cooperin testissä aavistuksen yli 3000 metriä. Elämäni pisin juoksumatka on toistaiseksi 60 kilometriä. Päättyvän vuoden olen hölkötellyt omillani seuraten 3h maraton aikaan tähtävää ohjelmaa. Kolmen tunnin alitus ei päivän kunnolla ole realistinen tavoite, mutta arvelen loppukesästä olleeni ennätyskunnossa. Harmi että kelvottomasti suunniteltu kisakalenteri ei antanut tilaisuutta testata todellista kuntotasoa. Kulunut vuosi kuitenkin todisti itselle sen että omatoiminen harjoittelu toimii, eikä motivaatiosta ole puutetta.<br />
<br /></div>
<div>
Maailma on täynnä enemmän tai vähemmän latteita blogipostauksia jotka eivät anna yksiselitteistä vastausta mieltä kalvaviin murheisiin. Tässä yksi lisää. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Terveisiä sohvalta. Täältä tähän.</div>
<div>
</div>
<div>
#livemore</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-39841361503936088732016-11-08T20:21:00.000+02:002017-02-11T10:34:10.114+02:00Plantui Smart Garden yrttigeneraattoriViime jouluna pukilta saadulla Plantui 6 Smart Gardenilla on kasvatettu kaksi kierrosta yrttejä ja salaatteja. Lienee siis paikallaan summeerata kertyneet kokemukset. Ensimmäisen setin dramaattisista käänteistä voit lukea aiemmasta postauksestani (<a href="http://jkorelin.blogspot.com/2016/02/plantui-smart-garden-salaattia.html" target="_blank">linkki</a>).<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmPX2GOBJskXsEmDTXDRzFARi97MdWm_M3vwFhIYiCsbAHMmOzM6zwmeXFUL7U-PC6-f_f3d_uwM6Bw2OE8W3OB5PmqDGJB8l9g5iReRzR0r_IFaHqTT0mkKlUL8Tt1RqpecvrO050CB-6/s1600/Plantui_thai_basil.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmPX2GOBJskXsEmDTXDRzFARi97MdWm_M3vwFhIYiCsbAHMmOzM6zwmeXFUL7U-PC6-f_f3d_uwM6Bw2OE8W3OB5PmqDGJB8l9g5iReRzR0r_IFaHqTT0mkKlUL8Tt1RqpecvrO050CB-6/s640/Plantui_thai_basil.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kaupan basilika vs. Plantuissa kasvatettu lehti</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Vuoden toiselle kasvatuskierroksella laitoin smart gardeniin itämään thaibasilikaa ja rosmariinia. Basilikan kylvön suoritin oppikirjan mukaisesti: Plantuin kasvikapselista kansitarra pois ja kapselin asetus Smart Gardeniin sille kuuluvaan koloon. Juuri niin yksinkertaista kuin kaltaiseni patalaiska kuluttaja haluaa. Rosmariinin kohdalla tein poikkeuksen. Olin jostain saanut käsiini hyppysellisen vanhoja siemeniä, joten ripottelin niitä satunnaisen määrän aiemmalta kasvatuskierrokselta tyhjiksi jääneisiin kapseleihin. Kasvussa oli täten kolme thaibasilikaa Plantuin omissa kapseleissa ja kolme kapselia epämääräistä rosmariiniviritelmää. Presto! Vettä ja lannoitetta vesisäiliöön, valokansi paikalleen, pistotulppa seinään ja eikun idättämään.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgXqn-wRAGq2Zw9bDtWOphUGqwt0Ld3VymHbZAfBnMDbj1G1D1YdO6x28xTt7V5VLgBZ3XI_r1fF7pP-HX35amOGzff64joZKwPu3mBfbo_2ctmy4B5A2DI-bc7eYE4uawccJfPQ_nzMj6/s1600/Plantui_thai_basil.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgXqn-wRAGq2Zw9bDtWOphUGqwt0Ld3VymHbZAfBnMDbj1G1D1YdO6x28xTt7V5VLgBZ3XI_r1fF7pP-HX35amOGzff64joZKwPu3mBfbo_2ctmy4B5A2DI-bc7eYE4uawccJfPQ_nzMj6/s640/Plantui_thai_basil.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva otettu 8. marraskuuta.<br />
Puolen vuoden vesivilijelyn jälkeen basilika näyttää näin elinvoimaiselta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Idättämisen jälkeen, puskien kasvaessa isommaksi, Plantuihin lisätään korotuspaloja. Korotuspalat nostavat valokantta ylöspäin, joka taasen mahdollistaa sen että kasvit voivat kasvaa entistä suuremmiksi. Itselläni on kaksi korotuspalaa, jotka tuntuivat varsin riittävältä omaan käyttöön. Oletuksena on, että mitä enemmän korotuspaloja käytetään, sitä isommaksi puskat kasvavat ja sitä enemmän yrttejä riittää lautaselle. Mikäli muistan oikein, niin neljän korotuspalaa on valmistajan ilmoittama maksimimäärä. Omalla kohdalla ongelmaksi muodostui puskan kasvunopeus; aina kun olin muutaman päivän teillä tietymättömillä, kasvit täyttivät koko alustan niin ettei kämpän ulko-ovesta tahtonut mahtua sisään. Tuntui kuin Plantui olisi tiennyt hetkensä tulleen. Talkin' about smart garden, eh? Basilikan kasvatus toimii juuri niin hyvin kuin valmistaja antaa ymmärtää. Ja kun makukin oli kohdillaan, niin thaibasilika pääsee jatkoon.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5eAupIFOCOHXnlzbdUVGoCA3hzhSczeDZdMub9zLSCFV1UWssTmIVbjCoO3Vwc45kFHY_b6GIlszC4ryKllsfQK0LFVPfij5CEx1Zw0tEexrLOO1ZIy9hQfGQjHQvxQccNC9s00Py6nna/s1600/Rosmariini.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5eAupIFOCOHXnlzbdUVGoCA3hzhSczeDZdMub9zLSCFV1UWssTmIVbjCoO3Vwc45kFHY_b6GIlszC4ryKllsfQK0LFVPfij5CEx1Zw0tEexrLOO1ZIy9hQfGQjHQvxQccNC9s00Py6nna/s400/Rosmariini.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rosmariini. Kasvatin ite ja säästin</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Rosmariinin kasvatus ei ollut varsinainen jymymenestys. Yllä oleva kuva antaa osviittaa miten heikosti rosmariini jaksoi. Empirian perusteella rosmariini tarvitsee todella paljon valoa. Varjoon joutunut taimen ryhtyi välittömästi välttelemään kasvua, kannattaa siis pitää huolta että kasvit ovat keskenään samankokoisia. Toki siemenet olivat vanhoja ja olisin etukäteen voinut googlata rosmariinille myönteisiä kasvuolosuhteita, mutta tällä kertaa mentiin siitä ali mistä aita oli kumollaan. Jos jotain positiivista haetaan, niin tiedänpähän paremmin. Ja onpa Plantui jopa kehittänyt valaistukseen parannusta, siitä lisää alempana.<br />
<br />
Yhden hengen taloudessa kannattaa pohtia montako kapselia kutakin laatua kannattaa laittaa kasvamaan. Kuten mainittua, tällä hetkellä hakkuita odottaa kolme puskaa thaibasilikaa ja kaksi kitukasvuista rosmariinia. Yhden kuolleen rosmariinin taimen katkaisin ajat sitten. Basilika kasvaa edelleen vallan mainiosti. Positiivisen ongelman(?) muodostaa se että yrttien kasvunopeus yllätti satunnaisen kasvattajan, kyseisen lajikkeen hienostuneet nyanssit alkaa olla jo liian tuttuja. Tai siis, homma alkaa erehdyttävästi muistuttamaan kesäkurpitsan aiheuttamaa lapsuusajan traumaa. Tuolloin kotitalon pihassa kasvaneista zucchineista nautittiin äärimmäisen innovatiivisissa muodoissa. Raakana salaatissa, keitettynä, mehujäänä, höyrytettynä, pariloituna, grillattuna, mehuna, risottona, carpacciona ja ties millaisena variaationa. Saattaapi olla että osa edellä mainituista herkuista on omaa mielikuvituksen tuotetta, mutta saahan siitä osviittaa millaisen järkytys tuo kolmenkymmenen vuoden takainen kesä oli. Hiljalleen helpottaa, terkkuja vaan äidille. <3<br />
<br />
<br />
<h4>
Plantui Growth Light Height Block</h4>
<div>
Pari päivää sitten bongasin Plantuin tuotekehitysosaston uusimman innovaation: <a href="http://plantui.com/fi/product/plantui-growth-light-height-block/" target="_blank">Growth Light Height Block</a> nimisen, kasveille entistä enemmän valoa tarjoavan korotuspalan. Lisävalo asetetaan normaalin korotuspalan tilalle, jolloin kasvin saa valoa myös sivulta. Mokkula on yhteensopiva Plantui 6 mallin kanssa. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG4qSTD8vRwmbHQ2oVTfeLuNTSZTnHZS9z1LcXAFWkicy6twFyfr_89DooH-UvEOO7LsqqVWMf8q58JiRW_1zCwvk9jtH6c1kX5qvBkr86LQoWbx3QenVAU6imFbwXKr2bbbNGGDwPmBQY/s1600/Plantui_height_block.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG4qSTD8vRwmbHQ2oVTfeLuNTSZTnHZS9z1LcXAFWkicy6twFyfr_89DooH-UvEOO7LsqqVWMf8q58JiRW_1zCwvk9jtH6c1kX5qvBkr86LQoWbx3QenVAU6imFbwXKr2bbbNGGDwPmBQY/s400/Plantui_height_block.png" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Light height block sopii ainakin niille joiden käyttöön Plantui 6:n valokannen 18 lediä ei riitä. Valmistajan mukaan lisävalosta hyötyvät ainakin tomaatin ja chilin kasvattajat. Koitan saada korotusvalopalan jostain käsiini ja empirian pohjalta myöhemmin raportoida lisävalon vaikutusta kasvuun. Viimeisen tiedon mukaan tuotteen toimitukset alkavat Plantuin verkkokaupasta 11. päivä marraskuuta. </div>
<div>
<br />
<h4>
Summa summarum</h4>
Yritin kaivaa tietoa ajankohdasta jolloin laitoin kasvit itämään. Kalenteria piti plarata taaksepäin kuukausitolkulla, itse asiassa aina huhtikuun alkuun asti. En tiedä kauanko kasvien oletetaan pysyvän elinvoimaisina, mutta ainakin tuo basilika edelleen tunkee uutta isoa lehteä nopeammin kuin ehdin sitä kuluttamaan. Plantuin sivuille thaibasilikan kohdalle surfatessa saa käsityksen että sadonkorjuuaika (saattaisi) olla 70 päivää. Siihen nähden tuo seitsemän kuukauden omavaraisuus kolmella kapselilla on kiitettävä suoritus.<br />
<br />
Seuraavaksi aion järjestää avohakkuut ja leikata kasvit matalaksi. Itse smart garden ansaitsee lyhyen lepo- ja pesutauon, jonka jälkeen lähden pohtimaan tulevien kuukausien yrttitarpeita.<br />
<br />
Täältä tähän.<br />
<br />
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com0Turku, Finland60.4518126 22.26663029999997460.201082099999994 21.621183299999974 60.7025431 22.912077299999975tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-362646530540614552016-11-06T19:34:00.000+02:002016-11-06T19:36:40.450+02:00Omenasta androidiin/allikkoon<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Myönnän olevani uskollinen Apple fani. Omalla kohdallani ensimmäinen omenafirman tuote oli vuonna 2009 hankittu Mac Mini pöytäkone. Samainen kone on ollut päivittäisessä käytössä ja sillä samalla koneella näpyttelen myös tätä blogipostausta. Kukaan ei kiellä etteikö Apple tuotteiden uushankintahinta olisi korkea, mutta käyttökokemus yhdistettynä vuosien käyttöikään on hankintatilanteessa kallistanut vaakakupin omppufirman tuotteiden puoleen. Vuosien saatossa on kotiovesta kannettu sisään kaikenlaista Apple logolla varustettua hyödykettä, vielä ei ole kaduttanut. </div>
<br />
Sitten itse asiaan eli puhelimeen ja sen vaihtamiseen. Lokakuun 14. päivä vuonna 2011 julkaistu Applen iPhone 4s on toiminut luotettavana työjuhtana viiden vuoden ajan. Puolen vuosikymmenen käyttöikä mille hyvänsä elektroniikkalaitteelle lienee kiitettävää lähestyvä suoritus, mutta toisaalta, olen nykyisen televisioni ostanut Suomen markoilla. :) Ai niin, se puhelin... 32 gigan muisti on ollut riittävä parin tuhannen biisin musiikkikirjastolle, matkassa on myös kulkenut tusinoittain hyödyllisiä ja ei-niin hyödyllisiä appeja. Kymmeniä hyviä muistoja on tallennettu satojen kuvien muodossa. Elämä Varsinais-Suomen hedelmättömillä aroilla on kuitenkin opettanut - mikään ei ole ikuista.<br />
<br />
Aivan yllättäen, kuin salama ukkospilvestä, eräänä päivänä tuo karu totuus sitten iski vasten kasvoja: Mikään ei ole ikuista, ei edes moderni <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Viihde-elektroniikka" target="_blank">viihde-elektroniikka</a>. Olen pudottanut puhelimeni yhden kerran liikaa (näyttö halki), luuria on vuosien saatossa ladattu satoja kertoja (akku kertaalleen vaihdettu), eikä laitteen suorituskyky enää vastaa nykypäivän vaatimuksia. Viimeisin käyttöjärjestelmäpäivitys ja sen mukanaan tuoma käytön hitaus katkaisi käyttäjän pinnan, oli aika tihruilla vihreämpää ruohoa aidan toisella puolen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9K13m-SitKdJ_CO5omJ92vm644cyPZSn9Bdrxfm4UdeW-BVR4XDp4f0phegV_V7y4zVXxxEX7iJnutdUqBQzDuvWW9qaJr1XwAW3Kuyd26jzqqegbDNJKmJiKIM4WFBkV_CT96r9XhPal/s1600/IsGrassGreener.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="404" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9K13m-SitKdJ_CO5omJ92vm644cyPZSn9Bdrxfm4UdeW-BVR4XDp4f0phegV_V7y4zVXxxEX7iJnutdUqBQzDuvWW9qaJr1XwAW3Kuyd26jzqqegbDNJKmJiKIM4WFBkV_CT96r9XhPal/s640/IsGrassGreener.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Monena vuotena olen odotellut syksyä ja uuden iPhonen julkistamista. Pohdin ja aprikoin tarvitsinko uutta puhelinta. Julkaisut tuli ja meni, mutta huomasin tulevani mainiosti toimeen vanhalla luurillani. Tänä vuonna olin pukenut ostohousut jalkaan jo hyvissä ajoin ja uuden iPhonen julkaisupäivänä olin käytännössä tehnyt päätökseni kilpailijan leiriin siirtymisestä. Seuraavassa syväluotaava ja kattava analyysi syistä jotka vaikuttivat Samsungin hankintaan: Hinta. Miten päädyin kyseiseen malliin? Tutkailin operaattoreiden myydyimpien puhelinmallien tilastoja parilta edelliseltä kuukaudelta, katsoin laitteelle käyvän hinnan (alle 200€) ja kipaisin lähimpään kivijalkakauppaan puhelinta hakemaan. Luonteeni vastaisesti jätin vertailut, priorisoinnit ja teknisten tietojen vertailun muille. Halusin puhelimen joka oli edullinen, mutta omaan käyttööni riittävä. The phone which just works*, you know.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb_CFs2k_3s6qCC3Y1rbrSGJBBy8y4sVPTu6HBLHu8G8pHmArDKORNkwqPtMm5a0GL9Rsm1YPesS7swQLFGudwHOomgBHNFkBRlVrWI6AVlJWhtMwsRZ80RASotFVRu9E0-sXduK2ylUdm/s1600/Samsung_J5_2016.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb_CFs2k_3s6qCC3Y1rbrSGJBBy8y4sVPTu6HBLHu8G8pHmArDKORNkwqPtMm5a0GL9Rsm1YPesS7swQLFGudwHOomgBHNFkBRlVrWI6AVlJWhtMwsRZ80RASotFVRu9E0-sXduK2ylUdm/s640/Samsung_J5_2016.jpeg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Samsung J5 2016</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Uusi puhelin oli ilahduttava tuttavuus. Luuri oli aiempaa suurempi ja näyttö kirkkaampi. Puhelin myös täytti megavaativan käyttäjän kriteerit: Se oli ohut, valkoinen ja naarmuton, ja se näyttökin oli iso. Samsungin Android käyttöjärjestelmä poikkeaa Applen iOS:stä jonkin verran, mutta jo muutaman minuutin näpyttelyn jälkeen luurin käyttö alkoi sujua.<br />
<br />
Samsung J5 tuli taloon ja konffaus alkoi. Käyttöönotto oli kivutonta myös siitäkin syystä että Android on Googlen luoma käyttöjärjestelmä, joten Google käyttäjätunnuksen ja salasanan laitteeseen näpyttämisen jälkeen erinäiset palvelut alkoivat toimia automaagisesti. Ne jotka eivät toimineet (esim kalenteri synkka OSX/iOS/Android) itsekseen, sain toimimaan hyvin pienellä vaivalla.<br />
<br />
Fundamentaalinen idea kaikissa nykyaikaisissa mobiililaitteissa on sama; ostat aihion ja muutamalla näppärälla ranneliikkeellä asennat kaikki omalle käytöllesi merkitykselliset sovellukset. Kirjaudut sisään palveluihin ja avot, homma fudaa kunnes laite tulee tiensä päähän. Osta uusi laite, repeat. Aina uuden puhelimen ostaessasi saat vähän lisää megapikseleitä, milliampeeritunteja ja megahertsejä. Tohdin väittää että kaikkien valmistajien kaikki mallit ovat tavalliselle tallaajalle aivan riittäviä. Lompakon paksuus määrittelee hankitun mallin, erottautumishalu valmistajan.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV-otcFgFpoGTmw6Adj7mJChJ2L6DLvuVYlFglbqW0cER_yRCPd4qjOgG6WFpyCMBhJvKYegvN56TFGfcLYyRTk7PotzL5sWN2aUay6yCyeUxfmwNd-wzVDcGAm67PFWKEivutF1Voxdrm/s1600/Photo+04-11-2016%252C+15.14.56.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV-otcFgFpoGTmw6Adj7mJChJ2L6DLvuVYlFglbqW0cER_yRCPd4qjOgG6WFpyCMBhJvKYegvN56TFGfcLYyRTk7PotzL5sWN2aUay6yCyeUxfmwNd-wzVDcGAm67PFWKEivutF1Voxdrm/s400/Photo+04-11-2016%252C+15.14.56.jpg" width="381" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vanha iPhone 4S 2011 vs. Samsung J5 2016</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Muutaman viikon käytön jälkeen huomaan että viisi vuotta vanha iPhone peittoaa käytettävyydessä tuoreemman Samsungin mennen tullen. Tai no, ehkei ihan noin reilusti koska todellisuudessa erot eivät ole suuria, mutta siellä täällä nähtävät pienet käyttöön liittyvät helpotukset aiheuttavat hatunnoston Cupertinon suuntaan, insinöörit ovat todella pohtineet miten asioita voi tehdä helpommin. Esimerkiksi ylimääräiset näppäinpainallukset on Applessa karsittu minimiin.<br />
<br />
Toki Samsungissa on myös omat vahvuutensa. Eikä ihan pienimpänä hinta, Samsung J5 200€ vs. iPhone 7:n 780€. Eipä tietenkään ole reilua vertailla Samsungin edullisen pään luuria Applen vastikään julkaistuun huippumalliin, mutta tähän puhelimeen asti luurin valintakriteerinä on ollut se että käytetty teknologia on ollut verrattain tuoretta. iPhone 4S tuskin jää viimeiseksi omppuluuriksi joka tähän talouteen hankitaan.<br />
<br />
iPhone 8:n julkaisua odotellessa lähden lenkille.<br />
<br />
*...the phone that works. No eipä se sitten toiminut. Jokin aika sitten Samsung lakkasi tuottamasta ääntä. Sekä soittoäänet, että notification äänet mykistyivät. Värinähälytys, mikrofoni ja kaiutin toimivat edelleen, eli tyystin käyttökelvottomaksi kapula ei sentään muuttunut. Uudelleenkäynnistys ei korjannut tilannetta, joten lähellä oli että oma Android taipaleeni olisi jäänyt muutaman viikon mittaiseksi. Pari uudelleenkäynnistystä höystettynä tiukalla sadattelulla palautti luurin äänet, nähtäväksi jää miten pitkäksi aikaa. En muista että iOS olisi käyttäytynyt mokomalla tavalla, en myöskään uskonut että Androidia täytyy fiksata Windowsista tutulla tavalla. Täältä tähän.<br />
<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-91446171844855295982016-11-01T23:43:00.001+02:002016-11-01T23:43:23.918+02:00Mighty FrograceVauhtisammakoiden jokasyksyinen kisa nimeltään Frograce ravattiin aiemmin tänä iltana. Kisan tarkoituksena on "leikkisästi" selvittää koko juoksukoulun kovin, vahvin ja nopein joukkue. Koska mukana oli joukkueita juoksukoulun kaikista ryhmistä, lähtö järjestettiin niin että etukäteen arvioituna verkkaisempaa vauhtia ylläpitävät tiimit lähetettiin matkaan letkan kärjessä. Kovemmat ryhmät vastaavasti lähtivät joukon perältä. Oma neljän hengen joukkueemme - Powerpuff GIRLS (long story, don't ask...) lähti illan pimeyteen toiseksi viimeisenä.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx7wLKC8RPQVVVLRMqU0_5j5xojxiMnfHbZ0TtPWArs8vV9mJZLWa7o9ASY2cxDRF4OJQZ5cOfUVKgvQ_Cisp5wniSw6rIuSRQflvso-qPvlXIMe9l_mrBuCnglPFIOkig-LXOgq61fceO/s1600/Vauhtisammakon-Sammakko.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="313" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx7wLKC8RPQVVVLRMqU0_5j5xojxiMnfHbZ0TtPWArs8vV9mJZLWa7o9ASY2cxDRF4OJQZ5cOfUVKgvQ_Cisp5wniSw6rIuSRQflvso-qPvlXIMe9l_mrBuCnglPFIOkig-LXOgq61fceO/s640/Vauhtisammakon-Sammakko.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Kilpailussa edettiin rastilta toiselle. Edellisen rastin menestyksekkäästi suoritettuaan tiimi sai vihjeen uuden rastin sijainnista ja niin matka saattoi jatkua. Kisan mittaan poikettiin jokirannassa jumppaamassa, Kakolanmäellä kapuamassa, torilla tinkaamassa, kirkon naapurissa antamassa sammakoille kyytiä ja leikkipuistossa laskemassa liukumäkeä. Lopuksi kavuttiin kaikkein korkeimman kukkulan päälle ja sen korkeimmalle kohdalle. Tietty. Startin ja maalin välissä, juoksun lomassa, tehtiin luovaa lihaskuntotreeniä oikein vaan huolella. Kauppatorilla nähtiin ainakin perinteistä reppuselkäjuoksua, karhukävelyä ja akankantoa. Letkajenkkaa yhtään väheksymättä. Kiitän sydämestäni kaupunginisiä torin heikosta valaistuksesta.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1xFMYfBO-il4SXH8uGhfvpEUuhA9gowBvgEv7gqL3wzpcyFVzOUWrxOPzTO5OzV0m57mqXKZCpT2Uf-V4mRdsty85Kx9jmf1dhhxCeT6H72eAz9oHkQCXVIX71otX5rf_Ms2nGMcaZ6Tj/s1600/Photo+01-11-2016%252C+22.45.52.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="292" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1xFMYfBO-il4SXH8uGhfvpEUuhA9gowBvgEv7gqL3wzpcyFVzOUWrxOPzTO5OzV0m57mqXKZCpT2Uf-V4mRdsty85Kx9jmf1dhhxCeT6H72eAz9oHkQCXVIX71otX5rf_Ms2nGMcaZ6Tj/s640/Photo+01-11-2016%252C+22.45.52.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rastikirjanpito</td></tr>
</tbody></table>
<br /><div>
Oma joukkueemme suoritti äärimmäisen väkevästi. Liikennevaloista ja hälytysajoneuvojen ihmettelystä huolimatta ensimmäinen kilometri tuupattiin reilun neljän minuutin kilometrivauhtia. Siinähän sitä alkulämpöä! Ilmeisesti viime vuoden vahva suoritus, kuin myös ennen kisaa toimitettu yritteliäs suunpieksentä pelotti kisan järjestäjätahoa siinä määrin, että täysin mielivaltainen tuomarointi otti askeleen täysin uudelle tasolle. Lahjomattoman kirjanpidon mukaan joukkueemme suoritti seitsemän kilpailun kaikkiaan kuudesta rastista! Talkin' about moral victory?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mikä on tarinan opetus? Talk less, run more. Powerpuff GIRLS - Go, Fight, Win!</div>
<div>
Täältä tähän. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com0Turku, Finland60.4518126 22.26663029999997460.201082099999994 21.621183299999974 60.7025431 22.912077299999975tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-34075648240259404612016-10-27T12:37:00.000+03:002016-11-07T12:53:46.896+02:00Testissä Halti Kaakko kuoritakkiSain testiin Haltin uuden Airlight sarjan takin. Tulevien kahden viikon ajan asetan itseni ja Halti Kaakko takin alttiiksi Turun koviin keleihin, ulkopaikkakuntien yllätyksiin ja Suomen syksyn äärimmäisiin olosuhteisiin. Bookmarkkaa tämä sivu ja seuraa tilanteen kehittymistä. Pyrin raportoimaan muutamana päivänä viikossa. Jos haluat tietää jotain takista, kirjoita kysymyksesi kommenttikenttään niin pyrin selvittämään tai testaamaan mieltäsi arveluttavat asiat.<br />
<br />
Lisää tietoa tuotteesta löydät Haltin sivuilta. <a href="https://www.halti.fi/products/kaakko-m-jacket" target="_blank">Linkki</a><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheQ7Oq9FfyXSsxNNKEGwaAwmnzuFBoUj3XWSD4d9apvu5UH06LEIQj998IonX5k6slZnv3L0VMkUJc4GFa0jI2EDyDqLpNHBhj41R8gSD-1W96zXUO8TBXyAKm69nn5e6dpf7tjQ9NwN3k/s1600/Halti_Kaakko_Jacket_men.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheQ7Oq9FfyXSsxNNKEGwaAwmnzuFBoUj3XWSD4d9apvu5UH06LEIQj998IonX5k6slZnv3L0VMkUJc4GFa0jI2EDyDqLpNHBhj41R8gSD-1W96zXUO8TBXyAKm69nn5e6dpf7tjQ9NwN3k/s640/Halti_Kaakko_Jacket_men.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Halti Kaakko, värinä Lime Punch</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<h4>
Update 28.10.</h4>
<br />
Pari päivää sitten postimies soitti ovikelloa ja löi käteeni A4 kokoluokkaa olevan, paksun kirjekuoren näköisen pehmeän nyssäkän. Ihan heti en hahmottanut että paketissa oli takki, mutta nopea vilkaisu lähettäjätietoihin antoi viitettä siitä että uusi takkihan se siinä saapui ja vielä näppärästi kirjekuoressa toimitettuna. Oma kokemukseni teknisistä liikuntavarusteista koostuu juoksuun ja pyöräilyyn tarkoitetuista, selkeään hikiliikuntaan soveltuvista vaatteista. Nyt testissä olevan takin mukaisten outdoor tuotteiden käyttö on jäänyt vähemmälle. Ja sitten asiaan.<br />
<br />
Kirjekuoresta paljastui kaikin puolin yllä olevan kuvan mukainen rotsi. Jotenkin jaksan aina hämmästyä miten ohut nykyaikainen kuoritakki voi olla. Valmistajan mukaan takkiin on kuitenkin saatu mahdutettua modernia teknologiaa siinä määrin että heikompaa hengästyttää. Keveys, leikkaus, tuulenpitävyys, hengittävyys ja vedenpitävyys mahdollistavat tuotteen ympärivuotisen käytön. Pääsin vaikuttamaan testiini tulleen takin väriin ja kokoon. Värejä on tarjolla kaksi: Kotimainen kansallisväri (räikeän musta) ja oma valintani joka oli vihreähkö (Lime Punch). Interwebissä valmistajan sopivuustaulukoita lukemalla en saavuttanut haluttua ymmärrystä itselle sopivasta koosta, joten avuksi tuli perinteinen kivijalkaliike. Asiantunteva myyjä ja hyvä valikoima siivittivät oikeaan valintaan. Yläpeukku Turun Stockmannin yhteydessä olevalle Scandinavion Outdoor liikkeelle, alapeukku Haltille jonka sivuilla oleva kokotaulukko väitti että pienin saatavilla oleva koko on S. Todellisuudessa takista on olemassa myös XS-koko, joka lopulta oli myös oma valintani. Erityismaininta vielä kaikille #digitalisteille: Eiköhän vihdoin kehitetä jonkinmoinen killer palvelu jonka avulla asiakkaalle saadaan tuotteesta kerralla oikea koko ja verkkokaupan palautusprosentit järjellisiksi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5gqm-kNvSOhh_iVddF-G6I7mYyP5Dxwlb-VlbLJxgRTxVadHR_mLiaHorSLaaX2meOLhzzNw2tVqCDT5yB_vj8zmbhymH0X_o08q8PrFHM4IwZWqBPT4ULZncHU1wHIKwzFDJB1suPIfX/s1600/Halti_Kaakko_LimePunch.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5gqm-kNvSOhh_iVddF-G6I7mYyP5Dxwlb-VlbLJxgRTxVadHR_mLiaHorSLaaX2meOLhzzNw2tVqCDT5yB_vj8zmbhymH0X_o08q8PrFHM4IwZWqBPT4ULZncHU1wHIKwzFDJB1suPIfX/s640/Halti_Kaakko_LimePunch.jpg" width="521" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pehmeä lasku tuotetestaukseen: Takki ja testaaja ulkona</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h4>
Update 31.10.</h4>
<div>
Edellisessä päivityksessä mainitsin että itselleni sopiva takki on kokoa XS. Haltin sivuilla olevan kokotaulukon mukaan arvelin olevani small ja medium -kokojen välimaastossa. Koska, kuten jo mainittua, kuoritakin ei ole tarkoituskaan lämmittää vaan suojata vedeltä ja viimalta, lämmönsäätely hoidetaan alle puettavien kerrosten avulla. Tarvitaan siis pelivaraa että pärjää kesällä, toisena ääripäänä sitten se juhannus ja räntäsade. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Takkia valitessa yksi oleellinen mitta on rinnanympärys. Peilikuvan perusteella muistutan pitkänmatkanjuoksijaa, toki sillä erotuksella etten jaksa järin pitkään jolkotella. Mittanauha on liikuttavan yksimielinen peilin kanssa, jolloin rinnanympärys osuu haarukkaan 89-100 cm. Siis uloshengitys vs sisäänhengitys. Noilla luvuilla liikutaan medium koossa, kuitenkin XS istuu parhaiten raavaaseen (180cm, 69kg) ruhooni. Kannattaa olla valppaana sen oikean koon suhteen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaI2L2HhgjS3DjgsiLLfV-5VbFx343Plmc_hzlokebIJYQMh6IJgkKINyoKaG0djieIgyjE04aPAnlAxV3crag5Iv_piSXV3IhWydIStg3gk8EeKe3vukJ_t8Xvxv0NUqTRm4UuzyKyoUt/s1600/Halti_Kaakko_Oakley_Frogskin.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaI2L2HhgjS3DjgsiLLfV-5VbFx343Plmc_hzlokebIJYQMh6IJgkKINyoKaG0djieIgyjE04aPAnlAxV3crag5Iv_piSXV3IhWydIStg3gk8EeKe3vukJ_t8Xvxv0NUqTRm4UuzyKyoUt/s400/Halti_Kaakko_Oakley_Frogskin.jpg" width="335" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Aurinkoisen kelin innoittamana olin tänään kylillä kävelemässä. Lämpötila oli muutama aste plussalle, auringosta huolimatta tuuli puhalteli jostain pohjoisen tienoilta. Takin alle olin arponut pitkähihaisen puuvillaisen t-paidan ja tuhdin villapaidan. Liikkeellä ollessa pärjäsi OK, mutta heti kun pysähtyi, niin syksyn hyytävän kylmät sormet löysivät tiensä sisään paidanhelmasta. Josta tulikin mieleen että huolimatta siitä että takki on tuulen ja vedenpitävä, niin taskun sisäosat eivät ole, vaan ne on ommeltu verkkokankaasta. No mikäs ongelma se sitten on? Jos taskun vetoketju on jäänyt auki, niin tuuli pääsee viilentämään käyttäjää. Hyvä asia lämpimillä keleillä, syksyllä/talvella ei niinkään.<br />
<br />
<h4>
Update 7.11. </h4>
</div>
<div>
Sadetakille ei viime päivinä oikein ole löytynyt käyttöä. Toki aina kävelylle lähtiessäni vedän Haltin päälleni, ulkolämpötila määrittelee sitten sen mitä alle laitetaan. Eilinen viiden asteen pakkanen ja napakka tuuli ei estänyt omaa ulkoilua, vaan puolen tunnin semilaiska maleksinta tuli jälleen suoritettua. Tällä kertaa puin alimmaksi vaatekerrokseksi Craftin pitkähihaisen aluspaidan ja sen päälle ohuen, mutta lämpimän Puman takin. Näiden päälle tuulta suojaava Halti Kaakko. Vaatemäärä oli oikea, mutta yhä edelleen hämmästelen XS kokoisen takin tilavuutta. En kyllä ole varma siitä onko käyttäjän omat mitat takin kokoa suurempi huolenaihe. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Yksi negatiivinen asia bongattu takista. Kaulus tulee (oikeaoppisesti) hyvin korkealle suojaten kaulaa ja leukaa kylmältä. Tämän seurauksena kaulus hiertää leuan kohdalta, joten käytännössä kaulaliina tai putkihuivi vaaditaan suojaan nassua naarmuilta. </div>
Unknownnoreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-78068624493232585392016-10-04T22:25:00.000+03:002016-10-04T22:58:15.489+03:00Vaarojen MaratonSuomalainen polkujuoksu on hyvin suoraviivaista, siis kilpailumielessä: Järjestäjä organisoi tapahtuman; tehdään diilejä yhteistyökumppanien kanssa, suoritetaan julmettu määrä erilaisia valmistelu-, myynti- ja markkinointiaktiviteetteja, hoidetaan kaikki liikkuvat palaset oikeaan järjestykseen ja sitten itse kisapäivänä nähdään kuka onkaan paras. Näin siis teoriassa. Käytännössä prosessin saa pakattua vielä tiiviimmin ja polkujuoksukilpailu järjestelyineen etenee osapuilleen seuraavasti: <b>Organisoidaan tapahtuma jossa Henri Ansio vie noin maratonin mittaisen"sprintti"matkan, Mikael Heerman tulee ja voittaa pisimmän tarjolla olevan jotoksen. Turvallista kotimatkaa.</b><i> </i><b>Repeat. </b>Jos haluat tietää mitä siellä takarivissä, kansan syvissä kerroksissa tapahtuu, jatka tämän postauksen lukemista.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk2uKXytEHXINxbAdUg08X3hi0YRTQZY9Es_6L-Y0cxuZfv_CrqAt6EmyJXNuekylpxw9HjqOKmvVo2Zs3FUcxAIFQpjnb9ZynnImvDFVW0IOpUT3jt9ujE9f4WwgtalzxUuYBR7Yy52Qm/s1600/VaarojenMaraton_byKariKuninkaanniemi-282.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk2uKXytEHXINxbAdUg08X3hi0YRTQZY9Es_6L-Y0cxuZfv_CrqAt6EmyJXNuekylpxw9HjqOKmvVo2Zs3FUcxAIFQpjnb9ZynnImvDFVW0IOpUT3jt9ujE9f4WwgtalzxUuYBR7Yy52Qm/s640/VaarojenMaraton_byKariKuninkaanniemi-282.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva on hieno. Kuusesta kurkottava menninkäinen vaan pilaa tunnelman.<br />
Photo: Kari Kuninkaanniemi</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Lauantaina sitten juostiin oma kauden päätavoite eli Vaarojen Maraton. Kolmannella kotimaisella kielellä tapahtumaa kutsutaan nimellä Marathon of Dangers, josta voidaan johtaa vinkeä sanaleikki vaaroihin ja vaaroihin. Kyseinen tapahtuma juostaan kaukana keskellä kulkemattomia korpimaita, Kolin kansallispuiston jylhissä maisemissa. Tämän vuoden tapahtuma oli järjestysnumeroltaan 11. Lisää voit lukea järjestävän tahon interweb sivuilta <a href="http://www.vaarojenmaraton.fi/" target="_blank">linkki</a>. Tarjolla on matkoja jokaiseen makuun, itse halusin kokeilla rajojani ja päädyin ilmoittautumaan keskipitkään eli 87 kilometrin matkaan. Tähän mennessä pisin maastossa juoksemani matka on 42.2 kilometriä, kun taas tasamaalla pisin jolkottelu on tuottanut mittariin 60 kilometriä. 60 kilometrinen juoksu oli 2015 kesällä Perniössä järjestetty Suomi-juoksu, joka tasaisen reitin ja erinomaisen huollon ansiosta meni läpi kohtuullisen kivuttomasti. Toki on yleisesti tiedossa että maastossa ja tasamaalla juostut kilometrit eivät ole vertailukelpoisia keskenään, mutta eihän se estänyt kasiseiskalle ilmoittautumista.<br />
<br />
Nopea rekrykampanja keväällä aiheutti sen ettei matkaan tarvinnut lähteä yksin, vaan matkaseuraksi sain Joonaksen ja Susannan. Pari pykälää kovempi urheilumies Jaakko oli myös kyytiä vailla, joten autokuorma oli valmis. Mökki varaukseen ja treenaamaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheeOeps_9ezoe0c-Y_1V6hFFj-IgYyR6FjRr9fQJnkgC7WrOX5159eyNsilcB01p_v61HqVc2NaZE6abqbjZnrtlGziubaVfzWypw1lzVvkjCAn_WKuuzUIqucYBOsMQLHZF-cJMXjod7B/s1600/Shadow.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheeOeps_9ezoe0c-Y_1V6hFFj-IgYyR6FjRr9fQJnkgC7WrOX5159eyNsilcB01p_v61HqVc2NaZE6abqbjZnrtlGziubaVfzWypw1lzVvkjCAn_WKuuzUIqucYBOsMQLHZF-cJMXjod7B/s640/Shadow.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Luurangon jalat & olematon haba. Pitkänmatkan juoksijan ruumiinrakenne & kesämiehen tahto</td></tr>
</tbody></table>
Suomen henkisestä pääkaupungista eli Turusta lähtenyt autokunta piti sisällään aiemmin mainitut neljä innokasta juoksentelijaa. Startti Turusta aamulla, perillä Kolilla illalla. Juoksunumeron nouto kisapaikalta, mökin etsintä, iltapala ja sänkyyn muutamaksi tunniksi teeskentelemään nukkumista. Sitä ennen Jaakko oli lähetetty matkaan, sillä 131 kilometrin starttiaika oli verrattain rapea klo 22.00. Siinä vällyjen väliin kääriytyessäni ei kamalasti käynyt kateeksi pitkän matkan taistelijoita.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH1sfRLk1a5bUvWme8D56dbykAVoKfv8lgDQEpPRUvl04XM0sZeEH7trPaYIKHO_rCqZddk7VxLuxCgCEYTpP3tt_QGUdx3RhehlXY3fouEarc2atVKcge2FtAle7enQbxB-Cr6YL6mZsC/s1600/20160930_194054.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="325" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH1sfRLk1a5bUvWme8D56dbykAVoKfv8lgDQEpPRUvl04XM0sZeEH7trPaYIKHO_rCqZddk7VxLuxCgCEYTpP3tt_QGUdx3RhehlXY3fouEarc2atVKcge2FtAle7enQbxB-Cr6YL6mZsC/s400/20160930_194054.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Kello herätti aamulla klo 05.00. Kaiken syödyn karkin, suklaan, pizzan, sipsien, keksien ja lakritsan lisäksi teki mieli jotain epäterveellistä, mutta tyydyin kuitenkin hyväksi todettuun banaaniin ja jogurttiin. Kamat kantoon ja autolla muutaman kilometrin siirtymä lähtöpaikalle.<br />
<br />
Startti tapahtui kello 07, pitkä matka saattoi alkaa. Lähtö ei ollut kovin ruuhkainen, vaan osallistujilla riitti malttia etsiä oma paikkansa letkasta. Paitsi siltä yhdeltä joka nyrjäytti nilkkansa noin sadan metrin juoksun jälkeen, toivottavasti matka ei jäänyt häneltä kesken. Jotta totuus reitin brutaaliudesta (on sellainen sana olemassa, turha yrittää) ei välittömästi paljastuisi, alkuun oli istutettu helposti juostavaa loivaa alamäkeä. Aurinko paistoi, matka taittui ja eteneminen tuntui kevyeltä. Olin etukäteen laskeskellut energiatarvetta ja päädyin kellottamaan evästämisen tieteellisen tarkasti: Tasalta energiapatukka, puolelta geeli, varttia vailla nautittiin lakritsia ja riisisuklaata. Tuntui että eväät imeytyi ja virtaa oli riittävästi. Reilun 15 kilometrin jälkeen ensimmäisellä vesipisteellä pullot täyteen, geeliä suuhun ja matka jatkui. Vesipisteellä bongasin turkulaistuneen ulkomaalaisvahvistuksen Jeremyn, jonka kanssa jatkettiin taivaltamista. "Normaalien" ihmisten juoksukisoista poiketen ultrajuoksussa on (amatööritasolla) tapana kävellä ylämäet, tasamaat juostaan ja alamäet edetään parasta mahdollista vauhtia. Mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa. Hirmuisessa Ryläyksessä se tarkoitti kävelyä, liukastelua, puissa roikkumista ja vuolaana virtaavien jokien ylittämistä. Tarjolla oli kaikkea muuta paitsi juostavaa polkua. Mutta tämäkin tieto oli etukäteen kaivettu esiin, kiitos kokeneempien Vaarojen kävijöiden. Hidas kiiruhtaminen jatkui aina reilun 30 kilometrin kohdalla olevalle juomapisteelle. Jossain vaiheessa Jeremy katosi peesistä, mutta ilmaantui mystisesti peliin mukaan vesipisteillä.<br />
<br />
Kohtsiltään ehkä 35 kilometrin kohdalla aloin havaitsemaan orastavaa väsymystä pään sisällä. Aloin miettimään sitä mitä sinä kenties olet pohtinut jo pitkään: Onko mitään järkeä juosta/kävellä/kivuta/madella koko päivää metsässä? Mitä minä tässä olen todistamassa ja kenelle? Tätä asiaa kun riittävästi pohdin niin hyvät perustelut oli aika vähissä. Ehkä neljänkympin kohdalla totesin että etenen ensimmäisen kierroksen maaliin ja lyön hanskat tiskiin.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD7Hf7BMCOM1KVWdQi0DxTkOckR8TFFzO84WyTZq3dqdizkgAkjl4UBH_ryoboXqbWKFohg19z_k-9F5GRAH8gauc6lBTPVPfwJ-2DXtER1FMzZp_nTBtceUWAF9S93Duxjsslf1c__36z/s1600/Screenshot+2016-10-02+20.56.54.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="144" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD7Hf7BMCOM1KVWdQi0DxTkOckR8TFFzO84WyTZq3dqdizkgAkjl4UBH_ryoboXqbWKFohg19z_k-9F5GRAH8gauc6lBTPVPfwJ-2DXtER1FMzZp_nTBtceUWAF9S93Duxjsslf1c__36z/s640/Screenshot+2016-10-02+20.56.54.png" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Yhden kierroksen korkeuskäyrä. 87 kilsan matkalla reitti kierrettiin kahdesti<br />
<div>
<br /></div>
</td></tr>
</tbody></table>
Järjestäjät osoittivat kieroa huumorintajua johdattamalla reitin kulkemaan kisakeskuksena toimineen Break Sokos Hotel Kolin takapihalle (korkeuskäyrän tokavika piikki). Silmä lepäsi ja sielua lämmitti; olin selvinnyt hengissä kokonaisen kierroksen ja vielä ok aikaan. Arviolta parikytä askelta myöhemmin totuus löi vasten kasvoja: Juu kuule, ei, ei vielä. Edessä oli vielä yksi hapokas alamäki-ylämäki combo. Alamäen jyrkkyys oli sitä luokkaa että juokseminen ei oikein luonnistanut, tämä siitä huolimatta että mäki oli samettista hiekkapolkua. No, eihän moinen ongelma kestänyt pitkään vaan lyhyen tienpätkän jälkeen päästiin loppunousun kimppuun. Eihän siitäkään mitään tullut, joten kävely jatkui tällä kertaa ylämäkeen. Ja vesipisteen lähestyessä olihan se Jeremykin hivuttautunut peesiin, joten jatkoimme jälleen kerran yhtä matkaa. Vihdoin kapuajia tervehti kyltti, "maaliin 300" metriä. Leuka rintaan, rystyset maahan ja viimeiset askeleet maaliviivan yli maailman kaikki kirosanat taivaalle singoten. Aika kuusi tuntia ja kahdeksan minuuttia. Ai niin, eihän homma vielä tässä ollutkaan, olin puolivälissä matkaa ja edessä oli vielä arviolta 7-8 tunnin toinen kierros tuolla samaisella ihanalla reitillä. Paitsi että minulla ei ollut pienintäkään aikomusta jatkaa matkaa. Kävelin puolen matkan krouvina toimineeseen kahvilaan, palautin GPS trackerin ja ilmaisin juhlallisesti että pitäkää tunkkinne. DNF.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjSHFdrRkN3sb2ur9AouM6bWeuee4bXah2Osx7R_lDPh_8xeVvfBuA-W_MsZr_DPTaP35Gv3dazyZcYCPq8XLch4UfztWYqfd3_040qZe9eMGkThq1QPe9R2lSLghto-EeAEFyvkfwA1u2/s1600/Tunkki.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjSHFdrRkN3sb2ur9AouM6bWeuee4bXah2Osx7R_lDPh_8xeVvfBuA-W_MsZr_DPTaP35Gv3dazyZcYCPq8XLch4UfztWYqfd3_040qZe9eMGkThq1QPe9R2lSLghto-EeAEFyvkfwA1u2/s320/Tunkki.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Kotimatkalla puitiin autossa omia suorituksia. Nopean analyysin jälkeen yksi matkalainen oli varovaisen tyytyväinen suoritukseen (juoksi 60/87), toinen oli sitä mieltä että homma meni täysin reisille (44/87) ja kolmas (63/131) - kokeneena ultrajuoksijana - ei stressannut tapahtunutta sen enempää. Näitähän tulee. Näin tiistai-illalla asiaa aprikoidessa omassa päässä ei (tuttuun tapaan) paljoa ajatuksia vilise. En oikeastaan ole pettynyt siitä että homma jäi puoleen väliin, en myöskään ole millään muotoa ylpeä suorituksestani. Nälkää kuitenkin jäi vielä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikZSd_cX8VFHqzjH_jA5Ir-AZrLD76DNwov99CfO7XTvxKtAhoBQPOMwg_r_IdfTFstm2A_G-62H_7I5xaArTTpVM_rywXru6FHOcMGSnO_Ci2aeCJ_IgRh-IH-DfUd4EAAFtHQYFB48O5/s1600/Screenshot+2016-10-02+20.34.13.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="124" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikZSd_cX8VFHqzjH_jA5Ir-AZrLD76DNwov99CfO7XTvxKtAhoBQPOMwg_r_IdfTFstm2A_G-62H_7I5xaArTTpVM_rywXru6FHOcMGSnO_Ci2aeCJ_IgRh-IH-DfUd4EAAFtHQYFB48O5/s640/Screenshot+2016-10-02+20.34.13.png" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Omat väliaikatiedot</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Pohdin myös sitä että kumpi voi olla tyytyväisempi suoritukseensa: Juoksija joka pääsee maaliin asti hädin tuskin 17 tunnin aikarajassa, vai minä joka jätti homman kesken puolimatkassa kuuden tunnin kohdalla niinkin pontevalla perustelulla kuin "nyt ei vaan kiinnosta." Mitä suurimmalla todennäköisyydellä olisin ehtinyt maaliin käytettävissä olevien 11 tunnin aikana, mutta koska edellytykset hyvään(?) tulokseen oli melko ohuet, löin homman läskiksi ja siirsin fokuksen lakritsiin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMG-ckJYDD7AtKyecM7aXcU8wKohyphenhypheneVgHmSLTxDX3J217kywsHsjpU-ulg-2aprq9-IchnHrbl2PRLhLlqjEXMrShnpeGo-LQZRvt2bxRDiBoaL9ChUUtVaNJ9GW1-MrOv6ReSumn7gcie/s1600/VaarojenMaraton_byKariKuninkaanniemi-252.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMG-ckJYDD7AtKyecM7aXcU8wKohyphenhypheneVgHmSLTxDX3J217kywsHsjpU-ulg-2aprq9-IchnHrbl2PRLhLlqjEXMrShnpeGo-LQZRvt2bxRDiBoaL9ChUUtVaNJ9GW1-MrOv6ReSumn7gcie/s640/VaarojenMaraton_byKariKuninkaanniemi-252.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Photo: Kari Kuninkaanniemi</td></tr>
</tbody></table>
</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Varustus:<br />
<br />
<ul>
<li>Zeropoint kompressiosukat</li>
<li>Salomon S-Lab Sense Ultra 4 SG -kengät</li>
<li>2XU XTRM 7" 2-in-1 juoksushortsit. Alla kompressioshortsit, päällä lökärit. Loistavat!</li>
<li>Craftin wanha luotettava pitkähihainen aluspaita</li>
<li>2XU Tech Vent t-paita </li>
<li>Päässä CampusSportin buffi</li>
<li>Kaulassa Nallebuffi</li>
<li>Salomon Bonatti takki</li>
<li>Hanskoina jotkut riekalaiset</li>
<li>Lamppuna Teemu S:n mahdollisesti Silva merkkinen kelvollisen oloinen ledi jota ei siis tarvittu</li>
<li>Salomon S-Lab Advanced Skin3 5 -liivi</li>
<li>Suunto Ambit 2 sykemittari</li>
</ul>
<div>
Liiviin pakattu 5 kpl High5 geelejä, 5 kpl High5 energiapatukoita, High5 elektrolyyttitabletteja, lakritsia ja riisisuklaata minigrip pussissa, takki, ensiside ja avaruuslakana. Juomapuolen varmisti 2 kpl 0.5 litran Salomonin soft flask pulloa, jotka täytettiin vesipisteillä. Eväät ja juomat riitti mainiosti. Puolessa matkassa oli tarkoitus ottaa samanlainen pläjäys energiaa mukaan & vaihtaa paita kuivaan. Eipä tarvittu. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
All in all. Yllätyin siitä miten kevyesti jaksoin kavuta mäkiä. Tai ehkä kevyt on väärä termi, mutta ainakin mäkiä nelinkontin könytessäni päädyin ohittamaan suuren määrän kanssakilpailijoita. Vastaavasti alamäissä olin se joka oli muita merkittävästi hitaampi. Sama asia joka korvensi sieluani keväällä juostun Bodom trailin jälkeen. Lisää mäkitreeniä, molempiin suuntiin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olipa pask... eikun pitkä reissu, mutta tulipa tehtyä. Jokainen voi päissään arvottaa miten nerokasta on istua autossa 1300 kilometriä sen takia että voi tarpoa 44 kilometriä ja tämän jälkeen keskeyttää juoksu puolimatkassa ilman sen pätevämpää syytä. Reissun kruunasi Varkaudessa(?) räpsähtänyt tienkäyttäjien nopeuksia valvova selfiekamera. Terveisiä odotellessa. Lähden lenkille. Täältä tähän</div>
<br />
#livemoreUnknownnoreply@blogger.com2Koli National Park, 83960 Koli, Finland63.098513399999987 29.81797949999997946.651172899999992 -11.490614500000021 79.545853899999983 71.126573499999978tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-19156494088531000882016-09-18T23:14:00.001+03:002016-10-24T16:33:56.833+03:00Jäniksenä RuissalojuoksuissaYksioikoinen suorittaminen jatkuu. Syö, nuku, juo, juokse, syö, venyttele, syö lisää, juokse kisa, syö, repeat. Tämän viikon kisakalenteri kumisi tyhjyyttään, joten Ruissalojuoksu osui kohdalle vallan mainiosti. Tänäkin vuonna mukavuudenhaluinen Setä Sammakko (minä) jätti maksimaalisen vauhdin tavoittelun väliin ja vaihtoi räpylät entistä suurempiin korviin vetäisten kirkkaan keltaisen jänispaidan ylleen. Lienen onnettaren suosikki, koska mahtisammakot Mikko ja Anni arpoivat meikäläisen kovimpaan tarjolla olleeseen tehtävään, lähdimme siis kohtalontoveriksi päätyneen Deniksen kanssa juoksemaan puolimaratonia tavoitteena 1:40 loppuaika.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDh7SQyBW_UZnIVX_QykogWe_ktBjyiW4IldpnmZ8HpjZh1KenOj_1TPlX5A3cX3T_tI9y2cWhHq6plS4it-sP_CSLTM47yX_je8owVqiDQRE9XLUMfCf_Ko9wKDPV88WspbiFzEJYLJ0D/s1600/Pose.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDh7SQyBW_UZnIVX_QykogWe_ktBjyiW4IldpnmZ8HpjZh1KenOj_1TPlX5A3cX3T_tI9y2cWhHq6plS4it-sP_CSLTM47yX_je8owVqiDQRE9XLUMfCf_Ko9wKDPV88WspbiFzEJYLJ0D/s400/Pose.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Jänislauma yhteispotretissa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Vuosien saatossa Ruissalojuoksut ovat käyneet varsin tutuksi. Homma käynnistyy sillä että kotiovelta ensimmäinen siirtymä hoidetaan autolla tai polkupyörällä Ruissalon sillan pieleen ja siitä eteenpäin järjestäjien tarjoamalla bussikuljetuksella lähtöpaikalle Saaronniemeen. Selkeää, helppoa ja yksinkertaista. Tämän jälkeen onkin vuorossa se juoksutapahtumien suurin haaste, eli kisanumeron ammattimainen kiinnittäminen paitaan - suoraan ja oikeaan kohtaan. Kannattaa tehdä jo hyvissä ajoin, mielellään kotona. Ettei päivä mene ihan pilalle. Ja voi se mennä silti. Muttei numerolapun takia. Kaikkiaan järjestelyt toimivat ja myös sää tuntuu suosivan vuosi toisensa jälkeen.<br />
<br />
Reitti ei varsinaisesti suosi ennätysten tekemistä ja maisematkin on moneen kertaan nähtyjä, mutta siitä huolimatta sitä kerran vuodessa löytää itsensä Rääkin lähtöviivalta. Kymmenen kilometrin - Ruisriikki - matkaa olen käynyt koittamassa kerran vajaa kymmenen vuotta sitten. Taisin justiinsa alittaa 58 minuutin ajan. Maratonin puolikasta eli Ruisrääkkiä olen juossut useammin. Ensimmäisen puolimaratonin juoksin samaisessa tapahtumassa vuonna 2009. Tuo hyvinkin tuskainen taivallus päättyi maalilinjan ylittämiseen ajassa 02:12:40. Tuosta reissusta muistan vain sen miten pahalta koko matka tuntui & miten huono idea oli kuvitella jaksavansa juosta 21 kilometriä putkeen. Tuon päivän jälkeen olen ilmeisesti kääntänyt kelkkani jossain vaiheessa koska juokseminen on muuttunut satunnaisesti mukavaksi, eikä tuo 21.1 kilometriä nyt ihan mahdottomalta jotokselta tunnu. Paitsi silloin kun rämmitään polven syvyisessä suossa. Terkkuja vaan sinne Bodomin järjestäjille. Ensi vuonna nähdään taas. Toivottavasti on riittävän kuraista! <br />
<br />
Niin, se eilinen juoksu. Päälle arvottiin jokasään kisa-asu eli shortsit ja t-paita, jalkaan ensimmäiset kaapista löytyneet tossut. Tämän kisan värikoodaus oli helppo, tuo einen verran kirkuva jänispaita nimittäin ahmaisi alleen kaikki värikirjon hennommat nyanssit. Kaikki muu olkoot mustaa. Alkulämmittely, jänisten esittely ja lähtölinjan läheisyyteen paukkua odottamaan. Pyssy paukahti, kello lyötiin käyntiin ja reipas kiiruhtaminen kohti maaliviivaa alkoi. Aiemmista vuosista poiketen olimme raahautuneet lähestulkoon jonon keulille, joten ruuhkasta ei isommin tarvinnut kärsiä. Juoksun ensimmäiset kilometrit kulkevat Saaronniemestä ensin autotietä pitkin ja golfkentän 17. tiiboksin vierestä suhahdetaan kulkusuunnassa tien vasemmalla puolella kulkevalle kävelytielle. Kävelytie on hienosti varustettu lyhyillä, terävillä ylä- ja alamäillä. Honkapirtin piiiiitkän mäen jälkeen homma helpottaa aavistuksen verran ja tasaista vauhtia oli helpompi ylläpitää. Denis hoiti kellomiehen toimea akateemisella tarkkuudella ja minä puolestani vastasin verbaalisesta kommunikaatiosta takana juoksevien suhteen. Toimii. Tänä vuonna juostua matkaa indikoivien kilometrikylttien asetteluun oli lisätty panostusta ja ne tuntuivatkin olevan kohdillaan aika mukavasti. Reitti oli tuttu, mutta myös hyvin merkitty ja -ohjattu, joten eksymisen vaara ei ollut järin suuri edes ensimmäistä kertaa tapahtumassa juokseville. Kilometrit taittuivat niin että ylämäissä otettiin vauhdista puoli napsua pois ja alamäissä sitten annettiin koipien rullata vähän reippaammin. Tämä taktiikka sai maalissa palautetta useamman juoksijan tullessa kiittelemään hyvästä vauhdinjaosta. Se on muuten se juoksun paras hetki.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIUaj9COwqyeXadr2wUBN8OPiv4ZUdVxUBHDH_qxA1GdThfoUNv0jFYFJnm_wnrohA3w3OJVTz41y8b433aidcU0KXjwWy6CaT5WRxf6sQMOQ-W9FF6zg6C8EaV74lC6RlDYnEiJ5FNwAn/s1600/20160918_101326.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="383" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIUaj9COwqyeXadr2wUBN8OPiv4ZUdVxUBHDH_qxA1GdThfoUNv0jFYFJnm_wnrohA3w3OJVTz41y8b433aidcU0KXjwWy6CaT5WRxf6sQMOQ-W9FF6zg6C8EaV74lC6RlDYnEiJ5FNwAn/s400/20160918_101326.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Mikko stressaa, ennen lähtöä. Anni on TAAS hukassa. ;)<br />
<div>
<br /></div>
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Pika-analyysi juoksusta ja omasta kehityksestä:<br />
Pidän itseäni kehittyvänä harrastelijajuoksijana jonka parhaat vuodet ovat vielä edessä (optimisti? Joo. Epärealistinen? Who knows). Ambitioni on enemmän matkan, kuin vauhdin kehittämisessä. Tästä johtuen ajalliset ennätykset on verrattain vaatimattomia. Aiemman puolimaratonin ennätykseni olen juossut tasan kaksi vuotta sitten myöskin Ruissalossa. Sykemittarin dataa tuolta vuodelta tutkimalla voidaan lausua että juoksin reilut puolitoista tuntia lähellä kuntoni omia maksimeja, loppuajan ollessa 18 sekunnin verran yli 1:40. Tänä vuonna juoksin - samaisen mittarin mukaan - lähellä omaa max vauhtiani reilun minuutin ajan, loppuajan ollessa nettona 01:39:50 (oma ennätys). Aika ei parantunut paljoa, tämä luonnollisesti johtui jänikselle asetetusta tavoitteesta. Viimeiset metrit kävelin maaliin että päätyisin asetettuun aikaan. Ei ehkä tyylikkäin lopetus juoksulle, mutta ah kun kello tykkää!<br />
<br />
Ai niin: Tämän vuoden juoksussa max syke oli matalampi kuin tuon kaksi vuotta sitten juostun edellisen ennätyksen keskisyke. Kehitys kehittyy! Hatunnosto Vauhtisammakoiden Mikolle ja Annille, kuin myös muille juoksukoulun vetäjille. Satunnaisista ja vakiintuneista lenkkikavereista puhumattakaan. Kova työ kantaa hedelmää.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqyA-e6A7vsGopvvDn93BTgTu-VsTzWyZnnn2wiR-_27ya6MLKly8_Fwc9mxB3_fLXP4QYp50_uxuZvI26-0WddRXOMFRMKRplT7WiyiFPBhDia0HzxGg2zJGA7cDcSGcI45ukLWK0V809/s1600/20160917_161919.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqyA-e6A7vsGopvvDn93BTgTu-VsTzWyZnnn2wiR-_27ya6MLKly8_Fwc9mxB3_fLXP4QYp50_uxuZvI26-0WddRXOMFRMKRplT7WiyiFPBhDia0HzxGg2zJGA7cDcSGcI45ukLWK0V809/s400/20160917_161919.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Puolisekopäisenä starttia odottamassa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Seuraava postaus liittynee kauden päätavoitteeseen eli Vaarojan maratoniin ja siellä juostavaan 87 kilometrin tapahtumaan. Poluilla tietysti.<br />
Until then #livemore<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com0Ruissalo, Turku, Finland60.4334775 22.16423409999993160.3707815 22.002872599999929 60.496173500000005 22.325595599999932tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-51642165155914908672016-09-04T22:17:00.001+03:002016-10-24T16:35:53.953+03:00Dagen efter - Nuuksion Classic Maraton<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Päättyneen viikonlopun ohjelmassa oli Nuuksion kansallispuistossa juostu Nuuksio Classic maraton. Kyseessä oli tuo legendaarisen leppoisa 42.2 kilometrin jolkottelu pitkin poikin soita, mäkiä ja metsiköitä. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Meitin retkikunta laskeutui paikalle Hotelli Nuuksion jo perjantaina haistelemaan kisatunnelmia. Check in, pastabuffa, pikavisiitti Salomonin, Suunnon, Zeropointin ja High5:n standeille, siitä nopea liukeneminen tv:n ääreen katsomaan X-Meniä. On se Magneto vaan kova. Aiemmin viikolla kirjoittamiani ennakkoajatuksia tapahtumasta voit lukea <a href="http://jkorelin.blogspot.com/2016/08/esimaku-nuuksio-classic-trail-marathon.html" target="_blank"><b>täältä</b></a>. Aamulla kello herätti klo 06.45, nopea suihku, hammaspesu, juoksukamat päälle ja 07.30 aamiaispöydän ääreen. 45 leppoisaa minuuttia myöhemmin juoksuliivin pakkausta, kevyttä nesteytystä ja (liian) lyhyttä alkuverryttelyä tekemään.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvlUNydiQF4gud8HAdLb7znMYFWGepqtXJuFFAyvznj4A66VdoX_3bOKcWo0VqDmM_7SeGKNFH-9mApVIHQJGnYsYsn-HwDHUVygn4q-5NiP3fSABmWZEJcsfmercvK3LBDxaYo3OgCag8/s1600/Photo+03-09-16+18+24+07.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvlUNydiQF4gud8HAdLb7znMYFWGepqtXJuFFAyvznj4A66VdoX_3bOKcWo0VqDmM_7SeGKNFH-9mApVIHQJGnYsYsn-HwDHUVygn4q-5NiP3fSABmWZEJcsfmercvK3LBDxaYo3OgCag8/s640/Photo+03-09-16+18+24+07.jpg" width="425" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Satunnainen hölkkääjä taistelun tiimellyksessä.<br />
Kuva: ONEVISION.fi / Juha Saastamoinen</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="background-color: white;">Olin asettanut tavoitteekseni viiden tunnin alituksen, eli starttasin ensimmäisessä ryhmässä </span><span style="background-color: white;">aamulla kello kymmenen</span><span style="background-color: white;">. </span><i>Kuten jo useaan kertaan olen maininnut aiemmissa postauksissa, kyseessä oli itselleni ensimmäinen täysmittainen polkumaraton numerolappu rinnassa. </i><span style="background-color: white;">Tiesin että voittajakandidaatit olivat tavoittelemassa kolmen tunnin rajaa, joten raivasin tieni kauas kärjestä, lähtökarsinan puolivälin tienoille. Itselläni ei ollut pienintäkään tarvetta kiilata eturiviin, enhän hätyyttele kolmen tunnin rajaa edes tasamaalla, myötätuuleen, alamäkeen. Hädin tuskin edes vapaassa pudotuksessa. No niin, back to the topic...</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<b>0-10 kilometriä</b><br />
Kuvitteellinen starttipistooli paukahti lähdön merkiksi ja muutamassa minuutissa kärki ampaisi silmänkantamattomiin. Ympärilläni oleva epämääräinen joukkio haki paikkoja tienpätkän jälkeen tulevaan ensimmäiseen polunmutkaan. Polku alkoi ja homma saatiin hiljaksiin kunnolla käyntiin. Tässä vaiheessa oma fiilis surffasi jossain negatiivisen ja pessimismin välimaastossa, eihän kukaan voi metsässä selvitä hengissä maratonin mittaisesta matkasta.<br />
<br />
Alkupätkät vauhti oli hyvin maltillista, useimpien varjellessa tossuja väistämättömältä kastumiselta. Ylämäet käveltiin, tasamaalla hölköteltiin rauhassa ja alamäissä varottiin rikkomasta paikkoja. Oma tuntuma polkuun oli hyvin etäinen, eikä Salomonin tossulle tahtonut missään vaiheessa löytyä hyvää paikkaa. Ajatukset harhailivat kaikessa muussa kuin itse tekemisessä. Jossain vaiheessa havahduin juosseeni vartin pohtien arkisia ajatuksia. En tiedä miten sain pidettyä tossun kulutuspinnan alaspäin ilman kaatumista. Ryhdistäydyin.<br />
<br />
<b>10-20 kilometriä</b><br />
Tuska jatkui ja pään sisällä aloin jo rakentamaan syitä miksi jättää leikki kesken. Flunssa, päänsärky, kolhittu solisluu, kuume, onhan noita tekosyitä. Varusteet kuitenkin toimi, mikään ei kiristänyt eikä kengässä ollut kiveä. Oli siis pakko jatkaa hidasta kiiruhtamista.<br />
<br />
<b>20-30 kilometriä</b><br />
Puolimatka ja edelleen tolpillaan. Tässä vaiheessa koin jokseenkin tervetulleen henkisen valaistumisen. Salomonin mainiot Sense Ultra SG:t kuljetti ukkoa eteenpäin, luotto omaan tekemiseen alkoi löytyä ja pitänee myös myöntää että silloin tällöin oli ei niin ihan kamalaa. Pitkän hehkutuksen vaatinut diesel käynnistyi kumeasti murahtaen. Nyt pois alta laahustajat!<br />
<br />
<b>30-42 kilometriä</b><br />
Täysi rähinä päällä. Kateissa olleet energiat löytyi seitsemännestä(?) energiageelistä, motivaatio oli palannut, nyt mennään! Tossut purivat kallioon, plaanasin yli soiden, punnersin yli kallioiden, lensin matalalla kivien välissä - kovaa. Tällä pätkällä ohitin ehkä 15 juoksijaa, minut ohitti yksi.<br />
<br />
Liian lyhyeksi jääneen polkunirvanan lopussa kuulin maalialueen kuulutukset, almost there. Viimeinen hiekkatie alamäkeen, gasellimainen loikka ojan yli ja maaliin. Ensimmäinen polkumaraton successfully completed reilusti alle oman tavoiteajan. Not bad.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhunIjzQ3T7raf4HBnCjZemwf9P3MKaqt2opJb1wgm3CqWQU_y_RSc6owkR0U22MyRSlfhiiShATuWZT1rRTj_l3funJXyLr5UJFXQ9OC4VouGeVOBaC0JcaawDkVLwTrz6R5-SAdtLBmD1/s1600/Screenshot+2016-09-04+15.10.01.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhunIjzQ3T7raf4HBnCjZemwf9P3MKaqt2opJb1wgm3CqWQU_y_RSc6owkR0U22MyRSlfhiiShATuWZT1rRTj_l3funJXyLr5UJFXQ9OC4VouGeVOBaC0JcaawDkVLwTrz6R5-SAdtLBmD1/s640/Screenshot+2016-09-04+15.10.01.png" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Toisaalta poimittua:<br />
<i>Ohikulkevan retkeilijän kommentti 27.5 kilometrin kohdalla:</i><br />
<i>"Siis juokseeko ne oikeesti maratonin täällä maastossa? On ne jumankauta kovia kavereita!"</i><br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP4ho5WmJO2Ry9T4N9l5vXRj5kzNhaBgmY6yxASKSjtDa60Z44QCEaYd9d3Yx2BtlAXcA5q8tRSj5MGvdHo38DazinCXT9wVCLKB7U0LLXEn3npUrh0sKf2KhKcC9DJ1fcWquwByfShady/s1600/Screenshot+2016-09-04+15.10.17.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="134" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP4ho5WmJO2Ry9T4N9l5vXRj5kzNhaBgmY6yxASKSjtDa60Z44QCEaYd9d3Yx2BtlAXcA5q8tRSj5MGvdHo38DazinCXT9wVCLKB7U0LLXEn3npUrh0sKf2KhKcC9DJ1fcWquwByfShady/s640/Screenshot+2016-09-04+15.10.17.png" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Väliaikatietoja. <br />
Koko matka määrätietoisesti sijoitusta parantaen. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Viimeiset vajaa 10 kilometriä juoksin 5:39 kilometrivauhtia. Kisan lopussa jalka oli hämmästyttävän kevyt, hetkittäin tuli jopa harmitus että polku loppui kesken.<br />
<br />
Päivän strategiset mitat:<br />
Matka 42.2km<br />
Nettoaika 4:41:08<br />
Kulutetut kalorit 3023 kcal<br />
Keskisyke 161 --> Ei paljoa taidettu ottaa energiaa kropan rasvoista.<br />
Max syke 175<br />
Nousua 778m<br />
<br />
En muuten muista milloin olisi ollut näin iso nälkä. Olen kisan jälkeen ahminut pizzaa, Cokista, suklaata, kanaa, riisiä, lakritsia, leipää, kahvia, mehua, olutta, irtokarkkeja, banaania, kaurapuuroa, myslipatukoita, rahkaa, palautumisjuomaa ja varmasti kasapäin kaikkea muutakin. Onneksi pitkän matkan juoksussa ei tarvitse laskea kaloreita, kunhan varmistaa että niitä saa riittävästi.<br />
<br />
Opiksi tuleville sukupolville, kuin myös itselle ensi vuotta varten:<br />
<br />
<ul>
<li>Pohdi juomaleilin tarpeellisuutta. Onko pienempi vaiva pysähtyä huoltopisteillä tankkaamassa pullot, vai menettääkö hermot painavaan reppuun ja heiluvaan vesileiliin. </li>
<li>Tee kunnollinen alkuverryttely. Siitä 200 metrin jolkottelusta viisi minuuttia ennen starttia ei ole mihinkään. Muista lyhyt venyttely. Jos lähdet juoksemaan suoraan aamiaispöydästä - fine - mutta varaudu siihen että kone käynnistyy vasta muutaman kilometrin jälkeen.</li>
<li>Siinä omassa maailmassasi voit olla kova juoksija ja mielestäsi treenaat kunnolla. Jos kuitenkin häviät kärjelle puolitoista tuntia, kannattaa miettiä voisiko jotain tehdä toisin. </li>
<li>Miesten kärki tavoittelee kolmen tunnin aikarajan alittamista. Tarkkaile onko niillä fillari jemmassa, koska muuten moista kyytiä on mahdotonta(?) edetä!</li>
<li>Mieti etukäteen paljonko energiaa kuluu ja paljonko sitä saat valitsemistasi eväistä. Tee suunnitelma mitä syöt ja milloin, seuraa sitä!</li>
</ul>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK_dbdW9qCrLucm-pjPiv_LUuM75-475GUs2V93VFZyh3eFeM9tZCI71kRddPKNZWIUwNfdueS1L4IhcRRGs0LmcfE3BxZr6zhBgRgND7RAawvPYAhOlK6-p9bRkbkHLlh7z4978hd_8H8/s1600/Venyttely.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK_dbdW9qCrLucm-pjPiv_LUuM75-475GUs2V93VFZyh3eFeM9tZCI71kRddPKNZWIUwNfdueS1L4IhcRRGs0LmcfE3BxZr6zhBgRgND7RAawvPYAhOlK6-p9bRkbkHLlh7z4978hd_8H8/s640/Venyttely.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juoksija ei missaa tilaisuutta venyttelyyn. Ei edes SoME päivityksiä tehdessään.<br />
Kuva: Tuomas Karskela</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Tapahtuma järjestettiin nyt viidennen kerran. Vuosien saatossa järjestelyjen isoimmat muhkurat on saatu siloteltua pois ja pääosin homma toimi kuin Valtion Rautateiden saniteettitilat silloin vanhaan hyvään aikaan. On kuitenkin perin juurin eriskummallista, että Hotelli Nuuksiosta loppuu vesi kesken kaiken kilpailun. Hotellista saadun tiedon mukaan kaivot olivat tyhjät. Kenellekään tuskin oli epäselvää että sadat metsässä ja turpeessa tarponeet aikamme gladiaattorit kuluttavat peseytyessään paljon vettä. Ensi vuonna sen palokunnan vesiauton voisi tilata paikalle jo hyvissä ajoin.<br />
<br />
Summa summarum: Nihkeästä alusta huolimatta oma juoksu sujui kelvollisesti. Varusteet toimi suunnitellusti ja mukana kannetut eväät tuli syötyä viimeiseen muruseen. Ei hiertymiä, ei kaatumisia, eikä nyrjähdyksiä. Taistelun tuoksinnassa olin pienimuotoisesti naarmuttanut päätäni, tai sitten yksinkertaisesti hikoilin verta. Kaikkiaan hieno tapahtuma jossa yhtä osaa lukuun ottamatta homma rokkasi. Iso kiitos vapaaehtoisille jotka omalta osaltaan varmistivat että tapahtuman pyörät rullaavat moitteetta. Lukuisat lehmänkellot toivat mukaan suuren urheilujuhlan tuntua. Kiitos myös sille vihoviimeisen huollon sipsipussille, urheilujuomalle ja juomaämpärin taakse jemmatulle energiageelille, ne kruunasivat päivän!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDSrIA0D2EzIoIY0mKHRgHVZGZXKXRwQHm1QERtfzlK64CbjMOOcD5XLT8SxyrVkqbN7f0ucdr5vBjpC7WCqHc7MJVzQsPoxywqqNnmUz_WTmXQldHqWI9mN3qfjMkuWjnh8ATmewgL8RU/s1600/Photo+03-09-16+20+01+01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDSrIA0D2EzIoIY0mKHRgHVZGZXKXRwQHm1QERtfzlK64CbjMOOcD5XLT8SxyrVkqbN7f0ucdr5vBjpC7WCqHc7MJVzQsPoxywqqNnmUz_WTmXQldHqWI9mN3qfjMkuWjnh8ATmewgL8RU/s640/Photo+03-09-16+20+01+01.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Autokunta odottamassa starttia</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Meitin neljän hengen autokunta lähti kisapaikalta kotimatkalle positiivisin fiiliksin. Huolimatta siitä että reitti oli raskas ja juostava matka pitkä, kukaan ei nakannut kenkiä menemään tai uhannut vaihtaa lajia. Ja miksi olisi, olihan tuloksena hyviä suorituksia ja useampia omia ennätyksiä. Matkasta oli nautittu täysin rinnoin.<br />
<br />
<br />
“Like everything else thats made on this earth, with birth comes the inevitability of entropy.”<br />
#LivemoreUnknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-27009472290788453192016-08-31T23:01:00.000+03:002016-09-13T11:35:19.760+03:00Nuuksio Classic Trail MarathonYour mouth is making promises your body can't cash. Siinä osapuilleen ajatukset kuluneelta viikolta.<br />
<br />
Tulevana lauantaina tarvotaan Nuuksion metsissä täysmittainen maraton. Isot pojat ovat kertoneet että jos kotomaassa haluaa maastomaratonin juosta, niin Nuuksio Classic is THE place to be. Sinne on siis päästävä. Kyseessä on itselleni ensimmäinen kellotettu poluilla juostava 42195 metrinen tapahtuma. Treenimielessä vastaava matka on taivallettu, mutta tuolloin (<a href="http://jkorelin.blogspot.com/2016/04/polkumaraton-teijossa.html" target="_blank">linkki</a>) liikkeellä oltiin enemmän leppoisalla retkimeiningillä & -jengillä. Jengi on sama, vahvistettuna Tuomaksella, joka tuntuu ajoittaneen kauden kuntohuipun juuri oikeaan viikonloppuun. Itselle ainoa numerolappu rinnassa juostu polkutapahtuma on ollut keväinen Bodom Trailin 21.1 kilometrinen rupeama (<a href="http://jkorelin.blogspot.com/2016/05/bodomtrail.html" target="_blank">linkki postaukseen tässä blogissa</a>).<br />
<br />
Lyhyesti referoituna Bodomilla ongelmaksi muodostui vaillinainen juoksutekniikka alamäissä, jonka seurauksena jos jonkinmoista polkuohjusta vilisteli ohitse oikealta ja vasemmalta. Matkan aikana kipeytynyt selkä ei suoranaisesti parantanut tilannetta. Mitään ei kuitenkaan opittu, joten kesän juoksutreenit on pääasiassa tehty tasamaalla, lihaskuntoharjoitteet autuaasti unohtaen. Tiedänpä ketä syyttää kun puujalkainen huonoryhtinen - etäisesti metsänpeikkoa muistuttava - setä könyää yli maalilinjan.<br />
<br />
Olen mitä ilmeisimmin asettanut kisalle aikatavoitteen, koska olen lähdössä kovimman ryhmän mukana. Ainakin näin olen antanut kertoa itselleni. Onneksi olen autuaasti unohtanut tuon ajan, enkä todellakaan uskalla sitä tässä vaiheessa enää tarkastaa. Kisan lopputulokset ovat nähtävillä tapahtuman kotisivuilla (ainakin lähes) reaaliajassa. Järjestäjien mukaan on myös mahdollista että kisan edetessä väliaikoja saadaan julki 1-3 pisteestä. Postausta kirjoittaessa tilanteesta ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPYwZsgv0_kH6shNR9tPSALy4v6pEH8vJcjWOBes9U8Sj4-gtW3QAxwHwHkxvoCkU2qjEWAmsaI1mt_jKHgbCESR-6BRCjZMBQePhWlYOXEiYNMq6Z48TBlDpP3xnEjN_ZJooTfjNhLCSK/s1600/NuuksioClassic_Luonto4_KuvaTerhiJaakkola-1-of-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="396" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPYwZsgv0_kH6shNR9tPSALy4v6pEH8vJcjWOBes9U8Sj4-gtW3QAxwHwHkxvoCkU2qjEWAmsaI1mt_jKHgbCESR-6BRCjZMBQePhWlYOXEiYNMq6Z48TBlDpP3xnEjN_ZJooTfjNhLCSK/s640/NuuksioClassic_Luonto4_KuvaTerhiJaakkola-1-of-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Terhi Jaakkola</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tällä kertaa on tarkoituksena nauttia kisatunnelmista pidemmän kaavan mukaan, joten normaalista kisaviikonlopusta poiketen reissuun lähdetään jo perjantaina iltapäivällä. Järjestäjät ovat kuluvana vuonna rakentaneet tapahtumasta koko viikonlopun mittaista ja tarjolla onkin ohjelmaa aamusta iltaan. On pastabuffaa, jos jonkinmoista Salomonia, Suuntoa, High5:a Buffia, ZeroPointia ja SealSkinziä, tietenkään tapahtuman teemaan sopivaa "Trails in Motion" -leffaesitystä unohtamatta. Paikallinen majatalo tarjoaa aikaerosta toipuville matkalaisille yösijan kohtuullisen hintaan.<br />
<br />
Pientä ongelmanpoikasta on leijunut ilmassa edellisten vajaan parin viikon ajan. Mutta koska verta ei näy, eikä luita ole (vissiin) poikki, niin oman diagnoosin mukaan olen soveltuvin osin terve starttaamaan kauden toiseksi tärkeimpään tapahtumaan. Takki auki, sykkeet tappiin ja menoksi. Loppukiri alkaa paukusta. Alkuviikosta voit sitten lukea miten meni. Stay tuned!<br />
<br />
<br />
* Kuvat kaapattu häikäilemättä tapahtuman sivuilta, eli täältä: http://nuuksioclassic.com/Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6091911965429489332.post-24837576559863748952016-08-21T12:38:00.000+03:002016-10-24T16:37:17.722+03:00Armonlaakson tuolla puolenLähiseutujen polkutarjontaan tutustuminen jatkui Naantalissa. Kyseessä oli Kultaranta Resortin rakentama ja ylläpitämä ulkoilureitti (<a href="http://kultarantaresort.fi/vapaa-aika/ulkoilu/" target="_blank">linkki</a>) Särkänsalmen sillan läheisyydessä Naantalin Luonnonmaalla. Matkaa Turun keskustasta kohteeseen on reilut 20 kilometriä, joten siirtymä hoitui luontevasti autolla. Auton voi pysäköidä entisen Porhonkallion lomakeskuksen alueelle Rymättyläntien eteläpuolelle.<br />
<br />
Lenkuroita on tarjolla kaksi: Helpompi eli sininen ja keskivaativa, punaisilla pallukoilla merkitty pohjoisempi kiekura. Sininen lenkki on nimetty "legendaariseksi ketunlenkiksi". Polku on kohtuullisen tasainen ja olettaisin ettei pääosin kallioisen alustan ansiosta upottavia kohtia muodostu edes märkään vuodenaikaan. Reitiltä löytyy myös aurinkoiseen paikkaan, hetteikön laitaan rakennettu laavu.<br />
<br />
Punainen, eli "Ilveskallion reitti" on pykälää haastavampia juostava. Molemmilla reiteillä polku itsessään on selkeästi merkitty, juoksu-ura myös erottuu kohtuullisen selkeästi muusta metsästä. Punaisen reitin haasteen muodostaa lukuisat terävät nousut ja laskut, sammaleiset kalliot lienevät myös liukkaat sateella. Kumpainenkin lenkki on 1.5 kilometrin mittainen.<br />
<br />
Kokonaisuutena alue tarjoaa juoksijoilla mahdollisuuden monipuolisen polkujuoksun harjoitteluun. Pienet nousut, laskut, juurakot, neulasrännit, pitkospuut ja sillat eivät kenties tarjoa parasta maaperää trailrunningiksi nimetyn jalon liikuntamuodon harjoittamiseen. Ainakaan kaltaiselleni verrattain tuoreelle harrastajalle. Mutta ainahan sitä voi syödä eväitä.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHpEn_cfb6g2sCAOv1ALvZUHEF2yQFcKHtYx1m1GVbKEczBpqagxmzkqvaLgNR93rE2MoLc2znHpzvrLmviFOcVcQrortamL1A5-U2KE1K3n00fGXW4XsgnIn9bUMvB8r6-ZRbq4MHBVh-/s1600/pitkos.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHpEn_cfb6g2sCAOv1ALvZUHEF2yQFcKHtYx1m1GVbKEczBpqagxmzkqvaLgNR93rE2MoLc2znHpzvrLmviFOcVcQrortamL1A5-U2KE1K3n00fGXW4XsgnIn9bUMvB8r6-ZRbq4MHBVh-/s640/pitkos.jpg" width="579" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Puskajuoksija</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Alun perin kahden miehen treenilenkki kasvoi hirmuisen säätämisen seurauksena kolmella osallistujalla. Yhden oli tarkoitus juosta täysiä, toinen kaipaili leppoisaa palauttelua ja kolmas hamuili silkkaa sielunhoitoa. Omana suunnitelmana oli juosta maratonin puolikkaan mittainen testijuoksu itselle reipasta vauhtia. Alueeseen tutustuaksemme alkuun hölköteltiin läpi molemmat reitit, jonka jälkeen kukin lähti suorittamaan omaa epistolaansa. Reittien risteyskohdassa juoruttiin, kiroiltiin kuumuutta ja ihmeteltiin miten mukaan oli osunut vain painavia jalkoja. Oma mittari näytti tusina(hko)a kilometriä kun raati päätti että alkaa riittämään. Couldn't agree more, virrat alkoi olla vähissä itse kullakin. Viimeisen lenkin lopulla viimeisessä alamäessä sotkeuduin näppärästi koipiini ja tein suunnittelemattoman hätälaskun vatsalleni keskelle polkua. Kiitos, eiköhän tämä ollut tässä.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t35.0-12/14060041_10210421645126552_511655664_o.jpg?oh=977c98d08d03b11c6e56bd232f2ea51f&oe=57BA521D" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t35.0-12/14060041_10210421645126552_511655664_o.jpg?oh=977c98d08d03b11c6e56bd232f2ea51f&oe=57BA521D" width="476" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Draamaa, ruhjeita ja itkua tuhertava <br />
setä tyttöjen säärystimissä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Vaikka sykemittarin mukaan kilometrejä ei siunaantunut kuin 16.7, oli päivämatka viisihenkiselle retkikunnalle ilmeisen riittävä. Ainoastaan yksi myönsi lähteneensä sakkolenkille takaisin kotiin päästyään. <br />
<br />
Mielenkiintoisena nyanssina mainittakoon nuotipaikalla aurinkoisesta päivästä nauttinut parinkymmenen hengen seurue joka muisti kannustaa joka kerta kun juoksimme ohi. Kiitos heille. :) On se vaan kumma miten suomalainen perusmörkö muuttuu sosiaaliseksi metsään päästyään. Koskee myös itseäni. Kaikkiaan päivän retkikohde oli mielestäni onnistunut, syinä mainittakoon (in random order):<br />
<br />
<ul>
<li>Luonnonmaa lähellä Turkua ja hyvien kulkuyhteyksien päässä</li>
<li>Tarjolla olevat lenkit sopivat eritasoisille & kaikenkuntoisille juoksijoille</li>
<li>Reittien risteyksessä oleva taukopaikka sopii ööö, taukoiluun</li>
<li>Porhonkallion parkkipaikan vieressä oleva uimaranta todettiin hyväksi paikaksi nopeaan pulahdukseen</li>
<li>Lyhyt matka autolle jos into tai kunto loppuu kesken</li>
</ul>
<div>
<br /></div>
<div>
Kahden viikon kuluttua juostavan 42.2 kilometrin Nuuksion Classicin kenraaliharjoitus ei tuonut erityisen suurta luottamusta omiin kykyihin. Ja vielä kun Nuuksion jälkeen tasan kuukauden päästä pitäisi jaksaa taivaltaa 87 kilometriä astetta haastavammassa maastossa. Ihan vaan vähän hirvittää.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com0Naantali, Finland60.466087599999987 22.02508729999999659.964338599999991 20.734193799999996 60.967836599999984 23.315980799999995