22. maaliskuuta 2012

Erään päivän ilta

Päivän alkuun tuhti aamiainen (Hannu tosin nyppäsi pohjiksi 15 kilsan juoksulenkin). Fillarit pakuun ja kyyti Sram test trackin tienoilla olevalle helipadille. Siitä 7 kilsan ylämäkireeni (sinne missä ne koululaiset oli viime vuonna). Tällä kertaa ei tarvinnut lopettaa siihen, vaan kapuaminen jatkui tunkkaamalla/kantamalla pyöriä. Tiedä sitten oliko vaivan arvoista, mutta kaikkiaan 1.5h myöhemmin oltiin muuten helvetin korkealla! Pakollisten valokuvien, maisemien ihmettelyn ja renkaan paikkausten jälkeen keula alaspäin ja jarrut irti! 3 minuuttia myöhemmin rengas puhki (kiitos Stanille paikkauksen helppoudesta), ukko turvalleen (kiitos On-Onelle että pitkähihainen ajopaita pitää kaiken veren sisällään) ja viime kesänä telottu olkapää jotensakin arkana. Vinkeä tunne kun traili näyttää pääpiirteittäin tasaiselta, mutta vauhti kiihtyy itsestään. Kädet jarruille kunnes kramppi pakottaa pysäyttämään 5 kilometrin ja vajaan 700 horisontaalimetrin jälkeen. Fireroad, babyhead ravine & lunch: aamupäivä valmis.

Iltapäivä alkoi asfalttikapuamisella jonka piti kestää 20 minuuttia, alle tuntia myöhemmin oltiin huipulla. Satula alas, kaikkien puskien läpi ja yllättäen; renkaan paikkaus. Sierran oppaat eivät ilmeisesti ole löytäneen tubeleksen autuutta?!? Ylös, alas, eteen, taakse. Ei aavistustakaan miten pitkään, mutta päädyttiin kuitenkin tuttuun paikkaan kuivuneen joen uomaan, siitä puolisen tuntia ja beachi näkyvissä. Home sweet home! Päivä pulkassa? Not really: Ibis oli pyöräyttänyt keskiölaakerinsa viimeisen kierroksen ja tarvitsi uuden. Uusi järjestyi ihmeen helposti & edullisesti. Time for celebration & dinner. Tennari kohti Tipi Tapasta ja evästä suuhun. Mieleen jäi oivallinen ruoka ja runsaalla kädellä kaadetut drinksut. Limoncello tuopin jälkeen on keski-ikääntyvän miehen nukkumaanmenoaika

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti