9. elokuuta 2015

Running a marathon vol II. - Masku


Taas kerran sorruin liian kunnianhimoiseen kirjoitukseen. Seurauksena postauksen raakile joka ei valmistu koskaan. No, kuukausitolkulla Maskun maratonin jälkeen tällä mennään.

Huhtikuussa ravattu Maskun juoksu oli elämäni toinen maraton. Valmistautuminen ei poikennut aiemmasta: Vauhtisammakon juoksukoulun treenit kolmesti viikossa & siihen päälle pyöräilyä maastossa epämääräisen säännöllisesti. Lähempänä maraa yksi tai kaksi pitempää oletettua kisavauhtista testijuoksua & viimeisellä viikolla muutenkin melko kevyttä tekemistä. Torstaina ja perjantaina sitten evästä vähän tuhdimmin.






"Kisapäivä valkeni selkeänä ja kuulaana..." Ja paskat: Vettä sataa, lämpötila huiteli jossain viiden asteen paikkeilla. Kevät. Perinteiseen tapaan suurin murhe valmistautumisessa oli kisavaatetuksen valinta, onneksi edellisenä päivänä olin ollut valveilla ja taklannut tämän valtaisan dilemman huolella.



Itse juoksu eteni smootisti plänien mukaan. Paukusta liikkeelle noin 5 minuutin kilometrivauhtia. Melko nopeasti letka harveni, eikä ruuhka haitannut omaa juoksua. Sadekaan ei haitannut alun jälkeen, kroppa kun tuottaa melkoisesti lämpöä reippaammin juostessa.

Tankkausta varten olin etukäteen ajatellut juoda jokaisella huoltopisteellä järjestäjien tarjoamaa urheilujuomaa ja noin puolen tunnin välein imaista pussillisen High5:n 40 gramman energiageeliä. Valitsin High5 geelit siksi että ne on todettu toimivaksi omalle (ajoittain melko ongelmalliselle) vatsalle. Pientä jännitystä juoksuun toi järjestäjien tarjoama Dexalin urheilujuoma, jota en ollut ennen testannut. Jokaisen Dexal mukillisen jälkeen meni noin 10 minuuttia jolloin vatsassa alkoi tuntua verrattain epämiellyttävältä. Osasin kuitenkin yhdistää syyn ja seurauksen, jolloin jätin urheilujuoman pois ja siitä eteenpäin huuhdoin geelit alas pelkällä vedelle. Toimii.



Kannoin mukanani kuutta geeliä pakattuna oivallisen SPIbelt -vyölaukun lenkkeihin. Pussukat pysyivät kyydissä ilman ongelmia, mitä nyt hermot oli mennä niiden satunnaiseen hölskymiseen vyötäröllä. Tungin jäljellä olleet geelit vyön vetoketjutaskuun, problem solved. Mutta asia jota kannattaa pohtia ennen seuraavaa maraa.

Olin ajatellut lähteä liikenteeseen varovasti noin 5 min/km pacea. Jälkikäteen tarkasteltuna tämä oli hyvä taktiikka ensimmäisen kymmenen kilometrin ollessa kisan hitain, sitten kolmas kymppi, toinen kymppi, kun taas viimeinen kymppi oli selkeästi parasta kyytiä. Oman juoksun kolme nopeinta kilometriä; 40. 4:29, 41. 4:16 ja 42. 4:08. Jo perinteeksi (maraton, cooper, Perniön 60km juoksu) muodostuneeseen tapaan myös negative split oli totta.



Palautuspulla




Sohvaperunan sotisopa ulkoisia haasteita vastaan



Loppukiri oli kymmenen kilsan mittainen, virallinen loppuaika 3.25.34 tarkoittaa keskimäärin 4:52 pacea. Noin 20 minuuttia parannusta edellisen maratonin aikaan. Vielä jäi nälkää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti