17. toukokuuta 2016

Kokkolaan vie - sedän tie

EDIT Perjantaina 20. toukokuuta. 
Flunssa vaivaa edelleen, joten näin parhaaksi jättää tapahtuma tyystin väliin. Yhteensä 1000 kilometrin automatkailu ja siihen väliin 24h intervallit olivat tällä kertaa liikaa. Nyt keskitytään pöpöjen surmaamiseen ja sen jälkeen palaillaan arkeen vähän kerrallaan. 
Tapahtuman sivut täällä: http://www.kokkolaultrarun.fi/ Linkki reaaliaikaiseen tulosseurantaan löytyy sivulta.



Edellisestä postauksesta on jo tovi, joten päätin (v)ihastuttaa lukijoita raapustamalla muutaman rivin tulevan viikonlopun ohjelmasta. Lauantaina ja sunnuntaina eli 21-22. toukokuuta juostaan Kokkola Ultra Run tapahtuma. Nimensä mukaisesti tarjolla on pitkää (maraton), vielä pidempää (6h & 12h) ja typerän pitkää (24h) matkaa/aikaa. Suomennettuna nuo ajat tietysti tarkoittaa sitä, että kello lyödään käyntiin paukusta ja voittajaksi päätyy se joka on määräaikaan mennessä päässyt pisimmälle. Tai niin, eihän ympyrää juostessa kovin kauaksi pääse. But you got the point, right?

Vauhtisammakon Juoksukoulu päätti lähteä kahden joukkueen voimin mukaan pisimmälle, eli 24h matkalle. Kiivaalla rekrykampanjalla joukkueet saatiin kokoon ja ilmoittautumiset viskattiin sisään. Joukkueiden lisäksi mukaan lähtee konkarijuoksija-mahtisammakko Anni Liukka, joka starttaa soolona selättämään vuorokauden korkuista vuorta.




Koska juoksu on tarkkaa hommaa ja erityisen tarkkaa on kun juostaan vuorokausi putkeen, niin järjestäjät ovat tehneet auringontarkkaa työtä reitin mittauksen kanssa. Matkaa taivalletaan jotakuinkin lättänällä 864,1 metrin reitillä, josta puolet on hiekkaa ja puolet asfalttia. Ainakin reitti on riittävän tarkasti mitattu, eh...? Positiivista tuollaisessa lyhyehkössä rundissa on se että huolto on taatusti riittävän usein. Kokeneemmat harrastajat kun ovat kertoneet että ultrajuoksu on urheilutapahtumaksi naamioitu syömiskilpailu. Pitääkin muuten käydä nappaamassa kuvia miten järjestäjät ja muut kilpailijat ovat varautuneet syöminkeihin. Mikäli vanhat merkit pitää kutinsa, niin moni suomalainen suviseura olisi kateellinen notkuvan pöydän antimista. Eli on juoksussa jotain hyvääkin, jes! Omat eväät on vielä hakusessa, mutta viimeistään nyt lienee syytä heittää romukoppaan oma ajatusmaailma että energiageeleillä pärjää. 24 tunnin jälkeen mojiton makuiset High5 geelit saattaa nimittäin aiheuttaa alkoholista johtumattoman oksureaktion. Mukaan lähtenee niiden geelien lisäksi kiinteää ruokaa ainakin pähkinöiden, banaanien, lakritsan ja muiden makeisten muodossa. Juotavaksi urheilujuomaa ja sokeripitoista limunaaadia. Näissä bileissä ei kaloreita vältellä. :)

Itse olen enemmän kuin tyytyväinen että olen osana sammakkojoukkuetta, eikä matkaa tarvitse tehdä yhden miehen suorituksena. Tähän on kaksi syytä: Viime lauantaina iskenyt man flu, jonka seurauksena olen viettänyt vuoteen omana tähän mennessä kolme päivää. Toinen, se todellisempi syy on se että oma pitkän matkan juoksukokemus edelleen rajoittuu muutamaan juostuun maratoniin ja neljännestusinaan yli 50 kilometrin lenkkiin. Kokemusta pidemmille matkoille tarvitaan rutkasti lisää ennenkuin edes kahdentoista tunnin juoksua voisi ajatella.

24 tunnin kisa potkaistaan käyntiin tulevana lauantaina klo 12:00, ilman edistynyttä laskuriakin useimmat osaavat päätellä että tapahtuma loppuu loogisesti sunnuntaina samaan kellonlyömään. Vuosi sitten voittajajoukkue sai kokoon vajaat 224 kilometriä. Otaksun että tämän vuoden kisassa on vahvoilla jos joukkue haalii kokoon 300 km. Koitan näpytellä kisan jälkeisen postauksen jo sunnuntai-iltana, mutta todennäköisesti venyy alkuviikkoon. Stay tuned. Lisää infoa tapahtumasta löydät täältä: http://www.kokkolaultrarun.fi Tässä vaiheessa en tiedä voiko kisaa seurata reaaliaikaisesti samasta paikasta, mutta lopputulokset löytynevät tapahtuman jälkeen sivustolta.

Nyt peliin lisää nenäliinoja ja mukillinen kuumaa juomaa. Go Leijonat! Täältä tähän.

7. toukokuuta 2016

Varaslähtö Sandis Trailille


Suljetun saaren kilpailu, eli virallisemmin Sandis Trail Sprint juostaan/juostiin tänään lauantaina 7.5.2016. Itse pääsin tutustumaan tapahtumaan kutsuvierastilaisuuden muodossa jo eilen eli 6. päivä, tämä postaus keskittyy täten kyseiseen päivään. Perjantainen päivä on tarkoitettu tapahtuman järjestäjien yhteistyökumppanien sidosryhmille. Edellinen lausehirviö tarkoittaa sitä että pääsin mukaan Vauhtisammakon juoksukoulun kutsumana. Kiitos Mikko ja Anni!

Perjantaissa tapahtuman varaslähdössä juostiin täsmälleen sama seitsemän kilometrin rata kuin virallisena kilpailupäivänä. Kuten lauantaina, perjantaiset osallistujat saivat valita juostako reitin kerran vai kahdesti. Mukana oli kaikkiaan kuusi Vauhtisammakkoa joista jokainen juoksi reitin kahteen kertaan. Helatorstain Bodom Trailin rasituksesta huolimatta myös minä halusin kokea kaiken mitä Sandiksella oli tarjottavaa, joten myös omaksi matkaksi tuli tuo 14 kilometriä.

Laumapotretti

Naisten sarjassa oli mukana yksi sammakko. Enempää ei tarvita, kunhan juoksija on riittävän kova. Petra oli koko naisten sarjan kovin ja kantoi mitalin lisäksi kotiinsa uudet Inov-8 tossut. Miehet olivat odotetusti melkoisen pehmeitä, tuloksena epämääräisiä suorituksia sijojen 11 - 17 välillä. Oma kohtaloni oli jäädä niukasti top 10:n ulkopuolelle loppuajalla 01:26:41

Tapahtumaa markkinoidaan seuraavasti: Ainutlaatuinen polkujuoksutapahtuma puolustusvoimien suljetulla saarella. Juoksureitillä on monimuotoinen yhdistelmä rantakallioita, hiekkaa, metsää, mäkiä ja sotilas-5-otteluesteradan osia. Lähes koko reitti on maastossa urien ulkopuolella. Sitä saatiin mitä tarjottiin. Oman mausteensa antoivat siellä täällä harjoittelevat varusmiehet ja sotilaspoliisit koirineen. Bongasin matkalta myös Saharan erämaata muistuttavan valtaisan hiekkakentän, kymmeniä metrejä juoksuhautaa ja ainakin yhden poteron. Jatkuva sarjatuliaseen papatus lisäsi adrenaliinin märää veressä, laukaisten primitiivireaktion juosta entistä kovempaa. Tyystin erilaista sielunmaisemaa tarjoili Santahaminan saaren merenpuoleiset osat, jossa itseäni viekkaampi juoksija olisi voinut jäädä nautiskelemaan taivaallisesta ilmasta ja upeista maisemista. Valitettavasti louhikot, äkkijyrkät kallioseinämät, kauniit maisemat ja sykkeet tapissa juokseminen eivät oikein sovi yhteen, joten leuka oli pidettävä rinnassa ja kieli vyön alla. Muutoin hukka perii.

Reitti oli odotetun raskas, mutta kiitettävän hyvin merkitty. Oma kyvyttömyyteni keskittyä kahteen asiaan (lujaa juoksemiseen ja reitin lukuun), aiheutti sen että epäpolun pään löytämiseen piti satunnaisesti uhrata himpun verran aikaa ja energiaa. Kaikkiaan hieno tapahtuma, jonne pitää suunnata myös ensi vuonna mikäli aikataulut antavat myöden. Mahdollisesti tapahtumaan halajavien kannattaa kuitenkin pitää mielessä että kyseessä ei mikään pururadoilla suoritettava massajuoksu, vaan vaativa pienelle kohderyhmälle suunnattu vauhdikas lyhyen matkan kilpailu joka antaa mahdollisuuden testata omia kykyjään

Maisemaa. 
Photo Tuomas Karskela

Varustuksena itselläni t-paita, shortsit, pitkät sukat ja Salomonin S-Lab 4 SG kengät. Useammalla kanssajuoksijalla oli jaloissaan nastarit, mutta lukuisista liukumajäljistä ja verinaarmuista päätellen oma valintani osui paremmin kohdilleen. Suota tai muuten erityisen märkää ei reitillä ollut, joten jotkin kuivan kelin kengät olisivat olleet parhaat mahdolliset. En kuitenkaan voi väittää että oma kenkävalintani olisi vaikuttanut vauhtiini. Se kenkään eksynyt, oikean jalan päkiän alla majaillut kivi haittasi enemmän aiheuttaen sen että toisella kierroksella olin pakotettu pysähtymään ja kampeamaan ankeutta ulos kengästä.

Kahden - itselleni - raskaan peräkkäisen polkupäivän aiheuttamat haaverit jäivät vähäisiksi. Varusteet kestivät, vatsa kesti ja paikat pysyivät muutenkin kuosissa. Eväinä pääasiassa hyväksi todettuja Maximin ja Hig5:n tuotteita; geelejä, sekä energia- ja protskupatukoita. Kakkospäivän jälkeen jalat olivat sitä mieltä että jotain oli tehty, tarviis vissiin venytellä? Alaraajoissa pientä naarmua ja selässä vaaksan mittainen oksantyngän tekemä jälki, dramaattista.

Kehyksiä vailla valmis ripustettavaksi


Suunnon mittarin mukaan torstain Bodomin 21 kilsan ja eilisen Sandiksen 14 kilometrin rasituksesta elpymiseen menee reilu viikko. Kukapa sitä edes fiksumpiaan kuuntelisi, ainakaan keväisessä auringonpaisteessa. Jalat on jumissa ja selkään sattuu, lähden siis fillaroimaan.

#livemore

5. toukokuuta 2016

Bodom Trail 2016

Jos ei hikeä helatorstaina niin elokuussa ainakin. Tämä Turun Sirkkalankadulta toukokuun 4. pvä vuonna 2016 alkunsa saanut kansanviisaus toimi allekirjoittaneen henkilökohtaisena merkkivalona valmistautuessani Espoon Pirttimäen ympäristön metsissä järjestettävään Bodom Trail juoksuun. Sääennuste lupasi torstaille täyttä auringonpaistetta ja lämpötilan uhattiin huitelevan 20 asteen kulmilla, joten hikisiä hetkiä oli odotettavissa. Edellytykset suureen urheilujuhlaan olivat täten mitä parhaimmat. Olen jo aiemmin blogissa maininnut, että kyseinen eventti on oman juoksuharrastukseni ensimmäinen todellinen polkujuoksutapahtuma, jossa matka kellotetaan ihan virallisesti ja pisin metsiä kirmaa samanaikaisesti satoja muita lajiin hurahtaneita. Tällä vuodelle kisaan oli saatu mahdutettua lisää osallistujia, mutta silti tapahtuma myytiin loppuun reilussa vuorokaudessa. Itse olin poikkeuksellisesti ajoissa liikenteessä eikä ongelmia ilmoittautumisen suhteen ilmennyt.



Valmistautuminen kisaan oli totutun leppoisaa: Edellisenä perjantaina reippaampi 22 kilometriä Turun Ruissalon poluilla, wappu kiireetöntä chillailua Tampereella, maanantaina palauteltiin viikonlopusta kävelylenkin merkeissä ja tiistaina jatkettiin uimahallissa. Kisan aattona eli keskiviikkona valmistelut etenivät totutun jännittyneesti; istuskelin pitkin poikin aurinkoista Turun jokirantaa ja yliopistonmäkeä jutellen mukavia vastaan sattuneille tutuille. Illalla aloin sitten pohtimaan että josko olisi syytä suorittaa jonkinmoinen varautuminen varhaiseen starttiin. Kamat kasaan, ruokaa suuhun ja stressaaminen esivalmistelujen osalta oli siinä.





