21. elokuuta 2016

Armonlaakson tuolla puolen

Lähiseutujen polkutarjontaan tutustuminen jatkui Naantalissa. Kyseessä oli Kultaranta Resortin rakentama ja ylläpitämä ulkoilureitti (linkki) Särkänsalmen sillan läheisyydessä Naantalin Luonnonmaalla. Matkaa Turun keskustasta kohteeseen on reilut 20 kilometriä, joten siirtymä hoitui luontevasti autolla. Auton voi pysäköidä entisen Porhonkallion lomakeskuksen alueelle Rymättyläntien eteläpuolelle.

Lenkuroita on tarjolla kaksi: Helpompi eli sininen ja keskivaativa, punaisilla pallukoilla merkitty pohjoisempi kiekura. Sininen lenkki on nimetty "legendaariseksi ketunlenkiksi". Polku on kohtuullisen tasainen ja olettaisin ettei pääosin kallioisen alustan ansiosta upottavia kohtia muodostu edes märkään vuodenaikaan. Reitiltä löytyy myös aurinkoiseen paikkaan, hetteikön laitaan rakennettu laavu.

Punainen, eli "Ilveskallion reitti" on pykälää haastavampia juostava. Molemmilla reiteillä polku itsessään on selkeästi merkitty, juoksu-ura myös erottuu kohtuullisen selkeästi muusta metsästä. Punaisen reitin haasteen muodostaa lukuisat terävät nousut ja laskut, sammaleiset kalliot lienevät myös liukkaat sateella. Kumpainenkin lenkki on 1.5 kilometrin mittainen.

Kokonaisuutena alue tarjoaa juoksijoilla mahdollisuuden monipuolisen polkujuoksun harjoitteluun. Pienet nousut, laskut, juurakot, neulasrännit, pitkospuut ja sillat eivät kenties tarjoa parasta maaperää trailrunningiksi nimetyn jalon liikuntamuodon harjoittamiseen. Ainakaan kaltaiselleni verrattain tuoreelle harrastajalle. Mutta ainahan sitä voi syödä eväitä.


Puskajuoksija

Alun perin kahden miehen treenilenkki kasvoi hirmuisen säätämisen seurauksena kolmella osallistujalla. Yhden oli tarkoitus juosta täysiä, toinen kaipaili leppoisaa palauttelua ja kolmas hamuili silkkaa sielunhoitoa. Omana suunnitelmana oli juosta maratonin puolikkaan mittainen testijuoksu itselle reipasta vauhtia. Alueeseen tutustuaksemme alkuun hölköteltiin läpi molemmat reitit, jonka jälkeen kukin lähti suorittamaan omaa epistolaansa. Reittien risteyskohdassa juoruttiin, kiroiltiin kuumuutta ja ihmeteltiin miten mukaan oli osunut vain painavia jalkoja. Oma mittari näytti tusina(hko)a kilometriä kun raati päätti että alkaa riittämään. Couldn't agree more, virrat alkoi olla vähissä itse kullakin. Viimeisen lenkin lopulla viimeisessä alamäessä sotkeuduin näppärästi koipiini ja tein suunnittelemattoman hätälaskun vatsalleni keskelle polkua. Kiitos, eiköhän tämä ollut tässä.


Draamaa, ruhjeita ja itkua tuhertava
setä tyttöjen säärystimissä


Vaikka sykemittarin mukaan kilometrejä ei siunaantunut kuin 16.7, oli päivämatka viisihenkiselle retkikunnalle ilmeisen riittävä. Ainoastaan yksi myönsi lähteneensä sakkolenkille takaisin kotiin päästyään.

Mielenkiintoisena nyanssina mainittakoon nuotipaikalla aurinkoisesta päivästä nauttinut parinkymmenen hengen seurue joka muisti kannustaa joka kerta kun juoksimme ohi. Kiitos heille. :) On se vaan kumma miten suomalainen perusmörkö muuttuu sosiaaliseksi metsään päästyään. Koskee myös itseäni. Kaikkiaan päivän retkikohde oli mielestäni onnistunut, syinä mainittakoon (in random order):

  • Luonnonmaa lähellä Turkua ja hyvien kulkuyhteyksien päässä
  • Tarjolla olevat lenkit sopivat eritasoisille & kaikenkuntoisille juoksijoille
  • Reittien risteyksessä oleva taukopaikka sopii ööö, taukoiluun
  • Porhonkallion parkkipaikan vieressä oleva uimaranta todettiin hyväksi paikaksi nopeaan pulahdukseen
  • Lyhyt matka autolle jos into tai kunto loppuu kesken

Kahden viikon kuluttua juostavan 42.2 kilometrin Nuuksion Classicin kenraaliharjoitus ei tuonut erityisen suurta luottamusta omiin kykyihin. Ja vielä kun Nuuksion jälkeen tasan kuukauden päästä pitäisi jaksaa taivaltaa 87 kilometriä astetta haastavammassa maastossa. Ihan vaan vähän hirvittää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti