26. lokakuuta 2014

Maraton kunnialla läpi - juosten

Jotakuinkin aktiivinen juoksuharjoittelu on nyt jatkunut tasan vuoden. Aikaisempaan verrattuna fillarointi on jäänyt hyyyvin vähäiselle huomiolle vaikka kuluneen vuoden aikana kertyneet kilometrit edelleen painavat vaakakupin pyöräilyn hyväksi. Pyöräilijästä juoksijaksi - transformation in progress, edelleen.

No niin, se ihka ensimmäinen maraton on nyt juostu. Täsmäiskun kohteeksi valikoitui Kaarinan syysmaraton. Kaarinan valitsin juoksupaikaksi useammastakin syystä, joista lyhyt matka kisapaikalle ei ollut se ihan vähäisin. Lisäksi reitti oli tuttu viime vuodelta, eikä mäkiäkään ole eksynyt reitille kovinkaan taajaan. Ilmoa sisään paria viikkoa ennen h-hetkeä ja valmistautuminen voi alkaa.



Tahko 2014 "I Did It" - Buff ennakoi vahvaa suoritusta


Kisapäivän aamu avautui syksyiseen tapaan sateisena, tuulisena ja pimeänä. Poudan Pekka kollegoineen oli kuitenkin ansiokkaasti ennakoinut että syysmaraton saadaan vedettyä läpi kuivassa kelissä, näin myöskin tapahtui.

Sain kammettua itseni Kaarinan lukion pihaan sijoitettuun kisakeskukseen vajaata tuntia ennen lähtöä. Vilinä oli melkoinen & vessajonot tuttuun tapaan pitkiä, puolisen tuntia lisää valmistautumisaikaa ei olisi ollut pahitteeksi. Numerokyltin haku kisatoimistosta  & muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen numero 4303 oli naulattu rintaan kiinni ja alkulämmittely pääsi alkamaan. Kuuden asteen lämpötila, etelätuuli ja oma ennätysmatka laittoivat pohtimaan vaatetusta. Tiukan analyysin ja empiirisen testauksen perusteella pitkähihainen aluspaita ja pitkähihainen t-paita tuntuivat toimivan hyvin. Päähän buffi ja käteen ohuet rikkinäiset hanskat. Jalassa lahkotrikoot ja pitkät kompressiosukat, kenkinä uudet lempparit - Addun Adios Boostit. Banaani suuhun, geelit kantoon ja kengänkärjet kohti lähtölinjaa. Olen valmis.



Adidas Adizero Adios Boost - notkea, kevyt, nopea


Kaarinan reitti koostui kymmenen kilometrin lenkistä joka kierrettiin maratonin osalta neljään kertaan. Lähdössä juostiin pakollinen sakkolenkki jotta saatiin tarvittavat kilometrit kokoon täysmittaista maratonia varten. Juomapisteet oli sijoitettu 10 kilometrin lenkuralle niin että ensimmäinen oli 4 km:n kohdalla, toinen seitsemässä kilometrissä ja viimeinen kierroksen lopussa. Oma suunnitelma oli nauttia jokaisella juoma-asemalla mukillinen järjestäjien tarjoamaa urheilujuomaa, ja joka toisella asemalla myös siemaus legendaarista sitruunalimaa energiageelin muodossa. Tämä strategia tuntui toimivan loppuun asti. 

Hieman ennen starttia kuulin että Mr Vauhtisammakko - Mikko Liukka oli lupautunut epäviralliseksi sammakkojänikseksi. Ja jottei homma olisi kuitenkaan pelkkää myötätuulta, niin tämä pupu ei paljastanut todellista loppuaikatavoitetta. Mikäs sen hienompaa kuin lähteä ekalle maratonille osapuilleen sokkona. Letkan perään siis, vamos!

Liikkeelle lähdettiin varovaisesti sumean logiikan mukaisesti tavoitellen noin neljän tunnin loppuaikaa. Ensimmäisen kierroksen aikana lämmiteltiin koneita ja rauhallisesti loikkiva sammakkoletka cruisaili kympin Mikon perässä peesaillen n. 56 minuuttiin, lievästä jännityksestä huolimatta omat sykkeet pysyivät hyvinkin maltillisena. Toisen kympin aikana kiristettiin hieman vauhtia ja kierros juostiin edelleen kohtuullisen kevyesti 52 minuuttiin.  Puoliväli oli näin ylitetty eikä oma kone osoittanut ylikierrosten merkkejä. Kahden kierroksen täytyttyä letkassa alkoi näkyä pienimuotoista hermostuneisuutta, vauhtia & tahtoa olisi riittänyt ripeämpään kyytiin. Muutama kilometri toisen kierroksen (reilut 20km) täyttymisen jälkeen lauma repesi ja jatkoin yksinäistä suorittamista sykkeitä tarkkaillen reilun viiden minuutin kilometrivauhtia, kolmas kymppi tuli täyteen  jotakuinkin 53 minuutissa. Lukuisat kanssaharrastajat olivat onnistuneesti pelotelleet 42195 metrin juoksijoita vaanivasta pelottavasta maraton-seinästä. Kaupunkitarinoiden mukaan kyseinen hirmuinen muuri vaanii varomatonta juoksijaa jossain 30-35 kilometrin kohdalla. Liekö ollut aloittelijan tuuria mutta tällä kertaa kyseinen muuri ei sattunut kohdalle, viimeinen täysi kymppi vei aikaa reilut 51 minuuttia. Mutta juoksuhan ei ole ohi ennenkuin lihava nainen laulaa, joten viimeiset pari kilsaa vajaan vitosen kilsavauhtia ja maaliin. Ukko kukkuu, ei vaikeuksia.


Maalissa 42195 metrin jälkeen 

No se ensimmäinen oli sitten siinä. Maalissa odotti ilahduttavasti yllätyslahja ensikertalaisille: Pokaali & Brunbergin mansikkasuukko. Maistui, kiitos järjestäjille.

Mitäs juoksusta sitten jäi mieleen? Ehkä päällimmäisenä yletön varovaisuus jolla lähdin liikkeelle. Aiemmin olen pisimmillään juossut vajaan 36 kilometrin lenkin, joten tietty maltillisuus oli varmasti paikallaan. Toisaalta, yli 20 kilometrin lenkkejä tämän vuoden aikana alla noin parikymmentä, joten ihan vieraita ei pitemmätkään matkat ole. Koneesta olisi varmaan saatu enemmänkin irti jos usko omiin kykyihin olisi ollut vahvempi. Lisää treeniä alle, ensi kerralla täysiä lähdöstä maaliin. "Koko ajan keskeyttämisen rajoilla", kuten eräs oikeana juoksijana tunnettu ystäväni asian puki sanoiksi.


Kotialttari, tällä kertaa ilman suitsukkeita


Dagen efter. Tänään, sunnuntaina, päivää juoksun jälkeen, jalat vaikuttavat kohtuullisen hyvältä. Yöllä vaivanneet polvikivut tuntuisivat kadonneen, pohkeet edelleen reilusti jumissa. Lisää rullaa ja venyttelyä.

Maraton juostu reilusti ennen neljänkympin kriisiä. 
Half man, half amazing.
Täältä tähän

6. helmikuuta 2014

Tammikuu takana, helmikuussa herkutellaan

Kylläpä aika rientää, toisaalta onhan päivät näin talvella kokolailla lyhyitäkin...

Marraskuu meni enemmän tai vähemmän ihmetellessä. Aikaisemmin murhetta aiheuttanut jalka saatiin juoksukuntoon levolla, fyssarin kuntoutusvinkeillä, särkylääkkeillä ja teippaamalla. Nilkan parannuttua kuun lopulla hölkötelty parintunnin raaaaauhallinen testijuoksu toi mittariin reilut viisitoista kilometriä ja vahvan uskon omaan tekemiseen. Tästä eteenpäin nilkasta ei murheita *koputtaa puuta* ja konversio pyöräileväksi juoksijaksi voi jatkua.

Joulukuun miellyttävät kelit (jatkuva pimeys, märkyys ja muutama lämpöaste) mahdollistivat paluun säännölliseen harjoittelun ja harjoituspäiväkirjaan kertyi mukavat 12 harjoituskertaa. Elämäni ajallisesti pisimmän juoksulenkin (2h 53min) lisäksi mieleen jäi ihan reilussa vesisateessa juostu jouluaaton reilun parituntinen. Kaikki paikat oli märkiä, mutta missään ei ollut kylmä eikä hiertymiä, varustus oli siis kohdillaan. Joulukuu taisi myös olla itselleni ensimmäinen kuukausi jolloin pyörän päällä vietettiin vähemmän tunteja kuin tossuilla.



Ennen vuoden vaihdetta kenkähyllyyn ilmaantui uusi tossu. Tossu on merkiltään ja malliltaan simppeli Adidas Adizero Adios 2. Kyseinen jalkine on niittänyt maailmalla kovaa menestystä ja mm maratonin maailmanennätysaika on töpsytelty moisilla kulkineilla. Tossuja vauhdista - tai oikeammin sen puuttesta - ei voi syyttää.

Tammikuun strategiset juoksumitat: 18h, 161km, 12 juoksulenkkiä. Kehitys jatkuu nousujohteisena. Kuun lopulla suoritettu juoksukoulun ensimmäinen ultraharjoitus tuotti mittariin 27 kilometriä vajaassa kolmessa tunnissa keskivauhdin ollessa hieman yli 6min/km. Itse juoksemisen sijaan vaikeinta hommassa oli jälkikäteen kartasta ihmetellä miten pitkällä letka ehti käymään. Toisaalta, eipä 13km Turun keskustasta vielä niin kamalan kaukana ole, mutta jalkaisin kulkemalla siinäkin on oma puuhansa.

Viikon kuluttua testataan seuraavan kerran miten pitkälle ajatukseni ultrajuoksusta kantaa. Vuorossa kauden toinen ultralenkki, tällä kertaa neljä tuntia. Tulevaa lenkkiä helpottaa ajatus mukana kulkevasta huoltoautosta jossa kulkee eväät ja johon voi välillä istahtaa tauolle. Sitä odotellessa, lähden lenkille.