30. lokakuuta 2013

Haparoivin askelin - eteenpäin?


Viime viikonloppuna oli (tai oikeammin 'piti olla') vuorossa allekirjoittaneen 6. puolimaraton. Kaarinaan oli nimensä mukaisesti (Kaarinan Syysmaraton) tilattu kunnon syksyinen keli; lämpötila reilut viisi astetta ja tihkusadetta jonka Forecan mukaan piti lisääntyä ihan oikeaksi sateeksi juuri startin hetkellä.

No eipä satanut kaatamalla, eikä juostu puolikasta, eikä ollut kivaa. Kaikki askelmerkit siis pielessä. Puolitoista viikkoa ennen Kaarinaa kipeytynyt vasen nilkka ei viiden päivän totaalilevosta huolimatta ollut alkuunkaan juoksukunnossa. Osviittaa tulevasta saatiin jo alkuverryttelyn aikana jolloin selkeästi huomasi että koipi ei ole normaalissa iskussaan. Mutta koska tyypillisesti suomalaisessa miehessä ei ole vikaa ellei ole kuumetta tai raajoja irti - suuntasin kohti lähtölinjaa. Starttipistoolin pamahtaessa - ei siellä mitään oikeaa lähtölaukausta ollut, letka vaan lähti valumaan eteenpäin - otin paikkani hitaasti kiiruhtavan letkan perältä. Vajaan kilometrin kohdalla asfalttia pitkin könytessäni oli selvää ettei ollut minun päiväni ja fiksuinta olisi ollut nilkuttaa takaisin autolle. Jatkoin kuitenkin hidasta kiiruhtamista yhden 10 kilometrin kierroksen verran ja kävin ilmoittamassa toimitsijoille että juoksija numero 2326 jättää leikin kesken. Sen pituinen se.

Mukavasti alkanut aktiivisempi juoksuharrastus otti nyt sen pakollisen takapakin. Oliko kyseessä perinteinen 'liian paljon kuormitusta liian lyhyessä ajassa', vai joku muu murhe esim. juoksutossuissa, tekniikassa tai jossain ihan muussa? Tätä lähdetään purkamaan yhdessä fysioterapeutin kanssa.

Nyt muutama päivä lepoa, polkupyörän fiksausta, ehkäpä jopa pyörälenkki?

22. lokakuuta 2013

Juoksevasta pyöräilijästä pyöräilevään juoksijaan - Project in progress

Joskus pari vuotta sitten pikaisesti pystyyn kyhätty blogi jäi totaalisen unholaan. Olisiko nyt aika tarrata laiskaa niskasta ja jäsennellä tuntemuksia biteiksi. Yritetäänpä...

Alkuvuosi 2013 piti sisällään lähes kolmesataa tuntia pyöräilyä. Tunnit koostuivat pääosin maastoajelusta sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta mukaan mahtui myös pakkosatanen -projektin osana suoritettuja maantielenkkejä. Tehdyt treenit ulosmitattiin muutamissa kesän pyöräilytapahtumissa: Tahkon 120km taipui yhdeksään tuntiin, Jämin hiekkatiejumpan loppuaika parani puolisen tuntia aiempaan verrattuna ja Taivassalon Greenracessakin pyörä tuntui jotakuinkin kulkevan. Polarin mittari tarjosi own index arvoksi eliteä (64), jotain oli siis tehty oikein - ainakin aiemman sohvaperunan näkökulmasta tarkasteltuna. Ei siis ongelmia, mutta: Syksyn tullen homma alkoi maistua puulta, edes makuuhuoneen ikkunasta aukeavan ruskan upeat värit eivät saaneet tarttumaan fillaria sarvista ja raahaamaan itseään lenkille. Jotain oli siis tehtävä.



Surly Moonlander

Vaatiiko nykyisessä kvartaalitaloudessa eläminen uuden harrastuksen löytämisen kolmen kuukauden välein? Ristus, toivottavasti ei sentään. Turkulaisen Vauhtisammakon Juoksukoulun sopivasti alkanut syyslukukausi katkaisi tämän pohdinnan ja pyöräilijästä lähdettiin leipomaan Sammakkoa. 

When you only have a hammer in your toolbox every problem will look like a nail. Tuttu sanonta joka sovellettuna tietysti tarkoittaa että kalustofriikki setämies löysi itselleen sopivan tekosyyn ostaa itselleen uuden harrastusvälinearsenaalin; juoksutrikoita, takkeja, tossuja, hattuja, lamppuja. Kaikki pelkästään tarpeellisia ja erityisen välttämättömiä juoksemisen aloittamiseen. Juoksu poikkeaa muusta elämästä siinä että se tuttu nopein väri eli musta, ei toimi, vaan hyvät tulokset vaativat kovempia keinoja i.e. punaiset tossut tekevät juoksijan.


Nike Zoom Elite 6

Fillarit ovat pysyneet varastossa, mutta muutama viikko juoksutreeniä on tuoneet uutta intoa tekemiseen, lauantaina Kaarinan Syysmaratonilla nähdään miten projekti etenee. Puolimaraton olisi tarkoitus suorittaa. Sitä odotellessa pesen pyörän. 

-Jari-