Kengät ja sukat oli rivossa kunnossa. Pirttimäen ympäristön suoalueiden biodiversiteetti huolestuttaa valveutunutta kansalaista. Tämän lisäksi pelkästään omiin kenkiin ja sukkiin tarttuneen turpeen määrällä lämmittäisi keskisuurta kasvihuonetta sen puolen vuotta, ainakin jos talvi on leuto. :)

Kisapäivä


Iltavirkun herätyskello alkoi soittamaan sulosäveliään klo 05.45. Yök. Nopea aamupala, viimeiset välttämättömyydet reppuun, ukko pihalle einen verran ennen seiskaa ja autolla huristellen hakemaan matkustajaluettelosta puuttuvia jäseniä. Kello 6.59 automobiilin nokka käännettin suunnitelmaan mukaisesti kohti Espoota. Koko matkan jatkuneen juoksusta puhumisen keskeytti vain takapenkiltä kuulunut kitinä. Siellä oli kuulemma liian kuuma ja ahdasta, penkitkin oli muotoiltu huonosti. "Onks vielä pitkä matka?". Kyllähän te tämän jutun tiedätte...

Perillä oltiin hyvissä ajoin. Aina haasteellinen hakaneula-numerolappu-älykkyys-kiinnitys-näppäryystesti sujui tällä kertaa virheettömästi joten tekosyyt urotöiden välttelyihin olivat kaikin puolin vähissä. Tästä suurin kiitos tietysti järjestäjien tilaamalle, osapuilleen helteiselle kelille. Hyvin oli asiat hoidettu. Juoksukamat päälle, alkuverryttelyt pohjiksi ja karsinaan odottamaan oman ryhmän lähtöä. Kuuma ryhmä starttasi poluille tasan kello kymmenen. Oma ryhmä, eli ryhmä numero kaksi starttasi viisi minuuttia myöhemmin. Ensimmäisen reilun kilometrin ajan järjestäjät juoksuttavat kutakin noin 200 hengen ihmislaumaa pitkin leveää ulkoilubaanaa. Tarkoituksena on saada juoksijoiden letkasta niin pitkä että poluilla kukin pystyy juoksemaan omaa vauhtiaan, eikä ahdistavia sumppuja muodostuisi. Isot pojat kehottivat reippailemaan alussa sellaista kyytiä että pääsee poluille letkan kärkipäässä. Kuuliaisena kansalaisena toimin ohjeiden mukaisesti. Itse juoksusta tai reitistä ei jäänyt sen suurempia tuntemuksia kuin että matka oli pitkä eikä kotia näkynyt. Sykkeet paukkui punaisella ja kivikon jälkeen tuli juurakko, paitsi jos ryynättiin suolla. Reitin haastellisuus oli kuitenkin tiedossa, joten ei valittamista. Ensimmäiset 12 kilometriä oli helpompaa ja jälkimmäinen 9 kilometrin osuus vastaavasti enemmän rypemistä. Yhden kerran löysin suosta oikeasti pehmeän kohdan ja vajosin hetteikköön polviani myöden. Samassa runnoin hieman toista säärtä. Valitettavasti tapahtumasta ei saatu taltioitua sen dramaattisempaa aineistoa. Matkan aikana ravitsin sielua ja ruhoa muutamalla geelillä ja noin litralla urheilujuomaa. Päivän kunto oli mikä oli, mutta olin sentään komiasti sadan parhaan joukossa!




Summeeraus 


Tapahtumasta jäi järjestelyjen osalta hyvät fiilikset. Edes suihkusta loppunut vesi ei saanut kenenkään mieltä ruttuun. Tai ainakin omalle kohdalle osui vain hymyileviä ihmisiä. Tarjoilut toimi moitteetta, syötävää & juotavaa riitti ja jo aiemmin mainittu aurinkoinen ilma helli juoksukansaa. Ainoa kohdalle osunut murhe oli oman polkujuoksukokemuksen vähäisyys, jonka seurauksena otin järjettömästi turpiin alamäissä. Tasaisella ja ylämäissä pärjäsin kanssakilpailijoille, mutta jokaisessa vähänkään teknisemmässä (ala)mäessä akkaa ja ukkoa hurjasteli ohitse vasemmalta ja oikealta. Kokemuksen lisääntyessä vauhtikin saattaisi kasvaa, mutta ainakin tällä erää menoa varjosti yletön varovaisuus. Kausi on avattu ja ura on avattu iloisilla mielin. Tästä jatketaan varhain aamulla huomenissa kun auto suunnataan Helsingin kaakkoispuolelle Santahaminaan. Ohjelmassa ei-ehkä-niin-yllättäen, juoksua.

Ai niin, oma loppuaika oli tuo 02:09:34. Ei mikään järjettömän kova suoritus, mutta taakse jäi muun muassa eräskin kovana triahtlonistina tunnettu ministerismies.

Täältä tähän.

EDIT: Sivuhuomautuksena vielä että taivallettu matka oli puolimaraton eli 21 kilometriä.