7. toukokuuta 2016

Varaslähtö Sandis Trailille


Suljetun saaren kilpailu, eli virallisemmin Sandis Trail Sprint juostaan/juostiin tänään lauantaina 7.5.2016. Itse pääsin tutustumaan tapahtumaan kutsuvierastilaisuuden muodossa jo eilen eli 6. päivä, tämä postaus keskittyy täten kyseiseen päivään. Perjantainen päivä on tarkoitettu tapahtuman järjestäjien yhteistyökumppanien sidosryhmille. Edellinen lausehirviö tarkoittaa sitä että pääsin mukaan Vauhtisammakon juoksukoulun kutsumana. Kiitos Mikko ja Anni!

Perjantaissa tapahtuman varaslähdössä juostiin täsmälleen sama seitsemän kilometrin rata kuin virallisena kilpailupäivänä. Kuten lauantaina, perjantaiset osallistujat saivat valita juostako reitin kerran vai kahdesti. Mukana oli kaikkiaan kuusi Vauhtisammakkoa joista jokainen juoksi reitin kahteen kertaan. Helatorstain Bodom Trailin rasituksesta huolimatta myös minä halusin kokea kaiken mitä Sandiksella oli tarjottavaa, joten myös omaksi matkaksi tuli tuo 14 kilometriä.

Laumapotretti

Naisten sarjassa oli mukana yksi sammakko. Enempää ei tarvita, kunhan juoksija on riittävän kova. Petra oli koko naisten sarjan kovin ja kantoi mitalin lisäksi kotiinsa uudet Inov-8 tossut. Miehet olivat odotetusti melkoisen pehmeitä, tuloksena epämääräisiä suorituksia sijojen 11 - 17 välillä. Oma kohtaloni oli jäädä niukasti top 10:n ulkopuolelle loppuajalla 01:26:41

Tapahtumaa markkinoidaan seuraavasti: Ainutlaatuinen polkujuoksutapahtuma puolustusvoimien suljetulla saarella. Juoksureitillä on monimuotoinen yhdistelmä rantakallioita, hiekkaa, metsää, mäkiä ja sotilas-5-otteluesteradan osia. Lähes koko reitti on maastossa urien ulkopuolella. Sitä saatiin mitä tarjottiin. Oman mausteensa antoivat siellä täällä harjoittelevat varusmiehet ja sotilaspoliisit koirineen. Bongasin matkalta myös Saharan erämaata muistuttavan valtaisan hiekkakentän, kymmeniä metrejä juoksuhautaa ja ainakin yhden poteron. Jatkuva sarjatuliaseen papatus lisäsi adrenaliinin märää veressä, laukaisten primitiivireaktion juosta entistä kovempaa. Tyystin erilaista sielunmaisemaa tarjoili Santahaminan saaren merenpuoleiset osat, jossa itseäni viekkaampi juoksija olisi voinut jäädä nautiskelemaan taivaallisesta ilmasta ja upeista maisemista. Valitettavasti louhikot, äkkijyrkät kallioseinämät, kauniit maisemat ja sykkeet tapissa juokseminen eivät oikein sovi yhteen, joten leuka oli pidettävä rinnassa ja kieli vyön alla. Muutoin hukka perii.

Reitti oli odotetun raskas, mutta kiitettävän hyvin merkitty. Oma kyvyttömyyteni keskittyä kahteen asiaan (lujaa juoksemiseen ja reitin lukuun), aiheutti sen että epäpolun pään löytämiseen piti satunnaisesti uhrata himpun verran aikaa ja energiaa. Kaikkiaan hieno tapahtuma, jonne pitää suunnata myös ensi vuonna mikäli aikataulut antavat myöden. Mahdollisesti tapahtumaan halajavien kannattaa kuitenkin pitää mielessä että kyseessä ei mikään pururadoilla suoritettava massajuoksu, vaan vaativa pienelle kohderyhmälle suunnattu vauhdikas lyhyen matkan kilpailu joka antaa mahdollisuuden testata omia kykyjään

Maisemaa. 
Photo Tuomas Karskela

Varustuksena itselläni t-paita, shortsit, pitkät sukat ja Salomonin S-Lab 4 SG kengät. Useammalla kanssajuoksijalla oli jaloissaan nastarit, mutta lukuisista liukumajäljistä ja verinaarmuista päätellen oma valintani osui paremmin kohdilleen. Suota tai muuten erityisen märkää ei reitillä ollut, joten jotkin kuivan kelin kengät olisivat olleet parhaat mahdolliset. En kuitenkaan voi väittää että oma kenkävalintani olisi vaikuttanut vauhtiini. Se kenkään eksynyt, oikean jalan päkiän alla majaillut kivi haittasi enemmän aiheuttaen sen että toisella kierroksella olin pakotettu pysähtymään ja kampeamaan ankeutta ulos kengästä.

Kahden - itselleni - raskaan peräkkäisen polkupäivän aiheuttamat haaverit jäivät vähäisiksi. Varusteet kestivät, vatsa kesti ja paikat pysyivät muutenkin kuosissa. Eväinä pääasiassa hyväksi todettuja Maximin ja Hig5:n tuotteita; geelejä, sekä energia- ja protskupatukoita. Kakkospäivän jälkeen jalat olivat sitä mieltä että jotain oli tehty, tarviis vissiin venytellä? Alaraajoissa pientä naarmua ja selässä vaaksan mittainen oksantyngän tekemä jälki, dramaattista.

Kehyksiä vailla valmis ripustettavaksi


Suunnon mittarin mukaan torstain Bodomin 21 kilsan ja eilisen Sandiksen 14 kilometrin rasituksesta elpymiseen menee reilu viikko. Kukapa sitä edes fiksumpiaan kuuntelisi, ainakaan keväisessä auringonpaisteessa. Jalat on jumissa ja selkään sattuu, lähden siis fillaroimaan.

#livemore

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti