1. helmikuuta 2016

Viime viikon juoksut & uinnit

Nonni, nyt on treenivuosi rysäytetty käyntiin (itselleni) varsin ryhdikkäästi.

Kuten jo monasti aiemmin todettua, vuoden 2015 loppu meni vähän ihmetellessä: Rasitusvammat rajoittivat harjoittelua, eikä liikunta oikeastaan edes kiinnostanut. Jaksoin kaivaa fillarin varastosta aivan turhan harvoin, eikä juoksuakaan harjoitettu millään muotoa säännöllisesti. Pieni henkinen breakki oli siis paikallaan.

Ma & to

Uuden vuoden käynnistyttyä tekemisen meininki on hiljalleen taas löytynyt ja tossuille on keksitty parempaa käyttöä kuin pelkkä hyllyssä seisottaminen. Vuoden ensimmäisillä viikoilla totuteltiin koipia säännölliseen juoksuun & tällä viikolla sitten ihan kunnolla oikeaa treeniä. Maanantaina intervalleja, mäkivetoja, sekä lumitöitä erilaisia keittövälineitä ennakkoluulottomasti hyödyntäen. Torstaina juostiin kiihtyviä vetoja reilun kympin verran. Jalassa Icebugin nastamöhkäleet jotka pitävät jäällä kuin tauti, mutta juoksuun niistä ei oikein ole. Meno oli hämmästyttävän kevyttä kun ottaa huomioon kovien treenien vähäisyyden viime kuukausina.


Kuinka paljon lunta mahtuu kerralla ruokalusikkaan?

La

Perjantaina ladattiin akkuja kotosalla ja lauantaina olikin vuorossa hallijuoksu Kupittaan urheiluhallissa. Kyseessä oli kolmen tunnin mittainen viestijuoksu kahden hengen joukkueissa, jossa yksittäisten vetojen mittana lyhyimmillään oli kaksi kierrosta, pisimpien ollessa 20 minuutin mittaisia. Itselläni sykkeet huitelivat jossain pilvissä, mutta silti meno tuntui alkulämpän jälkeen maistuvan.

Ylivertaisen juoksuparini ansiosta ehdin rentoutua vetojen välillä, silti voitto kotiin!
GPS:n perusteella matkaa mittaavat mittarit oli hallissa ihmeissään ja mitatut matkat vaihtelivatkin melkoisesti. Kollektiivisen pohdinnan perusteella edetyksi matkaksi arvioitiin noin 25km,  vauhtien vaihdellessa pikajuoksun ja löysän maleksinnan välillä.


Hienovarainen vinkki siitä että taukoilu on syytä hoitaa omalla ajalla ;)

Noin 2.5 tunnin kohdalla osapuilleen kaikki osallistujat alkoivat näyttää siltä että homma ei oikein enää kiinnostanut, joten paikalla olleista muodostettiin kaksi joukkuetta ja lisättiin vauhtia entisestään. Tietenkin. Viimeiset reilut 20 min kahden kierroksen vetoja, hapotti huolella eikä harjoituksen lopussa kropassa juurikaan ollut ylimääräistä energiaa. Oma keskisyke oli muutaman lyönnin aerobisen kynnyksen yläpuolella, max sykkeet mukavat 183. Kiva huomata että aika usein sitä vielä näin kypsemmällä iällä pärjää nuorempien vauhdissa. Ja sitten kun ei pärjää niin pidennetään matkaa. Allez!

Sunnuntai

Elokuussa frendin kanssa keksitty "ui minimissään kerran kuukaudessa kesken lenkin, vuoden ympäri" -haaste elää ja porskuttaa omalta osaltani hyvin. Tähän mennessä jokainen uintikerta on suoritettu hyvissä ajoin ennen kuun loppua. Joulukuussa uin 2. päivä hyvinkin aurinkoisessa ja hienossa säässä. Tammikuun hyytävistä talvikeleistä johtuen juoksu-uinti-juoksu ei oikein ole kiinnostanut, mutta viime päivien lauha sää muutti heikon mielen ja tänään päätin tarttua itseäni niskasta ja suorittaa vielä ainakin tammikuun uinnit. Viiden kilometrin hölkkä jäiselle beachille, uikkarit jalkaan, todella hätäinen pulahdus, vaatteet takaisin päälle ja hölköttely takaisin kotiin. Juoksumatkaksi tuli vajaa kymppi, uinniksi samainen kymppi, mittayksiköt vaan muuttuivat. Elämäni ensimmäinen avantouinti tuli tehtyä lähes vahingossa.

Viikon saldoksi tuli reilut 53 km juoksua ja se kymmenisen metriä uintia. Viikon juoksukilometrit on itselleni varsin kelvolliset vuodenaikaan nähden, huonona puolena näkisin sen että varsinainen peruskuntoharjoittelu jäi turhan vähäiselle huomiolle. Tilannetta pyritään tasapainottamaan ensi lauantaille suunnitellulla 3-4 tunnin polkupitkiksellä.

Kirjataan tähän loppuun vielä selvyyden vuoksi että vaikka olen kirjoittanut Vauhtisammakon juoksukoulusta lämpimästi aiemminkin, niin olen vain yksi juoksuun hurahtanut aikuisempi harrastaja. Maksan siis kouluun osallistumiseni samalla tavalla kuin kaikki muutkin innokkaat juoksijat. Olen vaan julmetun iso ohjatun yhteisharjoittelun ystävä ja vaikka sammakkotreeneissä luonnollisesti vedetään jokaisen omilla ylärajoilla, niin silti loppukädessä kyse on vapaaehtoisesta hauskanpidosta. Kyllä, monen mielestä itsensä kiduttaminen on hauskaa. Usein juostaan verenmaku suussa, treenin jälkeen näkyy tähtiä, eikä seuraavana päivänä pysty kävelemään kunnolla. Kaikilla on kivaa, ihqua. Suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti